Georges Pompidou
Georges Jean Raymond Pompidou (
kuuntele ääntämys (ohje); 5. heinäkuuta 1911 Montboudif, Cantal – 2. huhtikuuta 1974 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1962–1968 ja Ranskan presidenttinä vuodesta 1969 kuolemaansa asti vuoteen 1974.[1]
| Georges Pompidou | |
|---|---|
.jpg) | |
| Ranskan tasavallan 19. presidentti | |
| Pääministeri | Jacques Chaban-Delmas Pierre Messmer |
| Edeltäjä | Charles de Gaulle |
| Seuraaja | Alain Poher (väliaikainen presidentti) Valéry Giscard d'Estaing |
| Ranskan 150. pääministeri | |
| Presidentti | Charles de Gaulle |
| Edeltäjä | Michel Debré |
| Seuraaja | Maurice Couve de Murville |
| Andorran ruhtinaskumppani | |
| Edeltäjä | Charles de Gaulle |
| Seuraaja | Alain Poher (väliaikainen presidentti) Valéry Giscard d'Estaing |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. heinäkuuta 1911 Montboudif, Ranska |
| Kuollut | 2. huhtikuuta 1974 (62 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ammatti | opettaja |
| Puoliso | Claude Pompidou |
| Tiedot | |
| Puolue | Union pour la défense de la République |
| Uskonto | katolilainen |
.png){kind=small} Nimikirjoitus | |
Museo Pompidou-keskus on nimetty hänen mukaansa.
Aikaisemmat vaiheet
Pompidou opiskeli pariisilaisessa École Normale Supérieure -yliopistossa.[1] Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli opettajana. Toisessa maailmansodassa hän palveli luutnanttina, osallistui vastarintaliikkeeseen ja oli läheisessä yhteistyössä de Gaullen vapautushallituksen kanssa. Vuosina 1946–1949 hän toimi Ranskan matkailuhallinnon apulaispäällikkönä ja nimitettiin 1954 Rothschildien suurpankin toimitusjohtajaksi. Hän toimi pankin johdossa siihen asti, kun tuli valituksi pääministeriksi.[2][3] Pompidou toimi Charles de Gaullen neuvonantajana ja osallistui viidennen tasavallan perustuslain luonnostelemiseen.[1]
Presidenttinä
Pompidou palveli presidentti Charles de Gaullen alaisena pääministerinä 16. huhtikuuta 1962 – 13. heinäkuuta 1968. Hän oli viiden hallituksen pääministeri. Hän oli pääministerinä Pariisin opiskelijalevottomuuksien aikana toukokuussa 1968.[1] Pompidoun sovitteleva toiminta ei ollut de Gaullen mieleen ja hän joutui eroamaan.
Pompidou valittiin presidentiksi kesäkuun 1969 vaaleissa, de Gaullen erottua. Hän jatkoi edeltäjänsä poliittisilla linjoilla, piti hyvät suhteet arabimaihin mutta ei onnistunut yhtä hyvin Länsi-Saksan kanssa.[1] Pompidou toteutti enemmän uudistuksia kuin edeltäjänsä. Hän toteutti frangin devalvoinnin vuonna 1970, toteutti tiukkaa talouspolitiikkaa valtiovarainministeri Valéry Giscard d’Estaingin avulla ja uudisti Ranskan opetus- ja koulutusjärjestelmää opetusministeri Olivier Guichardin kanssa.
Presidentti Pompidou kannatti Ison-Britannian liittymistä Euroopan yhteisöön (EY) vuonna 1973[1], minkä de Gaulle oli aiemmin estänyt.[4]
Pompidoun presidenttikausi jäi lyhyeksi. Hän kuoli syöpään 2. huhtikuuta 1974. Perustuslain mukaan senaatin puheenjohtaja Alain Poher seurasi häntä virkaa tekevänä presidenttinä.
Lähteet
Aiheesta muualla
| Charles de Gaulle (1959–1969) • Georges Pompidou (1969–1974) • Valéry Giscard d’Estaing (1974–1981) • François Mitterrand (1981–1995) • Jacques Chirac (1995–2007) • Nicolas Sarkozy (2007–2012) • François Hollande (2012–2017) • Emmanuel Macron (2017–) |