Kongon tasavalta
Kongon tasavalta[3] eli Brazzavillen Kongo eli Kongo-Brazzaville (kongoksi Repubilika ya Kôngo) on valtio Keski-Afrikassa. Kongon tasavalta sijaitsee alueella, jonka Ranska valloitti itselleen vuonna 1875 Teken ja Luangun kuningaskunnista. Maa itsenäistyi vasta vuonna 1960. Kongon tasavalta oli marxilais-leniniläinen yksipuoluevaltio vuosina 1970–1991.
| Kongon tasavalta Repubilika ya Kôngo Republiki ya Kɔ́ngɔ République du Congo | |||
|---|---|---|---|
| |||
| |||
| Valtiomuoto | Hallitsevan puolueen puolipresidentillinen tasavalta | ||
| Presidentti | Denis Sassou Nguesso | ||
| Pääministeri | Anatole Collinet Makosso | ||
| Pääkaupunki | Brazzaville , 15°14′E | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 342 000 km² [1] (sijalla 62) | ||
| – josta sisävesiä | 500 km² [1] | ||
| Väkiluku (2014) | 4 662 446 [1] (sijalla 125) | ||
| – väestötiheys | 13,6 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 1,94 % (2014) | ||
| Viralliset kielet | ranska[1] | ||
| Lukutaito | 79,3 % | ||
| Valuutta | CFA-frangi (XAF) | ||
| BKT (2013) | |||
| – yhteensä | 20,26 mrd. USD (PPP) (sijalla 41) | ||
| – per asukas | 4 800 USD | ||
| HDI (2019) | 0,574 [2] (sijalla 149) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 3,3 % [1] | ||
| – teollisuus | 73,9 % [1] | ||
| – palvelut | 22,9 % [1] | ||
| Aikavyöhyke | UTC+1 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys – Ranskasta | 15. elokuuta 1960 | ||
| Lyhenne | CG | ||
| – ajoneuvot: | ? | ||
| – lentokoneet: | ? | ||
| Kansainvälinen suuntanumero | +242 | ||
| Tunnuslause | Unité, Travail, Progrès (Yhtenäisyys, Työ, Edistys) | ||
| Kansallislaulu | ”La Congolaise” | ||
Maan väkiluku on nykyisin vajaat viisi miljoonaa.[4] Kongon tasavallan pinta-ala on 342 000 neliökilometriä.
Kongon tasavallan pääkaupunki on Brazzaville ja rajanaapureita Kongon demokraattinen tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Kamerun, Gabon ja Angola (Cabindan eksklaavi). Maasta ovat käytössä myös nimet Brazzavillen Kongo ja Kongo-Brazzaville. Kongon tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kongolainen tai brazzavillenkongolainen.[5]
Historia
Kongon tasavallan alueen ensimmäiset asukkaat olivat pygmejä. Pohjoisesta tulleet bantut syrjäyttivät heidät suuressa kansainvaelluksessa. 1300-luvulta alkaen heimokunnat muodostivat suurempia kuningaskuntia, joista suurimpia olivat Kongo, Luangu ja Teken kuningaskunta.[6]
Ensimmäinen todistettu yhteys länsimaalaisiin tapahtui 1400-luvun lopulla, jolloin portugalilaiset tutkimusmatkailijat purjehtivat Kongojoen suulle.[7] Diplomaatti- ja kauppasuhteet solmittiin välittömästi. Eurooppalaiset ostivat rannikolta orjia Amerikkaan vietäväksi. Kun orjakauppa loppui 1800-luvulla, bantukuningaskuntien mahti heikkeni.[7]
Kongon tasavallan alue joutui Ranskan vallan alle vuodesta 1875 lähtien, jolloin ranskalaiset tekivät Teken ja Luangun kuninkaiden kanssa sopimuksen, jossa tunnustettiin Ranskan ylivalta.[8][7] Toisen lähteen mukaan Ranskan joukot hyökkäsivät maahan valloittaen sen[9]. Ranska vuokrasi maan edelleen yksityisyrityksille, joiden liiketoiminta perustui ihmisten sieppaamiseen, vangitsemiseen ja orjuuttamiseen. Naisia ja lapsia saatettiin viedä keskitysleireille, joista heidät vapautettiin vasta, kun heidän orjaksi otetut miehensä olivat maksaneet yrityksille riittävästi ”veroja” poimimalla kumia, hankkimalla norsunluuta tai kaatamalla ja kuljettamalla puita. Keskitysleireillä oli niin epäinhimilliset olot, että naisia ja lapsia kuoli suurin joukoin muun muassa nälkään.[10]
Ranska lähetti vuonna 1908 tutkimusmatkailija Pierre Savorgnan de Brazzan ottamaan selvää huhuista, joiden mukaan yritysten toimintaan liittyisi laittomuuksia.[11] Ranskan hallitus julisti Brazzan raportin salaiseksi, vaikka yksittäiset kansanedustajat vaativat raportin julkistamista. Yritykset kykenivät jatkamaan rikollista toimintaansa aina 1930-luvulle asti, ja Brazzan kollega arvioi vuonna 1935, että 90 prosenttia Ranskan Kongon väestöstä kuoli vuoden 1911 ja 1930 välillä.[12] Pelkästään vuonna 1921 aloitetun Pointe-Noiren ja Brazzavillen välisen rautatien rakentajia kuoli noin kaksikymmentätuhatta.[8][7]
Kongon tasavalta itsenäistyi vuonna 1960. Ensimmäisen presidentin Fulbert Youloun valtakausi päättyi levottomuuksiin, joiden seurauksena armeija otti vallan hetkeksi. Alphonse Massamba-Débat valittiin vuonna 1963 presidentiksi viisivuotiskaudelle, mutta hänet syöstiin vallasta ennen kauden loppumista 1968. Vallankaappaukseen osallistunut marxilainen Marien Ngouabi tuli presidentiksi samana vuonna ja hän julisti Kongon Afrikan ensimmäiseksi kansantasavallaksi.[13] Ngouabi murhattiin vuonna 1977. Vuonna 1981 Kongon kansantasavalta allekirjoitti ystävyys- ja yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Vuonna 1990 hallitseva Kongon työväenpuolue luopuu marxilaisesta ideologiasta.[14] Neuvostoliiton romahdettua maa siirtyi monipuoluejärjestelmään. Pascal Lissouba kukisti Denis Sassou Nguesson vapaissa vaaleissa 1992.[7] Kilpailevat poliittiset ryhmittymät alkoivat koota yksityisiä armeijoita, mikä johti vuonna 1997 sisällissotaan, jossa Sassou-Nguesso otti uudelleen vallan Angolan tuella. Hän voitti vuonna 2002 pidetyt presidentinvaalit 90 prosentin äänisaaliilla,[15] kun päävastustajat Lissouba ja André Kolelas suljettiin pois vaaleista tekaistujen verukkeiden varjolla.[16] Heinäkuussa 2009 oppositio boikotoi vaaleja, ja Sassou-Nguesso valittiin uudelleen.[17]
Vuonna 2015 järjestettiin kansanäänestys perustuslain muuttamisesta, jotta Sassou-Nguesso voitiin valita kolmannelle kaudelle korkeasta iästään huolimatta.[18] Helmikuussa 2016 hänet valittiin kolmannelle kaudelleen. [17] Kongon tasavalta on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurimpia öljyntuottajia, vaikka noin puolet kansasta elää köyhyydessä. Kongon presidentti Denis Sassou-Nguesso on yksi Afrikan pisimpään vallassa olleista valtionpäämiehistä. Asevoimat asettivat hänet valtaan vuonna 1979 ja hän hallitsi vuoden 1992 ensimmäisiin vapaisiin presidentinvaaleihin saakka, jolloin siis hävisi. Uudelleen hän on ollut presidenttinä taas vuodesta 1997 lähtien, jolloin hän voitti lyhyen ja verisen sisällissodan Angolan joukkojen tuella pakottaen presidentti Lissouban pakenemaan. Viimeksi Sassou-Nguesso valittiin uudelle seitsenvuotiskaudelle vuonna 2016.[19]
Politiikka
- Pääartikkeli: Kongon tasavallan presidentti
Kongo on presidenttijohtoinen tasavalta. Pääministerin virka lakkautettiin syyskuussa 2009. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla seitsemän vuoden kaudelle, sama henkilö korkeintaan kahdelle kaudelle. Parlamentti on kaksikamarinen ja muodostuu 72-paikkaisesta senaatista ja 137-paikkaisesta kansalliskokouksesta.[1]
Kongon politiikkaa hallitsee etnisten ryhmien välinen vastakkainasettelu, pääasiassa pohjoinen–etelä-akselilla. Vallanpitäjiä on syytetty vaalivilpistä sekä presidentin- että parlamenttivaaleissa.[20]
Vapauksien kehitys
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Kongon tasavalta ei ole vapaa maa.[21] Presidentti Denis Sassou Nguesso on pitänyt valtaa lähes keskeytymättömästi yli 40 vuoden ajan tukahduttaen ankarasti oppositiota. Korruptio ja vuosikymmeniä jatkunut poliittinen epävakaus ovat vaikuttaneet huonoon taloudelliseen suorituskykyyn ja korkeaan köyhyyteen. Turvallisuusjoukkojen väärinkäytöksistä raportoidaan usein ja niitä tutkitaan harvoin. Vaikka eri tiedotusvälineet toimivat, riippumatonta kattavuutta rajoittaa laaja itsesensuuri ja omistajien vaikutus. Ihmisoikeuksiin ja hallintoon liittyvät kansalaisjärjestöt (NGO) valvovat valtion väärinkäytöksiä, mutta myös itsesensuroivat kostotoimien välttämiseksi. Uskonnolliset henkilöt ovat myös itsesensuurin tuntemia.[21]
Hallinnollinen jako
Kongon tasavalta jakautuu kymmeneen alueeseen (départements) ja yhteen erilliseen kuntaan (pääkaupunki Brazzaville):[22]
| Hallintoalue | Pääkaupunki | Pinta-ala (km²) | Väkiluku (28.4.2007) |
|---|---|---|---|
| Bouenza | Madingou | 12 266 | 309 119 |
| Brazzaville | (kunta) | 100 | 1 375 237 |
| Cuvette | Owando | 42 850 | 156 136 |
| Cuvette Ouest | Ewo | 32 000 | 73 011 |
| Kouilou | Pointe-Noire | 13 694 | 803 134 |
| Lekumu | Sibiti | 20 950 | 96 424 |
| Likouala | Impfondo | 66 044 | 154 154 |
| Niari | Loubomo | 25 941 | 231 297 |
| Plateaux | Djambala | 38 400 | 174 617 |
| Pool | Kinkala | 33 955 | 236 616 |
| Sangha | Ouésso | 55 800 | 85 834 |
Maantiede
- Pääartikkeli: Kongon tasavallan maantiede
Kongon tasavalta sijaitsee päiväntasaajan molemmin puolin. Sillä on 169 kilometriä pituinen kaistale Atlantin rannikkoa.[1] Kongojoki muodostaa osan maan itärajasta ja pääkaupunki Brazzaville on joen varrella.
Maassa vallitsee trooppinen ilmasto. Sadekausi kestää maaliskuusta kesäkuuhun ja kuiva kausi kesäkuusta lokakuuhun.[1] Noin 60 prosenttia Kongosta on trooppisen sademetsän peitossa. Nouabal-Ndokin kansallispuisto on Afrikan suurimpia suojeltuja koskemattomia metsäalueita.[23]
Talous
Yhdysvaltain ulkoministeriön taustamuistion mukaan Kongon talous perustuu nykyisin ennen kaikkea öljyyn. Sitä hyödyntävät ranskalaisyhtiö Total, italialainen ENI ja yhdysvaltalaiset Chevron ja Murphy Oil[7]. Pohjoisosien laajoista sademetsistä tuotetaan puutavaraa, joka oli ennen öljyn löytymistä Kongon pääasiallinen vientituote. Vastikään on löytynyt suuri potaskaesiintymä, jonka hyödyntäminen tekee Kongosta Afrikan suurimpia potaskantuottajia vuoteen 2013 mennessä.[7]
Kongon maatalous on pääosin omavaraisviljelyä. Se tuottaa 4,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maataloustuotteita ovat kassava, sokeri, riisi, maissi, maapähkinät, vihannekset, kahvi ja metsäteollisuuden tuotteet.[1] Oman maatalouden tuotteet eivät riitä, vaan maahan tuodaan ulkomailta paljon elintarvikkeita.[24]
Väestöjakauma
Kongon suurimmat etniset ryhmät ovat kongot 48 %, sanghat 20 %, teket 17 %, mbošit 12 %, eurooppalaiset ja muut 3 %.[1]
Väestö on maantieteellisesti epätasaisesti jakautunut. Noin 70 prosenttia väestöstä maan eteläosassa: rannikolla, Kongo-joen varrella ja Brazzavillestä rannikolle vievän rautatien varrella.[1] Suurimmat kaupungit ovat Brazzaville (yli miljoona asukasta) ja Pointe-Noire (yli 700 000 asukasta), joihin on keskittynyt yli 60 prosenttia koko maan väestöstä. Muita suurehkoja kaupunkeja ovat Dolisie (entinen Loubomo) (yli 80 000 asukasta) ja Nkayi (entinen Kayes, yli 40 000 asukasta).[22]
Kongon valtion virallinen kieli on ranska, jota osataan melko laajasti. Lisäksi kahdella Keski-Afrikan lingua francalla, kituballa ja lingalalla, on virallinen asema kansallisina kielinä. Kitubaa puhutaan maan taajaan asutussa eteläosassa ja se on Kongon puhutuin kieli. Lingalaa puhutaan harvaan asutussa pohjoisosassa, Brazzavillesta ylävirtaan.[25]
Kulttuuri
Kongon tasavalta on yksi Afrikan kaupungistuneimpia valtioita, yli kaksi kolmasosaa väestöstä elää Brazzavillen ja sen lähikuntien muodostamalla kaupunkialueella.[6]
Kansantarinat ovat tärkeä osa kongolaista kulttuuriperintöä. Kongolaiset ovat tunnettuja myös lauluistaan.[6]
Valtion omistamat televisio- ja radiokanavat tukevat yleensä hallituksen linjaa.[26]
Kongon koulujärjestelmään kuuluu vapaaehtoinen esikoulu, kuusivuotinen ala-aste, yläkoulu, lyseo ja korkeakoululaitos. Ala-asteen lopuksi on tasokoe, jonka perusteella valitaan oppilaat jatkokoulutukseen.[27] Kongon korkeakoululaitos sai alkunsa siirtomaa-aikana vuosien 1958 ja 1960 välillä. Vuonna 1977 silloinen Brazzavillen yliopisto nimettiin uudelleen Marien Ngouabi -yliopistoksi (Université Marien Ngouabi). Se on Kongon ainoa valtionyliopisto.[28] Yksityisiä korkeakouluja on kolme.[27]
Urheilu
Kongon tasavallan ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo[29], jota harrastaa noin 200 000 maan asukasta.[30] Maan miesten edustusjoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen, mutta se voitti Afrikan-mestaruuden vuonna 1972.[31] Joukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 57.[32]
Jalkapallon lisäksi myös koripallo ja lentopallo ovat suosittuja Kongon tasavallassa.[29] Maan miesten koripallomaajoukkue on selviytynyt Afrikan-mestaruuskilpailuihin viidesti, mutta ei ole ollut kertaakaan mitaleilla. Kongon tasavalta on osallistunut olympialaisiin yhteensä kymmenen kertaa vuoden 1964 kisoista lähtien, mutta yksikään maan edustaja ei ole voittanut olympiamitalia.[33]
Uskonto
Noin 85 prosenttia Kongon tasavallan väestöstä on kristittyjä. Maassa on katolisen kirkon (n. 50 %) lisäksi kaksi protestanttista (n. 22 %) ja kaksi itsenäistä afrikkalaista kirkkoa (n. 13 %). Kongon tasavallassa on myös perinteisten uskontojen kannattajia sekä islaminuskoisia.[34]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kongon tasavalta Wikimedia Commonsissa
- Kamerunin ja Kongon Pygmien Kulttuuri, musiikki ja kuvat
- Africa Studies: Congo Penn State University