Moldavian ja Valakian yhdistyneet ruhtinaskunnat
Moldavian ja Valakian yhdistyneet ruhtinaskunnat (romaniaksi Principatele Unite ale Moldovei și Țării Românești, myös Yhdistyneet ruhtinaskunnat) oli Moldavian ja Valakian ruhtinaskuntien personaaliunioni, joka muodostettiin 5. helmikuuta 1859.[1] Tällöin Alexandru Ioan Cuza äänestettiin molempien ruhtinaskuntien Domnitoriksi. Edellä mainitut alueet olivat autonomisia, vaikkakin ne olivat myös Osmanien valtakunnan vasallivaltioita.
| Moldavian ja Valakian yhdistyneet ruhtinaskunnat Principatele Unite ale Moldovei și Țării Românești | |||
|---|---|---|---|
1851–1881 | |||
| |||
| |||
| |||
| Valtiomuoto | vasallivaltio, perustuslaillinen monarkia | ||
| osa | Osmanien valtakuntaa | ||
| Domnitor | Alexandru Ioan Cuza (1859–1866) Kaarle I (1866–1881) | ||
| Pääkaupunki | Iași ja Bukarest (1859–1862) Bukarest (1862–1881) | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 130 177 km² | ||
| Väkiluku (1881) | 4 545 821 | ||
| Uskonnot | Romanian ortodoksinen kirkko, katolisuus, juutalaisuus | ||
| Viralliset kielet | romania | ||
| Kielet | romania, unkari, jiddiš, romanikieli, venäjä, ukraina, saksa, bulgaria | ||
| Valuutta | floriini, kreuzer, leu | ||
| Tunnuslause | Nihil sine Deo (”Ei mitään ilman Jumalaa”) | ||
| Kansallislaulu | ”Marș triumfal” | ||
| Edeltäjät | Moldova Valakia | ||
| Seuraaja |  Romanian kuningaskunta | ||
.svg)
Historia
Romanian itsenäisyyssodan jälkeen vuosina 1877–1878 valtio pääsi eroon Osmanien valtakunnasta, mutta joutui kiistaan Venäjän keisarikunnan kanssa. Tämä johtui siitä, että Venäjä halusi Etelä-Bessarabian alueen itselleen. Lopulta maa antoi pyydetyn alueen, ja sai Venäjältä vaihdossa Pohjois-Dobrudzhan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moldavian ja Valakian yhdistyneet ruhtinaskunnat Wikimedia Commonsissa
