Bill Clinton

Bill Clinton syntyi Hopen kaupungissa Arkansasissa ja varttui Hot Springsissä. Hän sai nimen William Jefferson Blythe III isänsä William Jefferson Blythe II:n mukaan; isä kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen poikansa syntymää.^[1] Vuonna 1950 Billin äiti Virginia Dell Cassidy meni uudelleen naimisiin Roger Clintonin kanssa. Uusi isäpuoli oli alkoholisti, joka pahoinpiteli vaimoaan ja joskus myös Billin velipuolta Rogeria. Bill käytti uutta sukunimeään jo peruskoulussa, vaikkakin vaihtoi sen virallisesti vasta viidentoista ikäisenä.^[3]

Billillä on monesti naimisissa olleen biologisen isänsä puolelta useita puolisisaruksia.^[4]

Clinton valmistui Georgetownin yliopistosta, jossa hän opiskeli kansainvälistä politiikkaa. Hän sai Rhodes-stipendin Oxfordin yliopistoon, minkä jälkeen hän luki lakia Yalen yliopistossa, josta valmistui vuonna 1973.^[1] Siellä hän tapasi Hillary Rodhamin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1975. Heidän ainut lapsensa, Chelsea, syntyi vuonna 1980.^[1]

Clinton opetti lakia Arkansasin yliopistossa 1973–1976 ja työskenteli samalla yksityisenä asianajajana. Hän pyrki edustajainhuoneeseen 1974 mutta hävisi. Vuonna 1976 Clinton oli Jimmy Carterin vaalikampanjan paikallispäällikkö Arkansasissa. Hän toimi Arkansasin yleisenä syyttäjänä 1977–1979. Vuonna 1979 Clinton aloitti vastavalittuna Arkansasin kuvernöörinä. Hän kuitenkin hävisi seuraavat kuvernöörinvaalit 1980. Vuosina 1981–1982 Clinton työskenteli Little Rockissa asianajajana. Hänet valittiin uudelleen Arkansasin kuvernööriksi 1982, ja hän voitti myös seuraavat kuvernöörinvaalit 1984 ja 1988.^[5]

Clinton harjoitti kuvernööriaikanaan keskustalaista politiikkaa ja ajoi vahvasti koulutusuudistuksia Arkansasissa. Hän uudisti myös sosiaalitukijärjestelmää rohkaisemaan tuensaajia työhön. Hän kannatti kuolemanrangaistusta ja lisäsi afroamerikkalaisten määrää hallinnossa. Hän kiinnitti usein huomiota mielipidetiedustelujen tuloksiin antaessaan tukeaan lakiehdotuksille.^[6]

Clinton nousi viiden kuvernöörikautensa aikana demokraattisen puolueen johtavien uudistusmielisten kuvernöörien joukkoon, ja hän alkoi muokata itselleen kansallista profiilia. Hän toimi kansallisen kuvernöörien järjestön puheenjohtajana 1986–1987. Clinton toimi 1990-luvun alussa Democratic Leadership Councilissa puolueen vahvistamiseksi ja yhdistämiseksi sekä pyrki laajentamaan sen äänestäjäkuntaa.^[7]

Vaalit 1992 ja 1996

Clinton lähti tavoittelemaan Yhdysvaltain presidenttiyttä demokraattien ehdokaskilvassa vuonna 1992. Hän voitti muut demokraattiehdokkaat selkeästi siitäkin huolimatta, että hänen Vietnamin sodan välttelynsä ja väitetty uskottomuutensa nousivat esille. Vaalikampanjassaan demokraattien ehdokkaana Clinton korosti edellisten presidenttien Reaganin ja Bushin luomaa alijäämää ja maan talouden huonoja tulevaisuudennäkymiä.^[8] Varapresidenttiehdokkaakseen Clinton otti Tennesseen senaattori Al Goren. Presidentinvaalissa 1992 Clinton voitti 31 osavaltiossa ja sai 43,00 prosenttia äänistä istuvan presidentti George Bushin 37,45 prosenttia vastaan. Näin hänestä tuli Yhdysvaltain 42. presidentti.^[9] Clinton astui virkaansa 20. tammikuuta 1993. Virkaanastujaispuheessaan hän peräänkuulutti uudistumista, vastuullisuutta ja uhrauksia.^[10]

Clinton valittiin toiselle kaudelleen presidentinvaalissa 1996 republikaanien Bob Dolea vastaan, Gore jälleen varapresidenttiehdokkaanaan. Clinton voitti 31 osavaltiossa ja sai 49,24 prosenttia äänistä.^[11]

Presidenttikaudet

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Clinton hyväksyi useita lakeja, jotka liittyivät perhe- ja sairausvapaisiin, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, rikollisuuteen ja aseväkivaltaan, koulutukseen, ympäristöön ja sosiaaliturvauudistukseen. Hän ryhtyi supistamaan maan budjettialijäämää. Hän perusti Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen, joka poisti kauppaesteet Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon väliltä. Hän pyrki luomaan kattavan sairausvakuutusjärjestelmän ja nimitti vaimonsa Hillaryn johtamaan suunnittelukomiteaa. Uudistus ei kuitenkaan mennyt läpi kongressissa.^[12]

Kongressivaaleissa 1994 republikaanit saivat 54 lisäpaikkaa ja enemmistön alahuoneeseen ensimmäistä kertaa 40 vuoteen. Tämä johti 1995 ja alkuvuodesta 1996 taisteluihin kongressin ja presidentin välillä. Puhemies Newt Gingrichin johdolla republikaanit vaativat laajoja leikkauksia valtion menoihin, jotka Clinton hylkäsi. Republikaaneilla oli niin suuri ylivoima, että he pystyivät ohittamaan presidentin veto-oikeuden, eivätkä esitelleet uutta budjettia, vaan liittovaltion toimintoja jouduttiin ajamaan alas alkuvuodesta 1996 rahoituksen loppuessa. Demokraatit hyökkäsivät republikaanien oletettuja motiiveja vastaan. Tilanteen oletetaan kääntyneen Clintonin hyväksi ja auttaneen hänen uudelleenvalintaansa loppuvuodesta 1996.^[13][14]

Clinton nimitti useita naisia ja vähemmistöjen edustajia tärkeille paikoille hallinnossaan, kuten oikeusministeri Janet Renon, korkeimman oikeuden jäsenen Ruth Bader Ginsburgin ja toisella kaudellaan ulkoministeri Madeleine Albrightin. Vuonna 1994 Clinton palautti vallasta syöstyn Haitin presidentti Jean-Bertrand Aristiden valtaan. Vuonna 1995 Clintonin hallinto välitti Daytonin rauhanneuvotteluja, joilla lopetettiin Bosnian sota.^[12]

Clintonin toisen kauden aikana Yhdysvallat nautti terveestä taloudesta, korkeasta työllisyydestä ja teknologiabuumista. Vuoden 1998 valtion budjetti oli ensimmäistä kertaa kolmeen vuosikymmeneen ylijäämäinen, kuten kaksi seuraavaakin. Clintonin hallinto toimi välittäjänä Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen solmimisessa 1998. Samana vuonna Yhdysvallat pommitti Irakin asetehtaita, ja vuonna 1999 maa johti Naton operaatiota Kosovon etnisten puhdistusten lopettamiseksi. Vuonna 2000 Clinton allekirjoitti lain, joka normalisoi kauppasuhteet Kiinan kanssa.^[12]

Clintonin hallitusten tärkeimmät ministerit

Syytteet

Bill ja Hillary Clintonin toimia tutkittiin Clintonin ensimmäisen presidenttikauden aikana niin sanotussa Whitewater-skandaalissa vuonna 1978 tapahtuneista epäselvyyksistä kiinteistöalalla. Clintonit todettiin syyttömiksi vuonna 1996, mutta useita muita asiaan liittyneitä henkilöitä tuomittiin vankeuteen.^[17]

Arkansasin hallinnon työntekijä Paula Jones syytti vuonna 1994 Clintonia vuonna 1991 hotellihuoneessa tapahtuneesta ahdistelusta. Juttu sovittiin 1999, kun Clinton maksoi Jonesille 850 000 dollaria.^[18]

Jonesin jutun tutkinnassa kävi ilmi, että Clintonilla oli ollut salasuhde Valkoisen talon harjoittelijaan Monica Lewinskyyn. Asian ilmitulemisesta syntyi skandaali. Clinton kiisti aluksi suhteen, ja häntä syytettiin väärästä valasta.^[19] Hänet vapautettiin syytteistä 1999.^[20]

Clinton alkoi kerätä varoja William J. Clinton Foundation -säätiölleen presidenttikautensa jälkeen. Säätiö tukee muun muassa pienyrittäjyyttä, kasvihuonekaasujen rajoittamista, koululaisten terveyttä, halpoja aids-lääkkeitä köyhille maille sekä Afrikan ja latinalaisen Amerikan viljelijöitä. Clinton on ansainnut suuria summia pitämällä puheita yrityksille.^[21]

Clinton tuki voimakkaasti ja näkyvästi vaimonsa Hillary Clintonin esivaalikampanjaa vuoden 2008 presidentinvaaleissa.^[22]

Clintonille tehtiin sydämen ohitusleikkaus 2004 ja sydämen pallolaajennus sepelvaltimon ahtauman takia 2010.^[23] Tästä lähtien Clinton on myös ollut vegaani, vaikka onkin toisinaan lipsunut ruokavaliosta.^[24][25][26]

The Wall Street Journal -lehden, NBC Newsin ja Annenbergin vuonna 2014 teettämässä kyselyssä Bill Clinton oli selvästi arvostetuin maan viimeisen neljän presidentin joukossa.^[27] Quinnipiacin yliopiston 2014 teettämässä kyselyssä Clintonia piti maan parhaana sodanjälkeisenä presidenttinä 18 prosenttia vastaajista, toiseksi eniten Ronald Reaganin jälkeen.^[28]

Suomennetut teokset

• Clinton, Bill: Elämäni. (My Life, 2004). Suomentanut Pirkko Leino, Matti Kinnunen, Leena Nivala. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29877-8.
• Clinton, Bill: Annetaan: Miten jokainen meistä voi muuttaa maailmaa. (Giving: How each of us can change the world, 2007). Suomentanut Aleksi Milonoff. Dublin: Nordstrom, 2007. ISBN 978-87-92089-03-8.
• Clinton, Bill & Patterson, James: Kadonnut presidentti. (The President is Missing, 2018). Suomentanut Ilkka Rekiaro. Otava, 2018. ISBN 9789511320418.

• Presidential Medal of Freedom (USA, 2016)^[29]
• Puolustusministeriön ansiokkaan virkamiespalveluksen mitali (USA, 2001)^[30]
• Philadelphian vapauden mitali (USA, 2006, yhdessä George H. W. Bushin kanssa)^[31]
• Hyvän toivon ritarikunta (Etelä-Afrikka, 1998)^[32]
• Logohun ritarikunta (Papua-Uusi-Guinea, 2006)^[33]
• Presidentin mitali (Israel, 2013)^[34]
• Vapauden ritarikunta (Kosovo, 2019)^[35]

Logon ritarikunnan lisäksi Clinton on myös kunniapäällikön arvonimi Papua-Uudella-Guinealla.^[33]

• Helsinki Summit 1997, Boris Jeltsinin ja Bill Clintonin tapaaminen

• Kane, Joseph Nathan: Facts about the Presidents. The H.W. Wilson Company, 2009. ISBN 978-0-8242-1087-8.

Viitteet

• Anonyymi: Päävärit – Romaani politiikasta. (Primary colors], 1996). Suomentanut J. Ahokas. Like, 1997. ISBN 951-578-508-1.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bill Clinton Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Bill Clinton Wikisitaateissa
• William J. Clinton Foundation