Mongolian maantiede

Sijainti

Mongolian katsotaan sijaitsevan katsantotavasta riippuen joko Keski- tai Itä-Aasiassa.^[2] Geopoliittisesti Mongolia sijaitsee Venäjän ja Kiinan välissä, sillä on yhteistä rajaa Kiinan kanssa 4 630 kilometriä ja Venäjän kanssa 3 452 kilometriä. Se on sisämaavaltio, sen pinta-ala on yli 1,5 miljoonaa neliökilometriä, ja se on siten maailman 17:nneksi suurin valtio.^[3] Mongolia ulottuu Pohjois-Aasian havumetsävyöhykkeeltä Keski-Aasian aavikkovyöhykkeelle.^[1] Pohjois-etelä-suunnassa sillä on pituutta 1 300 kilometriä ja itä-länsi-suunnassa 2 400 kilometriä.^[3]

Kallioperä ja pinnanmuodot

Mongolian maasto on vuoristoista, ja maa sijaitsee keskimäärin lähes 1 600 metrin korkeudella. Sen alueesta runsaat 80 prosenttia on yli kilometrin korkeudella sijaitsevaa ylänköä.^[1] Laaja Mongolian ylänkö on pinta-alaltaan yli 2,5 miljoonaa km². Alue jakaantuu Mongolian ja Kiinaan kuuluvan Sisä-Mongolian kesken. Ylänköalueeseen kuuluu Kiinan ja Mongolian rajalla sijaitseva Gobin autiomaa sekä kuivaa ruohoaroa.^[4] Ylänköalueen länsipuolella kohoaa Altaivuoristo, jossa on yli 4 000 metrin korkeuteen kohoavia vuorenhuippuja.^[1] Mongolian korkein vuori, 4 374 korkea Khüiten orgil, sijaitsee Altaivuoristossa maan länsiosassa.^[5][6]

Maan keskiosassa sijaitsevat Hangaivuoret, joka muodostuu Altaita vanhemmista ja matalammista ja enemmän kuluneista vuorista. Lähellä Venäjän rajaa, Ulaanbaatarista koilliseen kohoavat hieman matalammat Hentiivuoret. Maan itäosasta suuri osa on ylätasankoa. Mongolian pohjois- ja länsiosat ovat seismisesti aktiivisia alueita, ja maanjäristykset ovat yleisiä.^[3]

Vesistöt

Mongolian ylänkö on keskeinen vedenjakaja ja monien suurien jokien alkulähde. Joet valuvat sieltä Jäämeren ja Tyynenmeren suuntaan. Jotkut joet maan etelä- ja lounaisosissa valuvat laskujoettomiin suolajärviin. Suurimmat Mongolian ylängöltä alkunsa saavat joet ovat Amur ja Ob.^[3] Mongolian suurin joki on Selenga, joka laskee Venäjän puolelle Baikaljärveen.^[5][1] Mongolian joista hyvin harvat ovat purjehduskelpoisia.^[3] Mongolian suurin järvi on maan pohjoisosassa, Venäjän rajan tuntumassa oleva laskujoeton suolajärvi Uvs Nuur.^[7][8] Maan suurin makeanveden järvi Hövsgöl sijaitsee maan pohjoisosissa. Se on yksi Aasian suurimmista makeanveden altaista^[8][3] 1 645 metrin korkeudessa sijaitseva Hövsgöl on yksi maailman vanhimmista järvistä. Sen on arvioitu olevan 2–5 miljoonaa vuotta vanha.^[9]

Mongoliassa vallitsee äärimmäinen mannerilmasto, sillä se sijaitsee kaukana lämpötilaeroja tasoittavista meristä. Maa sijaitsee ylängöllä, missä ilmasto on kylmä ja kuiva. Mongoliassa on pitkät kylmät talvet ja lyhyet kesät. Talvi vallitsee lokakuusta huhtikuuhun. Kylmimpinä kuukausina tammi- ja helmikuussa lämpötilojen keskiarvot voivat olla pohjoisessa -30°C ja etelässäkin -15°C . Talviöiden lämpötilat voivat olla -40°C. Kesät ovat kuumia. Kuuminta on Gobin alueella, missä lämpötila voi olla +38°C. Heinäkuun keskilämpötila pohjoisen ylängöillä on +10°C ja etelässä +15°C . Maan pääkaupungissa Ulaanbaatarissa on mitattu -45°C ja 40°C lämpötiloja.^[1][10]

Mongoliassa on keskimäärin yli 250 pilvetöntä päivää vuodessa, ja yleensä vallitsee korkeapaine. Mongoliassa sataa hyvin vähän, ja suurin osa sateista saadaan kesäaikaan. Eniten sataa pohjoisessa, jossa sadetta saadaan keskimäärin 200–350 mm vuodessa, etelässä 100–200 mm vuodessa. Äärimmäisen kuiva alue on Gobin alue, missä joillakin alueilla ei sada useimpina vuosina ollenkaan. Talvisin sataa lunta harvoin. Suojaavan lumipeitteen puuttuessa maa routaantuu usean metrin syvyyteen. Yli puolet maa-alasta on ikiroudassa, mikä vaikeuttaa rakentamista ja kaivosteollisuutta. Kaikki joet ja makeanveden järvet jäätyvät talvella, pienimmät joet yleensä pohjaan asti.^[1][10]

Mongolian alueesta suuri osa kuuluu valtavaan Euraasian aroon, joka ulottuu Tonavalta Mantšuriaan. Sitä rajoittavat pohjoisessa Venäjän taigametsät ja etelässä aavikot ja vuoristot. Mongolian arot ovat enimmäkseen puutonta, ja maata peittää pääasiassa harva ruoho ja pensaat. Puut tarvitsevat paljon vettä kasvaakseen, ja niitä kasvaa ainoastaan jokien varsilla.^[3]