Kathryn D. Sullivan
Kathryn Dwyer Sullivan (s. 3. lokakuuta 1951 Paterson, New Jersey) on yhdysvaltalainen meritietelijä ja entinen Nasan astronautti. Hän osallistui kolmelle avaruussukkulalennolle ja suoritti ensimmäisenä yhdysvaltalaisena naisena avaruuskävelyn. Hän laskeutui 2020 ensimmäisenä naisena merten syvimpään kohtaan, Challengerin syvänteeseen. Hänestä tuli samalla ensimmäinen ihminen, joka on käynyt sekä avaruudessa että Mariaanien haudan pohjassa. Sullivan on toiminut Nasa-uransa jälkeen tutkimusvirasto NOAA:n johdossa sekä Yhdysvaltain hallinnossa tieteellisenä neuvonantajana.
| Kathryn Dwyer Sullivan | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. lokakuuta 1951 Paterson, New Jersey |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Ammatti | geologi |
| Ura | |
| Tyyppi | Nasan astronautti (entinen) |
| Aika avaruudessa | 22 pv 4 t 49 min |
| Eläköityminen | 1993 |
| Lennot | |
 | STS-41-G |
 | STS-31 |
 | STS-45 |
Nuoruus ja opiskeluaika
Kathryn Sullivan syntyi 1951 New Jerseyn Patersonissa mutta kasvoi Kaliforniassa. Hän pitääkin Woodland Hillsiä kotikaupunkinaan.[1][2] Kathrynin isä oli ilmailuinsinööri, ja kumpikin hänen vanhemmistaan kannusti lapsiaan olemaan uteliaita maailmaa kohtaan.[1]
Sullivan valmistui 1969 Taft High Schoolista ja jatkoi opiskelemaan Kalifornian Santa Cruzin yliopistoon.[2] Hänen pääaineensa oli alkujaan kielitiede, mutta vaihtoi jo ensimmäisenä vuotena geo- ja planeettatieteiden tutkimusohjelmaan alan professorin Gary Griggsin innostamana.[3]
Sullivan suoritti 1973 geotieteistä alemman korkeakoulututkinnon Kalifornian yliopistosta, ja viisi vuotta myöhemmin hän valmistui Dalhousie-yliopistosta Kanadasta tohtoriksi geologiasta. Dalhousiessa hän osallistui useisiin meritieteellisiin tutkimusmatkoihin ja tutki muun muassa Atlantin keskiselännettä, Newfoundlandin syvännettä ja Kalifornian eteläisen rannikon siirrosvyöhykkeitä.[2]
Ura
Nasassa
Sullivan sai valmistuttuaan tarjouksen jatkaa tutkimuksiaan Atlantin syvänmeren kohteissa, mutta samana vuonna Nasa avasi ensimmäistä kertaa siviileille mahdollisuuden hakea avaruuslentäjiksi. Sullivan kävi haastattelussa, ja talvella 1978 hänestä tuli yksi Nasan kahdeksannen astronauttiryhmän jäsenistä. Mukana oli ensimmäistä kertaa mukana myös muitakin kuin ilmavoimien lentäjiä. Joukossa oli ensimmäiset kuusi naista, kolme afroamerikkalaista ja yksi amerikanaasialainen.[4]
Sullivanin ensimmäinen avaruuslento oli 5.–13. lokakuuta 1984 tapahtunut Challengerin lento STS-41-G.[5] Sullivan suoritti 11. lokakuuta lennolla ensimmäisenä naisena avaruuskävelyn. Hän oli David Leetsman kanssa 3 tuntia 29 minuuttia kestäneellä avaruuskävelyllä, jonka aikana he käyttivät järjestelmää, joka osoitti, että satelliitteja voitaisiin tankata kiertoradalla.[6][5]
Sullivan lensi kaikkiaan kolme avaruuslentoa. Discoveryn lennolla STS-31 24.–29. 1990 vietiin Hubble-avaruusteleskooppi paikoilleen, ja Atlantiksen lennolla STS-45 24. maaliskuuta – 2. huhtikuuta 1992 Sullivan toimi ATLAS-laboratorion komentajana. Laboratoriossa oli 12 koetta, joissa tutkittiin Maan ilmakehää.[5] Sullivan oli uransa aikana kaikkiaan 532 tuntia avaruudessa.[7]
Tutkijana ja hallinnon työntekijänä
Sullivan hyväksyi 1993 presidentti Bill Clintonin kutsun siirtyä Nasalta sään ja valtamerten tutkimusviraston NOAA:n johtavaksi tutkijaksi. Siellä hän valvoi muun muassa tutkimuksia, jotka liittyivät ilmaston lämpenemiseen ja merten biodiversiteettiin.[4]
Sullivan valittiin 1996 Columbuksessa Ohiossa sijaitsevan COSI-tiedekeskuksen johtajaksi, ja vuonna 2006 hänestä tuli Ohion osavaltionyliopiston matematiikan ja tieteen koulutuspolitiikan Battelle-keskuksen johtaja.[5]
Barack Obama valitsi Sullivan 2011 Yhdysvaltain kauppaministeriön ympäristötutkimuksen ja -ennusteiden varasihteeriksi ja NOAA:n varajohtajaksi. Hänestä tuli 2013 NOAA:n virkaatekevä johtaja ja kauppaministeriön merten ja ilmakehän alivaltiosihteeri. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2017.[5]
Sullivan valittiin 2017 Kansallisen ilmailu- ja avaruusmuseon ilmailuhistorian Charles A. Lindbergh -oppituolille, jonka kesto on 12 kuukautta. Hän keskittyi tutkimuksissaan Hubble-avaruusteleskooppiin ja julkaisi 2019 niiden pohjalta teoksen Handprints on Hubble: An Astronaut’s Story of Invention.[8][9]
Sullivanista tuli ensimmäinen nainen valtamerten syvimmässä kohdassa Challengerin syvänteessä, kun hän laskeutui sinne Victor Vescovon kanssa 7. kesäkuuta 2020. Hän on myös ensimmäinen ihminen, joka on ollut sekä avaruudessa että Challengerin syvänteessä.[10] Vescovo kutsui vuoden 2019 lopulla Sullivanin mukaan tutkimusretkelle Limiting Factor -alukselle. Vescovon tavoitteena on viedä meritieteen asiantuntijoita ja muita merkittäviä henkilöitä merten keskeisiin kohteisiin.[11]
Joe Biden valitsi vuonna 2020 Sullivanin presidenttien siirtymää valmistelleeseen ryhmään. Sullivanin tehtävänä oli avustaa kauppaministeriön siirtymässä. Bidenin presidenttikaudella Sullivan on toiminut vuodesta 2021 tieteen neuvonantajaneuvostossa.[8]
Tunnustukset
Presidentti Bush nimitti hänet vuonna 2004 National Science Boardin jäseneksi.Vuonna 2004 Sullivan nimettiin Astronaut Hall of Fameen.Vuonna 2009 Sullivan valittiin kolmivuotiskaudelle American Association for the Advancement of Scienceen (General Interest in Science and Engineering).
