Punainenmeri
Punainenmeri on Afrikan ja Arabian niemimaan rajoittama pitkähkö ja kapea vesialue, joka kuuluu Intian valtamereen. Punaisenmeren länsipuolella olevat valtiot ovat pohjoisesta lukien Egypti, Sudan, Eritrea ja Djibouti sekä itäpuolella Egypti, Israel, Jordania, Saudi-Arabia ja Jemen. Pohjoisessa on strategisesti tärkeä Egyptin hallinnassa oleva Suezin kanava, josta on kulkuyhteys Välimerelle. Etelästä Punainenmeri on Bab el Mandebin salmen (suom. Kyynelten portti) kautta yhteydessä Adeninlahteen ja siitä edelleen Arabianmeren kautta Intian valtamereen.
Punaisenmeren nimi johtuu siellä havaittavasta Trichodesmium erythraeum -nimisestä levästä, joka "kukkiessaan" muuttuu punertavan ruskeaksi.[1] Meren punaisuutta lisää auringonlaskun aikaan sen pinnasta heijastuvat punasävyiset vuoret sekä toisinaan punaisena hehkuva taivaanranta.
Punainenmeri on suolaisimpia ja lämpimimpiä kaikista merielämää sisältävistä vesistöistä. Suotuisista merivirroista ja runsaasta haihtumisesta johtuva meren korkea suolapitoisuus ovat luoneet erinomaiset edellytykset rikkaalle eläimistölle ja satumaisille koralliriutoille. Punaisessameressä on yli 1 100 erilaista kalalajia[2] ja sieltä on tavattu yli 200 erilaista korallityyppiä.
Maantiede
Punainenmeri on pitkä ja kapea ja suuntautuu pohjoisluoteesta eteläkaakkoon. Sen pohjoispäässä on kaksi kapeaa lahtea: Suezinlahti ja Akabanlahti. Suezinlahden pohjoispäästä lähtee Suezin kanava, joka yhdistää sen Välimereen. Lahtien väliin jää Siinain niemimaa.
Meren pituus on noin 2 000 kilometriä ja leveys leveimmässä kohdassa 352 kilometriä. Pinta-ala on 438 000 neliökilometriä. Meren keskisyvyys on noin 500 metriä ja syvin kohta noin 2 500 metriä.
Punaisessameressä on useita pieniä saaria, jotka muodostavat saaristoja. Näihin kuuluvat Dahlakin saaristo Eritrean rannikolla, Hanish-saaret Jemenin ja Eritrean välissä sekä Farasan-saaret Saudi-Arabian rannikolla. Myös meren pohjoispäässä, Siinain niemimaan kärjen tuntumassa on lukemattomia pieniä saaria, joiden välissä on koralliriuttoja.[3]
Punaisenmeren rantaviiva on jaettu yhdeksän valtion kesken. Pisimmät osat rantaviivaa on Saudi-Arabialla, Eritrealla, Egyptillä, Sudanilla ja Jemenillä. Kummallakin puolella lähellä rannikkoa kohoaa kukkuloita tai vuorijono: Sudanissa ja Egyptissä Punaisenmerenkukkulat, Saudi-Arabian puolella Sarawat-vuoret ja niiden edessä Hejaz-vuoret.
Fysikaaliset ominaisuudet
Punainenmeri on yhteydessä Arabianmeren kautta Intian valtamereen. Sen valuma-alueella sataa todella vähän. Haihtuminen on suurempaa kuin makean veden virtaus mereen, ja Intian valtamerestä tuleva täydennysvesi estää Punaistamerta haihtumasta kuiviin. Siksi vesi on suolaisempaa kuin muissa maailman merissä: tyypillisesti 3,8 %, Suezin- ja Aqabanlahdella jopa 4,1 %.[4]
Keskimääräinen vuorovesi on 60 cm meren pohjoisosassa ja 90 cm eteläosassa.
Historia ja kulttuuri
Vanhimmat muistiinmerkityt pitkät merimatkat pitkin Punaistamerta olivat muinaisten egyptiläisten matkat Puntmaahan.[5] Toinen Mooseksen kirja kertoo israelilaisten vaelluksesta meren poikki; perinteisesti tämä matka yhdistetään Punaiseenmereen.[6] Persian kuningas Dareios I rakennutti 500-luvulla eaa. kanavan Niililtä Punaisellemerelle[7] ja lähetti Punaisellemerelle tutkimusmatkailijoita. Ne paikallistivat vaarallisia karikkoja ja lisäsivät meren arvoa kuljetusväylänä. Kreikkalaiset jatkoivat kartoitustyötä, ja 100-luvulla jaa. julkaistu kirjoitus kertoo Punaisenmeren olevan lyhyin meritie Intiaan. Kauppareitti Roomasta Kiinaan kulki sitä pitkin, kunnes Aksumin kuningaskunta esti kauppaliikenteen 200-luvulla. Keskiajalla Punainenmeri oli tärkeä osa mausteiden reittiä Eurooppaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Red Sea Invertebrates kuvagalleria selkärangattomista