Lev Jašin

Nuoruus ja uran alku

Jašin syntyi Moskovassa työläisperheeseen. Hän alkoi työskennellä apulaisena metallityöpajassa 12-vuotiaana kesällä 1942. Jašinin urheilu-ura alkoi Punainen lokakuu -tehtaan juniorijoukkueessa, josta Moskovan Dynamo hankki hänet 1949. Jašin pelasi Dynamossa sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Alussa Jašin pelasi pääasiassa jääkiekkoa, missä hän voitti Dynamon jääkiekkojoukkueessa Neuvostoliiton cupin 1953. Jalkapallossa Jašin sai tilaisuutensa 1951 ykkösmaalivahti Aleksei Homitšin loukkaannuttua.^[3] Kovalla työllä Jašin nousi 1953 Homitšin tilalle avauskokoonpanon maalivahdiksi ja jääkiekko jäi taka-alalle.^[1][4][5]

Pelaajaura

Päästyään Dynamon ykkösmaalivahdiksi Jašin murtautui myös Neuvostoliiton maajoukkueeseen. Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa 8. syyskuuta 1954.^[6] Jašinin ensimmäinen menestys maajoukkueessa oli olympiakulta Melbournen kesäolympialaisissa 1956 Neuvostoliiton kukistettua finaalissa Jugoslavian 1–0.^[7] Kansainväliseen tietoisuuteen Jašin nousi viimeistään 1958 MM-kisoissa Ruotsissa, joissa ensi kertaa kisoihin päässyt Neuvostoliitto eteni puolivälieriin ja Jašin loisti etenkin tulevaa mestaria, Brasiliaa, vastaan. Kaksi vuotta myöhemmin Neuvostoliitto voitti ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut ja Jašinia pidettiin yhtenä kisojen parhaista pelaajista.^[8] Chilen MM-kisoissa 1962 Jašin ei ollut parhaimmillaan ja hän teki tukun virheitä, mutta 1964 EM-kisoissa ja 1966 MM-kisoissa Jašin palasi jälleen huipulle. Neuvostoliitto sai EM-hopeaa 1964 ja 1966 MM-kisoissa se sijoittui neljänneksi. Uransa loppuvaiheilla, 40-vuotiaana, Jašin pääsi vielä Meksikon MM-kisoihin 1970, jossa hän oli varamaalivahti.^[1]

Jašin pelasi Dynamossa koko seurajoukkueuransa, aina vuoteen 1971 asti. Jašinille kertyi 22 kauden aikana 326 ottelua Neuvostoliiton mestaruussarjassa ja kaiken kaikkiaan yli 600 ottelua Dynamon paidassa.^[9] Hän voitti mestaruuden viisi kertaa ja Neuvostoliiton Cupin kolmesti.^[10] Jašin valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi peräti 14 kertaa. Jašinin uran viimeinen ottelu oli 27. toukokuuta 1971 pelattu jäähyväisottelu muun maailman tähtiä vastaan. Lenin-stadionilla pelattua ottelua oli paikan päällä katsomassa 100 000 katsojaa, mutta lipputoimiston mukaan halukkaita olisi ollut nelinkertainen määrä.^[4]

Maajoukkueessa Jašin pelasi 78 maaottelua,^[4][7] joskin tiedot ottelumäärästä ovat ristiriitaisia.^[1][6] Maaotteluissa häntä vastaan tehtiin 70 maalia.^[4]

Pelaajauran jälkeen

Pelaajauran loputtua Jašin työskenteli muun muassa Moskovan Dynamon johtotehtävissä ja Neuvostoliiton jalkapalloliiton varapuheenjohtajana. Jašinin jalka jouduttiin amputoimaan polvivamman vuoksi 1986. Hän kuoli vatsasyöpään 21. maaliskuuta 1990.^[4][3]

Jašin oli aikaansa nähden poikkeuksellinen maalivahti ominaisuuksiltaan ja pelityyliltään. Tuolloin maalivahdit pysyttelivät passiivisena maaliviivalla hyökkäystä odottaen. Jašin oli paljon aktiivisempi. Hän tuli aggressiivisesti vastaan, ohjasi puolustusta äänekkäästi ja katkoi keskityksiä kaukaakin. Jašinilla oli erinomainen pelikäsitys ja kyky sijoittua. Hän myös käynnisti nopeita vastahyökkäyksiä avaamalla usein peliä nopeasti. Jašin oli yksi modernin maalivahtipelin edelläkävijöistä.^[1][3][4][8]

Jašin oli myös erinomainen torjuja. Hän sai lähes mahdottomien vetojen torjumisen ja kokomustan peliasunsa perusteella lempinimen Musta hämähäkki.^[1][5] Jašinin uskotaan torjuneen urallaan arviolta 150 rangaistuspotkua,^[1] ja hän pelasi urallaan myös noin 270 nollapeliä.^[4]

Lev Jašinia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista.^[1][3] Hän on ainoa maalivahti, joka on palkittu Euroopan parhaana jalkapalloilijana. Jašin sai palkinnon 1963.^[1]Kansainvälinen jalkapallon historia- ja tilastoyhdistys IFFHS valitsi Jašinin 1900-luvun parhaaksi jalkapallomaalivahdiksi,^[2] ja vuonna 1999 hän sijoittui yhdenneksitoista World Soccer -lehden äänestyksessä 1900-luvun parhaasta pelaajasta.^[11] FIFA myönsi Jašinille 1988 korkeimman tunnustuksensa, FIFA Order of Meritin,^[12] ja valitsi hänet kaikkien aikojen MM-kisajoukkueen maalivahdiksi 1994 ja 2002.^[13] FIFA nimesi 1994 ensi kerran jaetun MM-kisojen parhaan maalivahdin palkinnon Lev Jašin -palkinnoksi.^[14]

Neuvostoliitto palkitsi Lev Jašinin 1967 saavutuksistaan Leninin kunniamerkillä.^[1] Hän sai myös Sosialistisen työn sankarin arvon 1989.^[15] Lisäksi Jašin valittiin Venäjän 1900-luvun parhaaksi urheilijaksi 1999.^[9]

• Euroopan vuoden jalkapalloilija: 1963
• Olympiakulta: 1956
• Euroopan-mestaruuskilpailut
  • Mestaruus: 1960
  • Hopeaa: 1964
• Neuvostoliiton mestaruussarja
  • Mestaruus (5): 1954, 1955, 1957, 1959 ja 1963
  • Hopeaa (5): 1956, 1958, 1962, 1967 ja 1970
• Neuvostoliiton cup (3): 1953, 1967 ja 1970

^[10]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lev Jašin Wikimedia Commonsissa