Sangha
Sangha (sanskritiksi संघ), eli kanssaharjoittajat, on buddhalaisuudessa käsite, jolla tarkoitetaan käytännössä ystäviä ja auttajia polulla valaistumiseen. Sangha voi tarkoittaa myös buddhalaisten munkkien ja nunnien yhteisöjä tai oivaltaneita harjoittajia. Myös maallikot kuuluvat sanghaan.[1] Sangha on yksi kolmesta jalokivestä.
Sanghan toiminta
Sanghan tehtävä on sekä säilyttää buddhalaisia tekstejä että toimia inspiraationa ja apuna muille, jotka harjoittavat buddhalaisuutta.[2]
Yksittäinen buddhalainen saa sanghalta apua ja johdatusta omaan harjoitteluunsa, ja pääsee vastineeksi tarjoamaan sitä muille tarvitseville. Sanghan tarkoitus on tarjota buddhalaisille paikka meditoida ja harjoittaa uskoaan. Täysin itsenäisen meditaation ei katsota olevan kehittävää.[3].
Munkkien ja nunnien tulee noudattaa vinyaa, eli luostarisääntöjä, joista tärkeimmät ovat 10 hyvettä. Maallikoiden tulisi pyrkiä noudattamaan näistä viittä (vältä tappamista, varkautta, seksuaalista väärinkäyttöä, valehtelua ja päihtymystä), mutta munkkien ja nunnien tulee näiden lisäksi myös välttää seuraavia asioita:[2]
- syömistä puolen päivän jälkeen
- tanssimista, musiikkia ja laulamista
- itsensä koristamista
- ylellisiä sänkyjä ja tuoleja
- rahan, kullan ja hopean käsittelyä
Sanghasta erottaminen
Buddhalaisessa Tripitaka -kirjan Vinaya piṭaka -osassa, jossa määritellään munkkien ja nunnien eettisistä säännöistä todetaan, että munkki menettää asemansa mikäli tämä osallistuu sukupuoliseen kanssakäymiseen, varastaa tai tappaa tahallisesti toisen ihmisen. Munkkeutensa menettänyttä ei enää pidetä yhteisön jäsenenä.[4][5]