Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Elokuvan alussa prologi kertoo yleisölle satukirjan kautta, että Lumikki on prinsessa, joka asuu yhdessä turhamaisen äitipuolensa kanssa. ”Kuningattarena” tunnettu äitipuoli on ilkeä noita, joka on ottanut valtakunnan haltuunsa Lumikin isän kuoltua. Kuningatar pelkää, että Lumikista kasvaa kauniimpi kuin hänestä, joten hän pakottaa tämän työskentelemään kyökkipiikana. Kuningatar kysyy taikapeililtään päivittäin ”ken on maassa kaunehin”. Jo monta vuotta peili on antanut vastaukseksi kuningattaren nimen tehden kuningattaren näin tyytyväiseksi.

Elokuvan alkaessa taikapeili ilmoittaa kuningattarelle, että Lumikista on nyt tullut maan kaunein neito. Kateellinen kuningatar määrää vastahakoisen metsästäjän viemään Lumikin metsään ja tappamaan tämän. Hän myös vaatii metsästäjää asettamaan Lumikin sydämen jalokivin koristeltuun lippaaseen ja tuomaan sen hänelle todisteena siitä, että hänen käskyjään on noudatettu. Metsästäjä kohtaa Lumikin, mutta tajuaa, ettei voi tappaa tätä. Metsästäjä anoo Lumikilta kyynelehtien anteeksiantoa ja usuttaa tämän sitten pakenemaan metsään ikuisiksi ajoiksi. Lumikin paettua metsästäjä asettaa lippaaseen sian sydämen ja vie sen kuningattarelle.

Eksynyt ja pelokas prinsessa ystävystyy metsän asukkaiden kanssa, jotka vievät hänet syvällä metsässä sijaitsevan mökin luokse. Lumikki löytää mökin sisältä seitsemän pientä tuolia ja luulee, että mökki kuuluu seitsemälle epäsiistille ja orvolle lapselle. Pian käy ilmi, että mökki kuuluu sen sijaan seitsemälle täysikasvuiselle kääpiölle, jotka ovat palaamassa kotiin läheisestä kaivoksesta. Kääpiöt ovat nimeltään Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä ja Vilkas. Kotiin päästyään kääpiöt saavat kauhukseen nähdä, että heidän mökkinsä on nyt putipuhdas, mistä he päättelevät, että mökkiin on saapunut tunkeilija. Mökin yläkerrasta kääpiöt löytävät Lumikin, joka on vaipunut uneen kääpiöiden sängyille poikittain. Lumikki herää ja näkee kääpiöt ympärillään. Lumikki esittelee itsensä, ja lopulta kaikki kääpiöt toivottavat hänet tervetulleeksi kotiinsa, varsinkin, kun saavat tietää tämän olevan hyvä kokki ja siivooja. Lumikki aloittaa uuden elämän kokaten, siivoten ja pitäen huolta kääpiöiden mökistä sillä välin, kun kääpiöt ovat työskentelemässä kaivoksessaan. Illan tullen he ryhtyvät yhdessä soittamaan, laulamaan ja tanssimaan.

Sillä välin kuningatar saa tietää, että Lumikki on yhä elossa, kun taikapeili vastaa jälleen Lumikin olevan maan kaunein neito. Kuningatar muuttaa itsensä taikajuoman avulla vanhaksi eukoksi ja valmistaa liemen nimeltä ”Uinuva kuolema”. Hän upottaa liemeen tavallisen punaisen omenan. Paha kuningatar selittää yleisölle, että omenaa maistettuaan Lumikki vaipuu maagiseen uneen ja herää unestaan vain, jos hänelle annetaan ”rakkauden ensisuudelma”. Kuningatar päättelee, ettei hänen ole syytä olla suudelmasta huolissaan, sillä kääpiöt tulevat varmasti luulemaan nukkuvaa Lumikkia kuolleeksi ja hautaamaan tämän elävältä. Kuningatar saapuu kääpiöiden mökille Lumikin ollessa yksin ja huiputtaa tämän puraisemaan myrkytettyä omenaa. Sen seurauksena Lumikki vaipuu uneen ja kuningatar huudahtaa: ”Olen maassa kaunehin!” Metsän asukkaat hakevat kääpiöt apuun tunnistettuaan noidan kuningattareksi. Peuroilla ratsastavat, kostonhimoiset kääpiöt ajavat noidan ansaan jyrkänteelle. Noita yrittää vierittää kääpiöiden niskaan suuren kivenjärkäleen, mutta jyrkänteelle iskee salama, jolloin jyrkänne romahtaa noidan jalkojen alta. Kuningatar putoaa kuolemaansa ja saa kivenjärkäleen päälleen.

Kääpiöt palaavat mökkiinsä ja löytävät sieltä kuolleelta näyttävän Lumikin. He järjestävät Lumikille valvojaiset. Kääpiöt eivät kuitenkaan henno haudata Lumikkia, vaan valmistavat tälle lasista ja kullasta arkun ja vievät sen ja siinä lepäävän Lumikin metsäaukealle. Yhdessä metsän asukkien kanssa kääpiöt ryhtyvät valvomaan Lumikkia alituisesti. Hieman myöhemmin paikalle saapuu prinssi, joka tapasi Lumikin elokuvan alussa ja rakastui tähän. Prinssi on kuullut lasiarkussa makaavasta Lumikista ja päättänyt tulla katsomaan rakastettuaan. Lumikin kauneuden lumoamana prinssi suutelee Lumikkia särkien lumouksen ja herättäen Lumikin unestaan. Kääpiöt ja eläimet ryhtyvät ilakoimaan prinssin viedessä Lumikin linnaansa, joka alkaa Lumikin läsnäolosta loistaa kultaisena.

Elokuva päättyy alussa nähdyn satukirjan viimeiseen sivuun, jossa lukee ”… ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”. Kirja sulkeutuu, ja elokuvan lopputekstit alkavat.

Suomenkielisten versioiden tuotannot

Vuoden 1962 suomenkielisen versio

• Ohjaus: Ritva Laatto
• Suomennos: Lea Joutseno
• Laulut: kuultiin ruotsinkielisinä (peräisin vuoden 1938 ruotsalaisesta jälkiäänityksestä)
• Tuotanto: Suomi-Filmi

Vuoden 1982 suomenkielinen versio

• Ohjaus: Matti Ranin
• Suomennos: Matti Ranin
• Laulujen suomennos: Kerttu Hämeranta, Reino Helismaa ja Matti Ranin
• Laulujen johto: Heikki Laurila
• Tuotanto: Suomi-Filmi ja Finn-Kasper, Matti Ranin ky

Vuoden 1994 suomenkielinen versio

• Käännös ja ohjaus: Pekka Lehtosaari
• Laulut: Pekka Lehtosaari
• Tuottaja: Ari Parviainen
• Äänitys ja miksaus: Magnus Axberg ja Jari Ikonen
• Tuotanto: Tuotantotalo Werne
• Luova johto: Kirsten Saabye
• Tuotanto: Disney Character Voices International

^[2]

Vuoden 1962 suomenkielisessä jälkiäänityksessä lauluja ei käännetty suomeksi, vaan ne kuultiin ruotsinkielisinä. Kuitenkin ennen tätä jälkiäänitystä oli vuonna 1938 elokuvan lauluista "With a Smile and a Song" ja "Whistle While You Work" levytetty suomeksi Kauko Käyhkön suomentamina nimillä "Lumikki" ja "Laulaen työtäs tee".^[3] Laulajina toimivat Harmony Sisters ja säestyksen hoiti Dallapé-orkesteri.

Myöhemmin Reino Helismaa suomensi nämä kaksi laulua uudelleen nimillä "Hymy huulillas on" ja "Tee työtäs laulellen". Helismaa suomensi myös laulut "Heigh Ho" ("Hei Hoo") ja "Some Day My Prince Will Come" ("Taas päivä kaunein on"). Kaikki neljä Helismaan suomentamaa laulua julkaistiin levyllä vuonna 1959. Laulajina olivat Marja Eskola ja Neljä Kääpiötä. Musiikista vastasi Ensio Konstan johtama orkesteri.

Lyhytanimaatioille ei ollut kysyntää laman jälkeen, kun ihmisten elokuvissakäynnit olivat vähentyneet. Walt Disney oli Euroopassa vieraillessaan nähnyt teatterinomistajien yhdistäneen kuusi Mikki Hiiri -lyhytelokuvaa yhdeksi, ja Disney oivalsi, että elokuvayleisö pystyisi katsomaan pitkiäkin animaatioita. Hän tajusi kuitenkin pitkän elokuvan vaativan enemmän taitoa kuin 7–8 minuutin lyhytpiirrettyjen. Hassunkuriset sinfoniat -animaatioelokuvien sarja valjastettiin pitkän piirroselokuvan tuotantoon vaadittavan tekniikan harjoittelukanavaksi. Elokuvattujen näyttelijöiden liikkeitä tutkittiin filmiruutu kerrallaan, värien käyttöä kehitettiin, ja taiteilijat oppivat jäljentämään erilaisia materiaaleja melkein valokuvantarkasti. Suurimpia ongelmia oli piirroselokuville tyypillinen kaksiulotteisuus, sillä syvyyden puute vähensi niiden uskottavuutta. Ratkaisuksi Disneyn teknikot kehittivät monitasokameran, jonka avulla tilan vaikutelma saatiin siirrettyä animaatioonkin.^[4] Noin kaksi vuotta kestäneiden alkuvalmisteluiden, tarinailtojen ja koeluonnosten jälkeen varsinaisen animaation aloituspäivämääränä pidetään 28. syyskuuta 1936.^[5]

Estääkseen kilpailevien studioiden vievän animaattoreita kesken tuotannon Disney kehitti bonusjärjestelmän, joka varmisti, että pisimpään palvelleet saisivat yhtä paljon palkkaa kuin hän ja Roy Disney. Ensimmäisenä vuotena Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan budjetti oli 250 000 dollaria, mutta se kaksinkertaistui seuraavana vuonna. Disney ei antanut rahan olla este; jos hän ei ollut tyytyväinen johonkin jaksoon, se tehtiin uudestaan. Studion lainat uhattiin sanoa irti, ja Disney oli velkaa miljoonan palkkarästejä jo ennestään. Bank of American Joseph Rosenberg jäädytti Disneyn lainat ja vaati nähdä mitä studio oli saanut aikaan annetulla lainalla. Disney näytti hänelle kelan verran valmista elokuvaa, jonka jälkeen Rosenberg lupasi niin paljon luottoa kuin tarvittiin. ^[4]

Elokuva tuli ensi-iltaan 21. joulukuuta 1937. Se jälkiäänitettiin alun perin kymmenelle kielelle ja levitettiin 46 maahan. Elokuvaa ylistettiin kaikkialla, paitsi Isossa-Britanniassa, jossa sensuuri kielsi sen lapsilta, koska pelättiin elokuvan aiheuttavan painajaisia lapsille. Ensimmäisellä esittämiskierroksella elokuvan näki noin sata miljoonaa ihmistä. ^[4]

Lumikki ja seitsemän kääpiötä tuotti 175,3 miljoonaa dollaria ja olisi todennäköisesti tuottoisin animaatioelokuva, mikäli inflaatio otettaisiin huomioon.^[6] Inflaatio huomioituna tuotot ovat 184,9 miljoonaa dollaria ja elokuva on siten suurituottoisin animaatioelokuva ainakin niistä, joiden tuotot on inflaatiokorjattu.^[7] Koska elokuva oli myös Disneyn ensimmäinen pitkä värillinen piirroselokuva, elokuva herätti mielenkiintoa jo tuotantovaiheessa.

Elokuva sai Suomessa ensi-iltansa vuonna 1938. Elokuva on tuotu uusintaensi-iltaan vuosina 1962, 1973, 1982 ja 1987. Elokuvan kokonaiskatsojamäärä elokuvateattereissa on 371 013, ja se on yksi katsotuimmista animaatioelokuvista Suomessa. Erityisesti vuoden 1973 uusintaensi-illan jälkeen katsojia tuli paljon.^[1]

Lumikki ja seitsemän kääpiötä valittiin vuonna 1989 Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteetti­sesti, historialli­sesti tai kulttuuri­sesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.^[8] American Film Institute listasi vuoden 1937 Lumikin sijalle 49 sadan parhaan amerikkalaiselokuvan luettelossaan vuonna 1998.^[9]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lumikki ja seitsemän kääpiötä Wikimedia Commonsissa

• FilmGoerin arvostelu elokuvasta.