Simpanssi

eläinlaji

Simpanssi (Pan troglodytes) on Keski-Afrikassa esiintyvä simpanssien sukuun kuuluva ihmisapinalaji.

Simpanssi
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni:Aitotumaiset Eucarya
Kunta:Eläinkunta Animalia
Pääjakso:Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:Nisäkkäät Mammalia
Lahko:Kädelliset Primates
Yläheimo:Ihmisapinat Hominoidea
Heimo:Isot ihmisapinat Hominidae
Suku:Simpanssit Pan
Laji:troglodytes
Kaksiosainen nimi

Pan troglodytes
(Blumenbach, 1775)

Katso myös

  Simpanssi Wikispeciesissä
  Simpanssi Commonsissa

Simpansseja arvioidaan elävän luonnossa 150 000 – 250 000 yksilöä.[2]

Simpanssit elävät puissa mutta osaavat myös liikkua maassa. Ravinnokseen simpanssi käyttää enimmäkseen hedelmiä, mutta se myös metsästää esimerkiksi pienempiä apinoita.[3]

Anatomia ja fysiologia

Simpanssin luuranko.

Simpanssiuros on päästä takapuoleen 77–92 senttimetriä pitkä. Naaras on kymmenisen senttiä lyhyempi. Seisova urossimpanssi on 1,0–1,7 metriä korkea ja painaa 34–70 kilogrammaa, naaras 26–50 kilogrammaa. Simpanssilla on pitkät kädet, jotka yltävät seistessä polvien alapuolelle.[4]

Simpanssit pystyvät kävelemään lyhyitä matkoja jaloillaan esimerkiksi kantaessaan jotain käsillään, mutta tavallisesti ne tukevat itseään maahan rystysillään. Puissa ne roikkuvat käsillään ja jaloillaan, ja osaavat heilauttaa itsensä ketterästi oksalta oksalle.[5]

Täysikasvuinen urossimpanssi pystyy nostamaan suunnilleen saman taakan kuin täysikasvuinen mies; koska simpanssi on pienikokoisempi, on se kokoon suhteutettuna käsivoimiltaan ihmistä selvästi voimakkaampi.[6] Simpanssin voimakkuudesta on tehty paljon tutkimuksia, ja niiden on väitetty olevan paljon ihmistä voimakkaampia. Niiden lihakset ovat kuitenkin ehkä vain noin 1,5 kertaa voimakkaampia kuin ihmisen.[7][8]

Nuoren simpanssin karva on mustaa, ja sillä on vaaleanruskea naama. Varttuessaan simpanssin karva muuttuu tummanruskeaksi ja naama mustaksi. Vanhat simpanssiurokset ja -naaraat saattavat kaljuuntua.[9] Simpanssit voivat elää 50-vuotiaksi.[9]

Levinneisyys ja elinympäristö

Simpanssit elävät monenlaisissa ympäristöissä Keski-Afrikassa, kuten sademetsissä, mäkisten alueiden metsissä, metsiköiden täplittämillä savanneilla ja joskus myös sellaisilla savanneilla, joilla kasvaa puita vain harvassa.[9]

Simpansseja eli aikoinaan koko Keski-Afrikan sademetsävyöhykkeellä, ja vielä 1940-luvulla simpansseja oli mahdollisesti useita miljoonia yksilöitä. 2000-luvun alussa niiden määrä on vähentynyt noin 200 000:een, ja niitä elää enää lähinnä Kongon demokraattisessa tasavallassa, Kamerunissa, Kongon tasavallassa ja Gabonissa.[10]

Alalajit

Simpanssin alalajien levinneisyyskartta:
1. Guineansimpanssi
2. P. t. vellerosus
3. Mustanaamasimpanssi
4. Pitkäkarvasimpanssi.

Simpanssi on jakautunut neljäksi alalajiksi:[11]

Ravinto

Simpanssit syövät etupäässä kypsiä hedelmiä. Sademetsässä simpanssi löytää hedelmänsä melko pieneltä alueelta, ja yksi neliökilometri voi tarjota ravinnon yhdestä viiteen simpanssille. Harvemmissa metsissä simpanssit voivat liikkua ruoanhaussa 10–50 neliökilometrin alueella ja savannilla 120–150 neliökilometrin alueella.[13] Simpanssinaaras liikkuu päivässä tavallisesti kahdesta kolmeen kilometriä ja uros viisi kilometriä. Löytäessään hyvän hedelmäapajan simpanssit pitävät meteliä kertoakseen laumatovereilleen löydöstään.[14]

Simpanssi voi syödä yhden päivän aikana pariakymmentä eri kasvilajia, ja vuoden aikana jopa kolmeasataa. Hedelmien lisäksi simpanssit syövät lehtiä, kukkia ja muita kasvinosia, pähkinöitä, munia, hunajaa ja pihkaa. Kymmenen prosenttia simpanssin ruokavaliosta muodostuu eläinproteiinista, etenkin hyönteisistä kuten termiiteistä ja muurahaisista. Joskus simpanssit pyydystävät lintuja ja pieniä nisäkkäitä. Ne saalistavat joskus yksin ja joskus pienissä ryhmissä.[15]

Lisääntyminen

Nuorilla simpansseilla on vaalea naama ja aikuisilla musta.

Hedelmällisellä naarassimpanssilla on turvonnut vaaleanpunainen takamus. Tämä vaihe kestää muutaman päivän kerrallaan. Kiinnostunut uros kosiskelee aluksi naarasta tuijottamalla sitä, esittelemällä sukuelimiään ja elehtimällä eri tavoin. Jos naaras kiinnostuu, se lähestyy urosta ja tarjoaa peräpäätään. Parittelu on meluisa ja kestää vain muutaman sekunnin. Samalla kertaa naaraan kanssa voi paritella jopa kymmenen urosta. Vain alfauros voi kuitenkin omia naaraan itselleen sen parhaan hedelmällisyyskauden ajaksi.[16]

Vastasyntynyt simpanssinpoikanen painaa noin kaksi kilogrammaa. Se oppii muutamassa päivässä ripustautumaan emonsa vatsakarvoihin ja roikkuu mukana kun emo liikkuu. Poikanen ottaa ensimmäiset askeleensa kuuden kuukauden ikäisenä ja alkaa kulkea emon mukana sen selässä. Se oppii tällöin myös syömään kiinteää ruokaa ja hakemaan sitä itse. Emo vieroittaa poikasen maidosta noin neljän vuoden ikäisenä. Samalla poikanen lopettaa emon selässä kulkemisen ja ryhtyy liikkumaan kokonaan omin jaloin. Nuoret simpanssit ovat erittäin leikkisiä ja energisiä.[17]

Jos simpanssipoikanen jää orvoksi, sen sukulaiset tai muut naaraat saattavat adoptoida sen.[18]

Sosiaalinen elämä

Simpanssit viettävät suurimman osan ajastaan muutaman yksilön ryhmissä.

Simpanssilaumassa voi elää 15–80 yksilöä.[19] Suurimman osan ajasta simpanssit liikkuvat pienissä muutaman hengen ryhmissä.

Nuori urossimpanssi alkaa jo nuorena pyrkiä dominoimaan naaraita. Tässä auttaa se, jos sen emo on laumassa korkea-arvoinen. Uroksesta tulee lauman täysivaltainen jäsen 13–16 vuoden ikäisenä.[20] Sukukypsyyden simpanssi saavuttaa 13–14 vuoden iässä.[21]

Simpansseilla on urosten johtama lauma, jossa ylintä valtaa käyttää aggressiivinen alfauros. Simpanssiurokset tappelevat hierarkkisen lauman johtajuudesta ja alfauros on jatkuvien hyökkäysten kohteena säilyttääkseen aseman lauman johtajana. Muut simpanssiurokset voivat syrjäyttää alfauroksen tappamalla ja joissain tapauksissa syövät sen.[22]

Simpanssit sukivat usein toisiaan.

Simpanssilaumassa on selkeä mutta muuttuva hierarkia. Arvojärjestyksessä ylimmät urokset pääsevät valitsemaan ensimmäisenä lisääntymiskykyisistä naaraista. Urokset ovat sosiaalisempia kuin naaraat, ne sukivat toisiaan useasti, ja ne myös tappelevat usein. Urokset myös toistuvasti osoittavat rituaalinomaisesti toisilleen näiden paikan lauman hierarkiassa. Oma veli on urossimpanssin läheisin liittolainen.[23]

Simpanssi on luonnollisesti väkivaltainen tappaja ja harjoittaa jengiväkivaltaa ja koordinoituja hyökkäyksiä.[24] Eri simpanssilaumojen välillä voidaan käydä "sotia", joissa tulee kuolonuhreja.

Nukkumispesä

Simpanssi tekee joka yöksi uuden pesän.

Simpanssi tekee joka yöksi uuden nukkumispesän. Nuori simpanssi oppii pesänrakennuksen emoltaan. Simpanssi rakentaa pesänsä tukevalle oksalle noin kymmenen metrin korkeuteen. Se solmii pesän neljästä paksusta oksasta ja useasta ohuemmasta. Lopuksi se täyttää pesän lehdillä ja risuilla. Pesän rakentamiseen kuluu kokeneelta simpanssilta vain minuutti.[25]

Älykkyys

Simpanssin aivot ovat tilavuudeltaan 300–400 kuutiosenttimetriä, mikä on neljäsosa ihmisen aivojen koosta. Simpanssin aivokuori on melko paksu, minkä ansiosta simpanssi ei toimi vain vaistojensa ohjaamana vaan pystyy käyttäytymään joustavasti tilanteen mukaan ja ratkaisemaan ongelmia.[26]

Simpanssit osaavat käyttää työkaluja ravinnon hankkimiseen, kuten oksia termiittien kaivamiseen koloistaan. Simpanssilaumoilla on omat kulttuurinsa, ja ne välittävät monia oppimiaan asioita sukupolvelta toiselle.[27]

Simpanssit osaavat tunnistaa esineitä kuvista ja pystyvät oppimaan jopa viittomakieltä. Simpanssit myös läpäisevät peilitestin nopeasti eli tiedostavat itse olevansa peilikuvassa. Simpansseja ja bonoboja pidetään usein älykkäimpinä eläinlajeina ihmisten jälkeen.[28][29][30]

Simpanssi lemmikkinä

Jotkut ihmiset pitävät simpanssinpoikasia lemmikkeinä, mutta ne kasvavat nopeasti ja niin vaarallisiksi että lemmikistä on luovuttava. Jo viisivuotiaana simpanssi on vahvempi kuin ihminen. Lukuisat ihmiset ovat saaneet vakavia vammoja lemmikkisimpanssin hyökkäyksestä siksi että lemmikistä luopumista lykätään. Lemmikkisimpanssi kasvaa aina aggressiiviseksi villieläimeksi: siitä tulee tuhoisa, se vastustaa kurinpitoa ja puree naamaan.[31]

Geenien samankaltaisuus ihmiseen verrattuna

Ihmisen ja simpanssin kromosomit muistuttavat melkoisesti toisiaan. Kun vuonna 2005 julkistettiin tuhansien geenien vertailu ihmisen ja simpanssin välillä, genomit todettiin 96-prosenttisesti samanlaisiksi[32]. Vaikka erot olivat suurempia kuin tähän mennessä arveltiin, samanlaisuus genomeissa on silmiinpistävä. Uudet geenit syntyvät useimmin vanhojen geenien monistuessa ja muuntuessa. Ei-monistuneet ihmisen ja simpanssin geenien osat ovat melkein 99 prosenttisesti samoja. Monistuneistakin geeneistä noin 36 prosenttia on samoja.[33]

Kuuluisia simpansseja

Lähteet

  • Constable, Tamsin: Chimpanzees: Social Climbers of the Forest. DK, 2000. ISBN 0-7894-7153-1.

Viitteet

Aiheesta muualla

 

🔥 Top keywords: