Sanomalehti

Ensimmäiset sanomalehdet julkaistiin Englannissa 1600-luvun puolivälissä. Niiden asema vakiintui kuitenkin vasta 1700-luvulla.^[2]

Suomen ensimmäinen sanomalehti oli Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo (1771) ja ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti Suomenkieliset Tieto-Sanomat (1776). Vanhin edelleen ilmestyvä suomalainen sanomalehti on Åbo Underrättelser (1824). Vanhin edelleen ilmestyvä suomenkielinen sanomalehti on Keskisuomalainen, jonka edeltäjä Keski-Suomi perustettiin 1871. Nykyään Suomen suurin sanomalehti on Ilta-Sanomat.

Suomessa sanomalehdet jaotellaan usein seuraavasti:

• Valtakunnalliset lehdet, jotka leviävät koko Suomeen.
• Maakuntalehdet, jotka ovat maakuntansa laajalevikkisimpiä lehtiä.
• Aluelehdet, jotka ovat maakuntaa pienemmän alueen päälehtiä.
• Paikallislehdet, jotka yleensä ilmestyvät yhden tai muutaman kunnan alueella.
• Ilmaisjakelulehdet, jotka ovat lukijalle maksuttomia, mainoksin rahoitettuja lehtiä.
• Työväenlehdet, jotka ovat vasemmistolaiseen työväenliikkeeseen sitoutuneita. Voivat olla valtakunnallisia tai maakunnallisia.

Täsmällinen rajanveto sanomalehden ja aikakauslehden välillä on hankalaa. Sanomalehden sisältö on tyypillisesti uutisellisempaa kuin aikakauslehden. Sanomalehdet pääsääntöisesti painetaan ohuemmalle ja huonompilaatuiselle paperille kuin aikakauslehdet, niin sanotulle sanomalehtipaperille. Molemmista yleistyksistä on kuitenkin poikkeuksia. Sanomalehdet myös mielletään aikakauslehteä enemmän kertakäyttötuotteiksi. Sanomalehtien julkaisemat liitteet ovat yleensä aikakauslehden luonteisia.

Sanomalehdet ovat levikkinsä kannalta valtakunnallisia, maakunnallisia tai paikallisia lehtiä, ilmestymisajankohtansa kannalta aamu-, (ilta)päivä-, ilta- tai sunnuntailehtiä ja poliittisen sidonnaisuutensa kannalta puoluelehtiä tai riippumattomia (puolueettomia) lehtiä. Nykyisin sanomalehti käsittää paperilehden lisäksi internetissä julkaistavan näköislehden (digilehti), lehden verkkosivuilla julkaistavat uutiset ja muun aineiston sekä matkapuhelimilla käytettävät mobiilipalvelut.

Suomessa ilmestyy noin 200 sanomalehteä. Nimitystä päivälehti käytetään sanomalehdestä, joka ilmestyy 4–7 päivänä viikossa. Tilattavat tai ostettavat sanomalehdet haluavat erottautua ilmaisjakelulehdistä, jotka ”tulevat pyytämättä”. Myös tilattavien tai ostettavien sanomalehtien tuloista valtaosa tulee ilmoittajilta. Luokitellut pikkuilmoitukset kuten työpaikka- ja asuntoilmoitukset ovat olleet merkittävä osa perinteistä sanomalehteä, mutta niiden julkaiseminen on siirtynyt nopeasti verkkoon sen tarjoamien hakutoimintojen ja edullisuuden vuoksi.^[3] Sanomalehdellä on oltava tarkastettu levikki, jonka vuosittaisesta mittaamisesta vastaa Levikintarkastus Oy. Sanomalehdet kuuluvat Sanomalehtien Liittoon.

Osa ilmaisjakelulehdistä kuuluu Kaupunkilehtien liittoon. Niitä nimitetään kaupunkilehdiksi. Liittoon hyväksytään jäseniksi vain, jos lehti on ilmestynyt säännöllisesti vähintään vuoden ajan ja siinä on sama prosentuaalinen osuus journalistista sisältöä kuin sanomalehdissä. Kaupunkilehtiä on Suomessa 52 kappaletta. Kaupunkilehdet ovat pääosin sivukooltaan tabloideja, mutta joukossa on myös broadsheet-kokoisia lehtiä.^lähde?

Pääartikkeli: Sanomalehtiformaatti

Sanomalehtien sivukoko on yleensä joko broadsheet (noin 40 cm × 55 cm) tai tabloidi (noin 27 cm × 40 cm, puolet broadsheetistä). Eurotabloid-formaatti on kahden edellisen väliin sijoittuva koko, 315 mm × 430 mm. Eurotabloidin suosio on jälleen kasvussa lukijaystävällisen sivukoon johdosta.^lähde?

Koot vaihtelevat jonkin verran. Vuoden 2000 jälkeen useat lehdet, esimerkiksi Ruotsin laajalevikkisimpiin lehtiin kuuluvat Svenska Dagbladet ja Dagens Nyheter ovat siirtyneet broadsheet-koosta tabloid-kokoon. Suomessa ruotsinkielinen Hufvudstadsbladet on tehnyt samoin. Alma Media aloitti tabloid-kokeilun vuoden 2011 alussa pohjoisissa maakuntalehdissään Lapin Kansassa, Pohjolan Sanomissa ja Kainuun Sanomissa. ^lähde?

Helsingin Sanomat siirtyi tabloidikokoon 8. tammikuuta 2013.^[4]

Suomessa sanomalehdet tilataan yleensä kotiin vuosi- tai kestotilauksina. Monissa muissa maissa yleisempi tapa on ostaa sanomalehden irtonumero esimerkiksi lehtikioskista. Suomessa vain iltapäivälehdet Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat vakiintuneet yksinomaan irtonumeromyyntiin.

Sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksu oli aiemmin vapautettu arvonlisäverosta. Verovapaus juontui 1960-luvulta, jolloin sitä perusteltiin lehtien merkityksellä uutisten levittäjänä ja kansansivistyksellisillä seikoilla. Euroopan unioniin liittyessään Suomi sai oikeuden jatkaa verovapautta.^[5] 1. tammikuuta 2012 alkaen sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksun arvonlisävero on ollut 9 prosenttia.

1990-luvulta alkaen monien sanomalehtien levikki on laskenut ja kannattavuus on heikentynyt. 2000-luvulla paperilehtien levikkien lasku on hidastunut ja monet sanomalehdet tavoittavat verkkolehdet mukaan luettuna enemmän lukijoita kuin aiemmin. Useimmat sanomalehtiyritykset ovat olleet viime vuosina hyvin kannattavia. Sanomalehtien kilpailijoiksi on tullut uusia viestimiä, kuten paikallisradiot, uudet televisiokanavat ja verkkojulkaisut, ja sanomalehdillä on ollut vaikeuksia saada uusia nuoria lukijoita. Sanomalehdet ovat yrittäneet innostaa nuoria tekemällä enemmän näitä kiinnostavia juttuja.

Viime vuosina myös kaupunkilehdet ovat kasvaneet sanomalehtiä nopeammin. Kaupunkilehdet tavoittavat sanomalehtiä paremmin myös nuoria lukijoita. Markkinointi & Mainonta -lehden Taloustutkimuksella 2009 teettämän tutkimuksen mukaan sanomalehtien arvostus Suomessa on silti parantunut selvästi vuodesta 2007.^[6]

Suomen arvostetuimmat lehtibrändit 2009

• Helsingin Sanomat
• Kauppalehti
• Aamulehti
• Taloussanomat
• Kaleva
• Satakunnan Kansa
• Turun Sanomat
• Ilta-Sanomat
• Keskisuomalainen
• Karjalainen
• Maaseudun Tulevaisuus
• Etelä-Suomen Sanomat
• Iltalehti
• Ilkka
• Hufvudstadsbladet

^[6]

Sanomalehti on kertakäyttötuote, joka voidaan kierrättää sekoittamalla siistattua paperimassaa uuden sellusta tehdyn paperimassan sekaan. Sanomalehtien ekotehokkuudessa on vielä paljon parantamisen varaa, esimerkiksi jakamalla sanomalehtitilaus naapureiden kesken parannetaan merkittävästi sanomalehden ekotehokkuutta.^[7]

Suomalaisten lehtien lukijamääriä selvitetään Kansallisen mediatutkimuksen (KMT) yhteydessä. KMT:ssä tiedot kerätään tietokoneavusteisena puhelinhaastatteluna. Lukijamäärä ilmaisee kuinka monta lukijaa lehden numerolla keskimäärin on. Levikki puolestaan kertoo kuinka monta kappaletta lehden numeroa keskimäärin myydään. KMT:ssä on mukana 39 sanomalehteä, kaikkiaan eri lehtiä on KMT:ssä on 190.^[8]

Toimitus

Sanomalehti uutisoi tapahtumia. Kun jotain merkittävää tapahtuu, niin paikalle lähetetään toimittaja ottamaan selkoa tapahtuneesta sekä valokuvaaja ottamaan valokuvia tilanteesta. Tämän jälkeen aineisto lähetetään toimitukseen, joka käsittelee aineiston valmiiksi artikkeliksi. Seuraavaksi uutinen menee taittoon, missä taittaja asettelee sanomalehden sivut. Ennen lehden sulkeutumista valmiit sivut lähetetään sähköisinä pdf-tiedostoina painoon.^[10]

Paino

Painossa sivut avataan, niille tehdään värierottelu, ja lopuksi sivuista tehdään painopinnat. Painossa pdf-tiedostoista erotetaan CMYK-värit, joilla saadaan tehtyä neliväritulostus ja painopinnat neljälle eri alumiinilevyille. Painossa tarvitaan värin lisäksi vettä. Mikserihuoneessa vesijohtovesi puhdistetaan ja sen pintajännitettä alennetaan pH-arvoon 4,8–5,2.^[10]

Painaminen

Yli tuhat kiloa painavat paperirullat haetaan trukilla varastosta ja ne viedään valmistelupisteeseen. Sieltä kuljettimet vievät paperirullat välivarastoon, josta vihivaunut kuljettavat rullat painokoneelle. Painokone muodostuu painotorneista, joissa yksi torni koostuu lukuisista teloista ja sylintereistä. Sanomalehdet painetaan yleisimmin offset-tekniikalla. Painamisessa painolevyissä oleva sivun kuva ensin kostutetaan. Tämän jälkeen levylle levitetään ohut kerros painoväriä. Väri tarttuu vain painettaville sivun kohdille. Sivun kuva siirtyy kumitettujen telojen siirtämänä paperille. Painokonetta ohjataan ohjaamosta.^[10]

Sidonta

Osa lehdistä sidotaan, jolloin käytetään stiftaus- eli metallilankaa.^[10]

Taittolaite

Taittolaite on osa painokonetta. Siinä paperiradat halkaistaan ja ohjataan päällekkäin. Tämän jälkeen paperi katkaistaan määrämitaltaan lehden koon mukaan ja taitetaan.^[10]

Vastaanotto

Taittolaitteelta lehdet poimitaan automaattisesti kuljettimille. Kuljettimien leuoissa lehdet siirtyvät postitusosastolle. Painokoneen nopeus on usein liian nopea postituskoneelle. Tällöin lehtiä varastoidaan erillisille keloille, joilla tasoitetaan painon ja postituksen välisiä nopeuseroja.^[10]

Postitus

Postituksessa laitteet ottavat lehdet vastaan joko taittolaitteelta tai varastokelalta. Liitelaitteella lisätään liitejulkaisut. Lehteen voidaan tehdä mustesuihkulla myös osoitetiedot. Lehdet niputetaan ja nipun päälle laitetaan osoitetarra viivakoodina. Skanneri lukee viivakoodin ja nippu menee oikeaan paikkaan lähettämössä.^[10]

Jakelu

Lähettämöstä lehtiniput kulkevat kuljetushihnaa pitkin jakeluautoihin, jotka kuljettavat lehtiniput jakajille. Jakajat vievät lehdet tilaajille.^[10]

• Aurora-seura
• Acta diurna
• Verkkolehti
• Kansalaisjournalismi
• Kansalaisjournalismi (julkaiseminen)
• Luettelo suomalaisista sanomalehdistä

• Fröjd, Arto & Saarenmaa, Anna-Mari: Oikean uutisen jäljillä: Medialukutaidon työkirja opettajille: Opas sanomalehden maailmaan. Tampere: Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-02-1.
• Mervola, Pekka: Kirja, kirjavampi, sanomalehti: Ulkoasukierre ja suomalaisten sanomalehtien ulkoasu 1771–1994. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Helsinki Jyväskylä: Suomen historiallinen seura, 1995. ISBN 951-710-013-2.
• Torvinen, Taimi: Ulkomaisen sanomalehdistön historia. Viestintätutkimuksen seuran julkaisusarja 6. Espoo: Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2760-3.
• Tommila, Päiviö & Salokangas, Raimo: Sanomia kaikille: Suomen lehdistön historia. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2621-5.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sanomalehti.

• Sanomalehdet Makupalat-linkkikirjastossa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sanomalehtien Liitto
• Sanomalehtien levikit.