Párga

Párgan varhaisin tunnettu asutus on 1200-luvulta eaa. Se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1320 Romanian piispan ja Venetsian välisessä sopimuksessa. Vuoden 1360 tienoilla kylä siirtyi sisämaasta nykyisen venetsialaisen linnakkeen kohdalle, josta asukkaiden oli helpompi puolustaa itseään albanialaisten hyökkäyksiltä. Legendan mukaan paimen löysi neitsyt Marian ikonin luolasta läheltä rantaa, josta se tuotiin kylään. Ikoni löytyi myöhemmin kuin ihmeen kaupalla samasta luolasta, mitä pidettiin merkkinä siitä, että kaupunki on siirrettävä rannan tuntumaan. Kylän edustalla olevalla pienellä Panagian saarella onkin neitsyt Marialle omistettu kirkko. Samaan aikaan normannit hallitsivat Joonianmeren saaria ja pargalaiset pyysivät näiltä suojaa.

Vuosina 1401–1797 kaupunki siirtyi venetsialaisten valtaan, mutta säilytti osan itsenäisyydestään. Venetsialaisten aikana Párga kukoisti. Venetsialaiset rakensivat Párgan linnoituksen ja istuttivat oliivipuita, minkä ansiosta oliiviöljyn kauppa kukoisti. Venetsialaisten aikana osmanit hyökkäsivät kaupunkiin useita kertoja, mutta saivat sen kunnolla haltuunsa vain vuosina 1452–1453.

Venetsialaisten suopeutta Párgaa kohtaa kuvaa lausuma ”Párga on aina oleva Korfun silmät ja korvat ja se on pidettävä kaikin voimin” (Parga sarà sempre l'occhioe l'oreccio di Corfù, percioc he'dobbiamo tereta con tutte le forze). Párgaa oli myös helppo puolustaa kapealla niemellä sijaitsevasta linnoituksesta käsin, johon oli käytännössä mahdotonta hyökätä mereltä.

Venetsialaisten jälkeen Párgasta tuli pelinappula suurvaltojen politiikassa. Vuonna 1797 Venetsia antautui Napoleon Bonapartelle ja samalla Párga siirtyi Ranskalle. Vuosina 1800–1807 se oli Joonianmeren saarten tasavallan autonominen osa, minkä jälkeen se oli taas Ranskan hallussa 1807–1815. Waterloon taistelun jälkeen pargalaiset kääntyivät ranskalaisia vastaan ja siirtyivät Englannin puolelle. Englantilaisia Párga kiinnosti kuitenkin vain kauppatavarana. Vuonna 1817 Párga myytiin turkkilaisille 157 000 punnasta ja vastineeksi englantilaisten Joonianmeren saarten hallinnan tunnustamisesta. 15. huhtikuuta 1819 pargalaiset lähtivät maanpakoon Korfun saarelle, josta he palasivat vasta vuonna 1913, kun alue liitettiin Kreikkaan.

Nykyinen Párgan kunta muodostui, kun Párga ja Fanári yhdistyivät vuoden 2011 alussa Kallikrates-suunnitelman mukaisesti.^[3]

Párgan pääelinkeino on nykyään matkailu. Párgan kylä tarjoaa matkailijoille kolme hiekkarantaa: Váltos, Kryonéri ja Píso Kryonéri. Párgan puolelta niemen ympäri Váltoksen rannalle pääsee taksiveneillä. Parin kilometrin päässä Párgan kylästä sijaitsee Línchnoksen ranta. Historiallisia kohteita ovat venetsialainen linnoitus sekä Anthoúsassa sijaitseva Ali paššan linnoitus. Matkailijoille markkinoidaan myös kävelyretkiä Párgan seudulla. Kaupungissa on noin parikymmentä kirkkoa.

Párgasta järjestetään laivamatkoja muun muassa horisontissa siintäville Paxóksen ja Antípaxoksen saarille, sekä siellä sijaitseville suurille kallioluolille, joihin osa laivoista menee osittain sisäänkin matkan aikana. Myös uiminen täällä laivasta käsin on usein mahdollista. Lähialueilta löytyvät myös Nekromanteionin oraakkelinpaikka, myyttinen Achérontas- eli Akheronjoki, Meteoran luostarit sekä Zálongo-vuori luostareineen ja muistomerkkeineen.

Vuoden 2011 kuntauudistuksesta lähtien Párgan kunta muodostuu kahdesta kunnallisyksiköstä, jotka vastaavat uudistusta edeltäneitä kuntia. Kunnallisyksiköt sekä niihin kuuluvat kylä- ja kaupunkiyhdyskunnat ja asutukset ovat:^[1][3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Párga Wikimedia Commonsissa

• Δήμος Πάργας. Párgan kunnan verkkosivut. (kreikaksi)

Epeiroksen alue

Ártan alueyksikkö	Árta Geórgios Karaïskákis Kentriká Tzoumérka Nikólaos Skoufás
Ioánninan alueyksikkö	Dodóni Ioánnina Kónitsa Métsovo Pogóni Vóreia Tzoumérka Zagóri Zítsa
Prévezan alueyksikkö	Párga Préveza Zirós
Thesprotian alueyksikkö	Filiátes Igoumenítsa Soúli