Lomustiini
 | |
 | |
Lomustiini | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-(2-kloorietyyli)-3-sykloheksyyli-1-nitrosourea | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C9H16N3ClO2 |
| Moolimassa | 233,698 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 90 °C [2] |
| Liukoisuus veteen | 0,111 g/l[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | Lähes 100 % |
| Proteiinisitoutuminen | 50 %[1] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 1,5 h (lomustiini) 16–48 h (aktiiviset metaboliitit)[1] |
| Ekskreetio | Virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria | D(US) |
| Reseptiluokitus | |
| Antotapa | Oraalinen |
Lomustiini (C9H16N3ClO2) on nitrosoureajohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä solunsalpaajana syöpien hoitoon.
Ominaisuudet ja käyttö
Huoneenlämpötilassa lomustiini on keltaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin huonosti veteen ja paremmin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, asetoniin ja kloroformiin.[2]
Lomustiini kykenee rasvaliukoisena aineena läpäisemään veri-aivoesteen. Yhdistettä käytetään eräiden aivosyöpien, etäpesäkkeitä tekevän melanooman, rintasyövän, Hodgkinin lymfooman, myelooman, keuhkosyövän, munasarjasyövän ja haimasyövän hoitoon. Eläinlääketieteessä sitä käytetään aivokasvaimien ja ruuansulatuselimistön kasvainten hoitoon. Lomustiini kuuluu vaikutusmekanismiltaan alkyloiviin yhdisteisiin. Se alkyloi DNA:ta ja RNA:ta sekä ristisilloittaa niitä. Se estää myös eräiden solutoimintojen kannalta tärkeiden entsyymien toimintaa liittämällä niihin formyyliryhmän. Näiden vaikutusten vuoksi syöpäsolujen lisääntyminen estyy ja syöpäsolut kuolevat. Lomustiini poikkeaa muista nitrosoureoihin kuuluvista solunsalpaajista siten, että sitä annostellaan suun kautta. Usein lääkeainetta käytetään yhdistelmähoitona prokarbatsiinin ja vinkristiinin kanssa. Hoitojakso lomustiinilla kestää noin 4–6 viikkoa. Lisäksi käytetään leikkausta ja sädehoitoa.[3][4][5][6][7][8][9][10]
Haittavaikutukset
Merkittävin lomustiinin haittavaikutus on sen luuydintoksisuudesta aiheutuva luuydinsuppressio, neutropenia. trombosytopenia, leukopenia ja anemia. Muita haittavaikutuksia voivat olla huonovointisuus, väsymys, keuhkofibroosi ja maksatoksisuus. Maksatoksisuus on harvinaista ja yleensä ei aiheuta ongelmia hoidon päätyttyä.[3][4][8][5][7][9][11]
Valmistus
Lomustiinia voidaan syntetisoida 2-kloorietyyli-isosyanaatin ja sykloheksyyliamiinin välisellä reaktiolla. Muodostuva ureajohdannainen reagoi dityppitrioksidin kanssa muodostaen lomustiinia.[12] Toinen valmistustapa on sykloheksyyli-isosyanaatin reaktio etanoliamiinin kanssa ja muodostuva ureajohdannainen reagoi tionyylikloridin kanssa, jolloin hydroksyyliryhmä korvautuu klooriatomilla. Viimeisessä vaiheessa muodostuu lomustiinia, kun natriumnitriitti reagoi muurahaishappoliuoksessa edellisessä vaiheessa muodostuneen yhdisteen kanssa.[7]