Kaká
Ricardo Izecson dos Santos Leite eli Kaká (s. 22. huhtikuuta 1982 Brasília, Brasilia) on brasilialainen entinen jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan hyökkäävä keskikenttäpelaaja. Hän voitti maailmanmestaruuden nuorena pelaajana vuonna 2002 ja oli myöhemmin pitkään Brasilian maajoukkueen tärkeimpiä pelaajia. Hän menestyi Euroopan kentillä Milanin ja Real Madridin joukkueissa. Kaká oli pelaajana molempijalkainen. Hänen nuorempi veljensä Digão on myös entinen jalkapalloilija[1].
 | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Ricardo Izecson dos Santos Leite | ||
| Syntymäaika | 22. huhtikuuta 1982 | ||
| Syntymäpaikka |  Brasília, Brasilia | ||
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 186 senttimetriä | ||
| Paino | 82 kilogrammaa | ||
| Junioriseurat | |||
| 1994–2000 | São Paulo | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2001–2003 | São Paulo | 59 | (23) |
| 2003–2009 |  Milan | 193 | (70) |
| 2009–2013 |  Real Madrid | 85 | (23) |
| 2013–2014 | Milan | 30 | (7) |
| 2014–2017 |  Orlando City | 75 | (24) |
| 2014 | → São Paulo (laina) | 19 | (2) |
| Yhteensä | 461 | (149) | |
| Maajoukkue | |||
| 2002–2016 | Brasilia | 92 | (29) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Brasilia | |||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Etelä-Korea/Japani 2002 | Jalkapallo | |
Kaká tunnetaan hyvistä fyysisistä ominaisuuksistaan sekä puhtaasta laukauksestaan. Hänellä on ollut helmikuusta 2007 myös Italian kansalaisuus.[2] Kaká on valittu Brasilian liigan parhaaksi pelaajaksi vuonna 2002 ja Uefan Mestarien liigan parhaaksi keskikenttäpelaajaksi 2005. Lisäksi hän on voittanut Uefa-supercupin 2003, Italian supercupin 2004 sekä Serie A:n samana vuonna ja Mestarien liigan vuonna 2007. Joulukuussa 2007 ranskalainen France Football -lehti valitsi Kakán maailman parhaaksi pelaajaksi ja palkitsi hänet Kultaisella pallolla.[3] Myöhemmin samassa kuussa myös Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA valitsi hänet vuoden pelaajaksi.[4]
Milanon menestysvuosien jälkeen Kaká liittyi Real Madridiin maailmanennätyksen rikkoneella 56 miljoonan punnan siirtosummalla vuonna 2009.[5] Realissa vastuuta ei kuitenkaan tullut niin paljon kuin AC Milanissa, joten vuoden 2013 syyskuussa Kaká siirtyi takaisin Milanoon.[6] Osasyynä tähän olivat muun muassa hänen loukkaantumisensa.
Kaká on tunnettu myös humanitäärisestä työstään. Vuonna 2004 hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin Maailman ruokaohjelman lähettiläs.[7] Kaká on ensimmäinen 10 miljoonaa seuraajaa saavuttanut urheilija Twitterissä.[8]
Seurajoukkueura
Alkuvaiheet
Toisin kuin monet muut brasilialaistähdet, Kaká ei ole lähtöisin kurjista oloista vaan keskiluokkaisesta Cuiabássa asuneesta perheestä, jonka isä oli tieinsinööri. Kakán ollessa seitsenvuotias perhe muutti São Pauloon, Morumbin kaupunginosaan lähelle São Paulon stadionia. Kakán taidot huomattiin jo nuorena, ja muun muassa kaupungin suurseura São Paulo oli kiinnostunut hänestä.
18-vuotiaana Kaká kaatui uima-altaalla lyöden niskansa altaan reunaan. Sairaalassa hänellä huomattiin kaularangan murtuma.[9] Tästä parantuminen vaikutti syvästi Kakáan, ja hänet tunnetaan nykyisin uskovaisena urheilijana, joka muun muassa Milanin voittaessa Mestareiden liigan kantoi ”Kuulun Jeesukselle” -t-paitaa.
São Paulo
Kaká aloitti jalkapallouransa 8-vuotiaana liittyen kotikaupunkinsa suurseura São Pauloon. Edustusjoukkueessa hän teki ensiesiintymisensä tammikuussa 2001 ja teki 12 maalia 27 ottelussa. Toisella kaudellaan hän teki 22 ottelussa 10 maalia. Tämän jälkeen hän herätti kiinnostusta monissa Euroopan suurseuroissa. Kaká pelasi São Paulossa yhteensä 59 ottelua, joissa hän teki 23 maalia.
Milan
Vuonna 2003 Kaká siirtyi italialaiseen Milaniin 8,5 miljoonan euron siirtosummalla. Ensiesiitymisensä Italian pääsarjassa Kaká teki Anconaa vastaan, ja jo ensimmäisien kuukausiensa aikana hän nousi joukkueen avauskokoonpanoon. Ensimmäisellä kaudellaan, joka päättyi Milanin mestaruusjuhliin, hän pelasi 30 ottelua ja teki niissä 10 maalia.
Seuraavalla kaudellaan hän kuului keskikentän viisikkoon, jonka yläpuolella pelasi ukrainalainen maalitykki Andri Ševtšenko. Kauden päätteeksi Milan sijoittui toiseksi pääsarjassa ja eteni Mestarien liigan finaaliin saakka. Finaalissa Milan hävisi rangaistuspotkukilpailussa Liverpoolille. Häviöstä huolimatta Kaká äänestettiin turnauksen parhaaksi keskikenttäpelaajaksi.
Vuonna 2006 Ševtšenkon siirryttyä Chelseaan, Kakásta tuli Milanin hyökkäyspelin johtohahmo. Mestarien liigan kaudella 2006–2007 hän oli turnauksen paras maalintekijä 10 osumallaan. Joukkue eteni finaaliin saakka, jossa se kohtasi Liverpoolin. Tällä kertaa finaali päättyi Milanin juhliin 2–1-voiton myötä.
30. syyskuuta 2007 Kaká pelasi 200:nnen ottelunsa Milanissa 1–1-tasapeliin päättyneessä ottelussa Cataniaa vastaan. 2. joulukuuta 2007 Kaká valittiin maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi ja samalla hänestä tuli kahdeksas AC Milanissa pelannut pelaaja, joka on voittanut Kultaisen pallon. Helmikuussa 2008 Kaká teki Milanin kanssa vuoteen 2013 ulottuneen jatkosopimuksen.[10]
13. tammikuuta 2009 englantilaistelevisiokanava BBC raportoi englantilaisseura Manchester Cityn tehneen Kakásta yli 100 miljoonan punnan ostotarjouksen. Milanin johtaja Umberto Gandini ilmoitti joukkueen neuvottelevan sopimuksesta, mikäli Kaká ja Manchester City pääsevät yhteisymmärrykseen sopimusehdoista.[11] Kaká ilmoitti kuitenkin haluavansa jatkaa Milanossa ja unelmoivansa joukkueen kapteeniudesta tulevaisuudessa. 19. tammikuuta Silvio Berlusconi ilmoitti neuvottelujen päättyneen Manchester Cityn vedettyä tarjouksensa pois, ja täten Kakán jatkavan italialaisseurassa.[12] Aikaisemmin illalla myös italialaisseuran kannattajat protestoivat vakavasti brasilialaispelurin mahdollista lähtöä seurasta.
Real Madrid
2. kesäkuuta 2009 lehtitietojen mukaan Kaká ja Real Madrid olisivat solmineet viisivuotisen sopimuksen ja siirtosumma olisi noin 65 miljoonaa euroa. Asiasta uutisoivat ainakin espanjalais- ja italialaismediat.[13][14] Lopulta 8. kesäkuuta siirto varmistui, siirtosummaksi ilmoitettiin 65 miljoonaa euroa ja sopimuksen pituudeksi kuusi vuotta. Kakán virallinen esittely tapahtui kesäkuun lopussa Santiago Bernabéulla.[15]
Ensiesiintymisensä Real Madridissa hän teki harjoitusottelussa Torontoa vastaan. Ensimmäinen maali syntyi harjoitusottelussa Borussia Dortmundia vastaan, jonka Real Madrid voitti lopulta numeroin 5–0. Ensimmäisen virallisen maalinsa hän teki maan pääsarjan 4. ottelukierroksella vierasottelussa Villarrealia vastaan rangaistuspotkusta. Hän onnistui maalinteossa myös Madridin-derbyssä Atlético Madridia vastaan. Hän teki kaksi maalia 21. helmikuuta Villarrealia vastaan. Ensimmäisellä kaudellaan Realissa hän pelasi 33 ottelua ja teki yhdeksän maalia. Liigassa hän pelasi 25 ottelua, joissa hän syötti kuusi ja teki itse kahdeksan maalia.[16]
Seuraava kausi 2010–11 meni osittain pilalle, koska hän kuntoutui polvileikkauksesta[17] ja pääsi pelaamaan liigaa vasta 3. tammikuuta ottelussa Getafea vastaan. Hän pelasi keväällä kuitenkin tehokkaasti tehden liigassa seitsemän maalia 14 ottelussa. Hän muun muassa teki kaksi maalia ja syötti kaksi 23. huhtikuuta pelatussa ottelussa Valenciaa vastaan sekä teki kaksi maalia huhtikuun yhdeksännen päivän 0–3-vierasvoitossa Athletic Bilbaota vastaan. Kaikki kilpailut mukaan lukien hän pelasi yhteensä 20 ottelua, teki kahdeksan maalia ja syötti kuusi.[18] Kauden päätteeksi Kaká juhli seurakavereidensa kanssa Copa del Reyn voittoa.
Kaudella 2011–12 hän ei kärsinyt loukkaantumisista, mutta taistelu edelliskesänä Realiin tulleen Mesut Özilin kanssa pelipaikasta oli kovaa. Hän teki maalin kauden avausottelussa 28. elokuuta 0–6-vierasvoitossa Real Zaragozaa vastaan. 27. syyskuuta Mestarien liigan toisen kierroksen ottelussa Ajaxia vastaan hän pelasi yhden parhaista otteluistaan Real Madridissa, kun hän syötti ottelun avausmaalin, teki itse toisen maalin ja oli mukana maaliin johtaneessa vastahyökkäyksessä Özilin, Cristiano Ronaldon ja Karim Benzeman kanssa.[19] Kauden avaus olikin yksi hänen uransa parhaista, kun hän oli tehnyt kaksi maalia, syöttänyt kaksi ja hankkinut yhden rangaistuspotkun.[20] Hän jakoi Mestarien liigan syöttötilaston kärkipaikan Karim Benzeman, Nicolás Gaitánin, Lionel Messin ja Franck Ribéryn kanssa viidellä syötöllään.[21] Kaudella hän pelasi liigassa 27 kertaa, teki viisi maalia ja syötti seitsemän. Kaikki kilpailut mukaan lukien hän pelasi 40 peliä, teki kahdeksan maalia ja syötti 13.[18] Kauden päätteeksi Real juhli Espanjan pääsarjamestaruutta.
Seuraavaksi kaudeksi Kakán tilanne seurassa hankaloitui entisestään, kun seura hankki Luka Modricin Tottenhamista taistelemaan keskikentän pelipaikoista.[22] Kaudella hän jäikin useissa otteluissa vaihtopenkille Mesut Özilin nauttiessa José Mourinhon suosiota.[23] Liigassa hänelle kertyi otteluita vain 19. 12:ssa liigaottelussa hän istui koko ottelun vaihtopenkillä ja tuli seitsemän kertaa kentälle vaihtopelaajana. Ottelumääräänsä nähden hän teki kuitenkin kohtuulliset tehot maalaten kolmesti ja syöttäen neljä maalia.[24] 3. kesäkuuta 2013 Kaká ilmoitti, että hän on etsimässä itselleen uutta seuraa.[25]
Kaká lopetti pelaajauransa vuonna 2017. Hänen viimeinen seuransa oli yhdysvaltalainen Orlando City.[26]
Maajoukkueura
Brasilian maajoukkueessa Kaká pelasi ensimmäisen kerran 31. tammikuuta 2002 Boliviaa vastaan. Maajoukkueessa Kaká on voittanut maailmanmestaruuden vuonna 2002 sekä Confederations Cupin vuosina 2005 ja 2009. Kaikkiaan Kaká on pelannut 92 maaottelua, joissa hän on tehnyt 29 maalia.[27]
Saavutuksia
- Espanjan pääsarjamestaruus: 2012
- Italian pääsarjamestaruus: 2004
- Mestarien liiga: 2007
- Mestarien liigan maalikuninkuus: 2007 (10 maalia)
- UEFA Super Cup: 2004, 2008
- Kultainen pallo: 2007
- Italian Super Cup: 2004
- Copa del Rey: 2010–2011
- Maanosaliittojen cup: 2005, 2009
- Jalkapallon maailmanmestaruus: 2002
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kaká Football Database -sivustolla (englanniksi)
- Transfermarkt.com Kaká Transfermarkt.com-sivustolla (englanniksi)
- Kaká Mestarienliiga.fi -sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi
| Miehet: | 1991  Lothar Matthäus | 1992  Marco van Basten | 1993 Roberto Baggio | 1994 Romário | 1995  George Weah | 1996 Ronaldo | 1997 Ronaldo |
1998  Zinédine Zidane | 1999 Rivaldo | 2000 Zinédine Zidane | 2001  Luís Figo | 2002 Ronaldo | 2003 Zinédine Zidane | ||
| 2004 Ronaldinho | 2005 Ronaldinho | 2006 Fabio Cannavaro | 2007 Kaká | 2008 Cristiano Ronaldo | 2009  Lionel Messi | ||
| Naiset: | 2001 Mia Hamm | 2002 Mia Hamm | 2003 Birgit Prinz | 2004 Birgit Prinz | 2005 Birgit Prinz | 2006 Marta | |
| 2007 Marta | 2008 Marta | 2009 Marta | 2010 Marta | 2011  Homare Sawa |
| 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | |
| Vuoden pelaaja: | Ronaldo |  Beckham | Redondo | Effenberg | Zidane | Buffon | Deco | Gerrard | Ronaldinho | Kaká | C. Ronaldo | Messi | Milito |
| Vuoden maalivahti: |  Schmeichel | Kahn | Kahn | Kahn | Kahn | Buffon | Baía |  Čech | Lehmann | Čech | Čech | Van Der Sar | Júlio César |
| Vuoden puolustaja: | Hierro | Stam | Stam | Ayala | Carlos | Carlos | Carvalho | Terry | Puyol | Maldini | Terry | Terry | Maicon |
| Vuoden keskikenttäpelaaja: | Zidane | Beckham | Mendieta | Mendieta | Ballack | Nedvěd | Deco | Kaká | Deco | Seedorf | Lampard | Xavi | Sneijder |
| Vuoden hyökkääjä: | Ronaldo |  Ševtšenko | Raúl | Raúl | Raúl | Van Nistelrooy | Morientes | Ronaldinho |  Eto’o | Kaká | C. Ronaldo | Messi | Milito |
| Vuoden valmentaja: | Lippi |  Ferguson | Cúper | Hitzfeld | Del Bosque | Ancelotti Mourinho | Mourinho Benítez | Benítez  Gazzajev | Ramos Rijkaard |
1 Dida |2 Cafu |3 Lúcio |4 Juan |5 Emerson |6 Roberto Carlos |7 Adriano |8 Kaká |9 Ronaldo |10 Ronaldinho |11 Zé Roberto |12 Ceni |13 Cicinho |14 Luisão |15 Cris |16 Gilberto |17 Silva |18 Mineiro |19 Juninho |20 Ricardinho |21 Fred |22 Júlio César |23 Robinho |Valmentaja Parreira