Ranskan pääministeri

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki, joka astui voimaan 4. lokakuuta 1958, määrittelee kahdeksannessa artiklassaan, että pääministerin nimittää tehtäväänsä Ranskan tasavallan presidentti. Presidentti voi päättää pääministerin toimen päättämisestä vain, kun hallitus jättää eronpyynnön. Perustuslain 21. artikla määrittää, että pääministeri johtaa hallituksen toimintaa, on vastuussa kansallisesta puolustuksesta ja takaa lakien täytäntöönpanon.

Pääministeri voi tasavallan presidentin toimeksiannosta kuitenkin nimittää siviilivirkamiehet ja upseerit tehtäviinsä. Hän voi myös tilapäisesti johtaa ministerineuvoston kokousta, jota yleensä johtaa presidentti (Suomessa on tällöin kyseessä hallituksen kokous). Pääministerillä on myös lainsäädäntövaltaa, sillä hänellä on oikeus antaa asetuksia. Lisäksi hän toimii Ranskan valtioneuvoston (ransk. Conseil d’État) puheenjohtajana. Valtioneuvostolla on kaksi tehtävää: se toimii hallituksen neuvonantajana ja Ranskan korkeimpana hallinnollisena tuomioistuimena.

Myös käytännön tasolla pääministerin ensisijainen tehtävä on johtaa hallituksensa työskentelyä. Hallituksen suuret linjat määrittelee kuitenkin presidentti. Voidaan silti todeta, että pääministeri on teoreettisesti hallituksen johtaja, mutta tosiasiassa presidentti pitää tätä roolia itsellään ja pääministeri toteuttaa valtionpäämiehen luomaa politiikkaa. Hänellä on kuitenkin valtaa suhteessa muihin hallituksen jäseniin, jotka ovat vain hänen tahdostaan riippuvaisia.

Pääministeriksi valitaan vahvimman poliittisen virtauksen edustajista se, jolla on mahdollisuus saada taakseen enemmistö kansalliskokouksen edustajista. Kysymykseen voi tulla myös lähellä enemmistön muodostamaa poliittista ryhmittymää edustava pääministeri. Presidentti voi kuitenkin vapaasti nimetä pääministeriksi henkilön, jolla ei ole kokemusta parlamentaarikkona, senaattorina tai ministerinä olemisesta. Näin tapahtui, kun Georges Pompidou ja Raymond Barre tai viimeksi Dominique de Villepin tulivat pääministereiksi. Jos presidentti kuitenkin nimittää pääministerin, joka ei edusta kansalliskokouksen edustajien enemmistöä, suoritetaan kansalliskokouksessa luottamusäänestys.

Ranskassa käytetään käsitettä "yhteiselo” (ransk. cohabitation), jos tasavallan presidentti on olennaisesti eri poliittisesta ryhmittymästä kuin pääministeri. Tässä tapauksessa sekä presidentti että pääministeri, jotka molemmat ovat toimeenpanovallan keskeisiä yksiköitä, toimivat toisiaan kunnioittaen. Tällöin ei myöskään pääministeri ole suuresti riippuvainen presidentistä, vaan hän voi luoda omaa poliittista profiiliaan ja muodostaa oman auktoriteettinsa hallituksen suhteen. Näin hän pystyy toimimaan todellisena hallituksena johtajana ja presidentti hoitaa valtionpäämiehelle kuuluvat tehtävät ja armeijaan liittyvät asiat. Lisäksi hän keskittyy ulkopolitiikkaan, joka viidennen tasavallan perustuslaissa on varattu tasavallan presidentiksi erikoisalueeksi.

• Luettelo Ranskan pääministereistä

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan pääministeri.

• Ranskan pääministerin viraston viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ranskan pääministerin roolin analysointia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Viidennen tasavallan pääministerien elämäkerrat^{[vanhentunut linkki]}