Suomen presidentinvaali 1962
Suomen presidentinvaalin 1962 voitti ensimmäisellä äänestyskierroksella tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka valittiin toiselle kaudelle. Hänen ehdokkuuttaan tukivat hänen oman puolueensa Maalaisliiton ohella Suomen Kansanpuolueen enemmistö, Ruotsalaisen Kansanpuolueen vähemmistö ja eräät muut kansalaisryhmät. Valitsijamiesten suorittamassa presidentinvaalissa Kekkonen valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella, kun kaikki porvarillisten puolueiden valitsijamiehet äänestivät häntä.
 | ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
Kekkosta vastustaneet SDP, kokoomus, RKP, Suomen Kansanpuolue, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto olivat alkujaan asettaneet yhteiseksi ehdokkaakseen oikeuskansleri Olavi Hongan, mutta tämä luopui ehdokkuudestaan marraskuussa 1961 Neuvostoliiton Suomelle lähettämästä nootista seuranneen niin sanotun noottikriisin seurauksena. Tämän jälkeen ”Honka-liitto” hajosi, ja lopulta Kekkosen vastaehdokkaina oli kolme vasemmistopuolueiden ehdokasta.
Tausta
- Pääartikkeli: Honka-liitto
 | Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Honka-liitto. Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla. Syy: Tämä osio olisi hyvä siirtää artikkeliin Honka-liitto |
Presidentinvaalia oli edeltänyt vuoden 1961 puolella dramaattinen tapahtumasarja oikeuskansleri Olavi Hongan ympärillä. Erityisesti Urho Kekkosen ja Maalaisliiton niin sisä- kuin ulkopoliittisiin menettelytapoihin tyytymättömät SDP:n johtomiehet pyysivät presidenttiehdokkaakseen puolueisiin sitoutumatonta Honkaa, joka antoi asialle suostumuksensa maaliskuussa. Hongan taakse asettuivat myös kokoomus, Suomen Kansanpuolue, Ruotsalainen Kansanpuolue, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto. Pientalonpoikien Puolueen puheenjohtaja Veikko Vennamo valitsi liittouman ehdokkaaksi Hongan ja torjui kaikki muut esillä olleet nimet.[1] Tullessaan presidenttiehdokkaaksi Honka oli suurelle yleisölle melko tuntematon eikä hänellä ollut takanaan poliittista uraa, mutta yleisesti hänellä arveltiin olevan melko hyvät mahdollisuudet Kekkosen lyömiseen. ”Honka-liittoon” osallistuneiden puolueiden johtajat vakuuttivat, ettei Hongan valinta tulisi millään tavoin muuttamaan Suomen ulkopolitiikkaa.
Maalaisliitto, erityisesti sen niin sanottu K-linja ja pää-äänenkannattaja Maakansa, aloitti välittömästi ankaran hyökkäyksen, osittain myös Honkaa itseään, mutta ennen kaikkea hänen taakseen ryhmittynyttä puoluerintamaa vastaan sanoen Hongan valinnan presidentiksi vaarantavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteet. Myös Neuvostoliiton lehdistö leimasi Hongan ”Paasikiven-Kekkosen linjan vastustajiksi” nimittämiensä Väinö Tannerin, Väinö Leskisen, Tuure Junnilan ja Veikko Vennamon sätkynukeksi. Toisaalta Honka-liitto ei ollut lainkaan niin yhtenäinen kuin sen johtomiehet pyrkivät osoittamaan. Suurelle osalle SDP:n kannattajia oli erittäin vaikeaa hyväksyä äärioikeistolaiseksi miellettyä Honkaa puolueen ehdokkaaksi, ja liitto hajotti myös kokoomuksen, Pientalonpoikien Puolueen ja molempien kansanpuolueiden rivit. Honkaa tukivatkin avoimesti lähinnä näiden puolueiden oikean laidan kannattajat.[2]
Tilanne muuttui äkillisesti lokakuun lopulla, kun Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa se viittasi Länsi-Saksan varustautumiseen ja ehdotti sotilaallisia neuvotteluja YYA-sopimuksen nojalla. Nootissa, jossa käsiteltiin Suomen tilannetta vain ohimennen pitkän tekstin lopulla, ei kertaakaan mainittu Hongan nimeä eikä edes Suomen presidentinvaaleja, vaan viitattiin ainoastaan ”tiettyihin piireihin”, jotka olisivat pyrkineet muuttamaan Suomen ulkopoliittista suuntausta, sekä eräisiin ”sotapsykoosia levittäviin” sanomalehtiin. Olavi Honka luopui presidenttiehdokkuudestaan Suomen kansanpuolueen ja RKP:n irtauduttua Honka-liitosta marraskuun lopulla. SDP valitsi syntyneessä tilanteessa ehdokkaakseen kansanedustaja Rafael Paasion ja kokoomus lähti vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin” eli ilman omaa ehdokasta. Honka-liiton hajottua Vennamo syytti vaaliliittokumppaneitaan pelkuruudesta ja Neuvostoliiton nöyristelystä. Presidentti Kekkosen keskusteltua samaan aikaan neuvostojohdon kanssa Novosibirskissä todettiin lopulta, ettei tarvetta ryhtyä sotilaallisiin neuvotteluihin ollutkaan.
Eräät historioitsijat, etunenässä Hannu Rautkallio, ovat katsoneet Neuvostoliiton nootin tähdänneen nimenomaan Honka-liiton kaatamiseen ja olleen jopa Kekkosen tilaama, toiset taas − muun muassa Max Jakobson ja Alpo Rusi − ovat pitäneet sitä osana kylmän sodan ajan suurvaltapolitiikkaa erityisesti tuolloisen Berliinin kriisin vuoksi. Taustalla on nähty myös valtataistelu Neuvostoliiton johdossa sekä Neuvostoliiton ja Kiinan välisten suhteiden kiristyminen. Nootin todelliset vaikuttimet ja sen mahdolliset kytkennät Suomen presidentinvaaliin ovat edelleen hämärän peitossa.[3]
Vuoden 1962 valitsijamiesvaalien äänestysprosentti oli 81,5 %, mikä oli korkein 1980-lukua edeltäneissä presidentinvaaleissa.[4][5]
Tulokset
Valitsijamiesten vaalit
Valitsijamiesten vaalit käytiin 15.–16. tammikuuta[6].
| Äänioikeutetut | 2 714 883[6] | +117 145 |
|---|---|---|
| Äänestysaktiivisuus | 81,5 %[6] | +8,1 |
| Vaaliliitto | Puolue | Valitsija- miehet | Äänet | |
|---|---|---|---|---|
| Lukumäärä | Osuus | |||
| Urho Kekkosen vaaliliitto | A+B+C+D | 145 | 975 248 | 44,3 % |
| A Maalaisliitto | 111 | 698 199 | 31,7 % | |
| B Suomen Kansanpuolue (enemmistö) | 21 | 165 489 | 7,5 % | |
| C Ruotsalainen kansanpuolue (vähemmistö) | 6 | 35 599 | 1,6 % | |
| D Muut | 7 | 75 961 | 3,5 % | |
| Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 63 | 451 750 | 20,5 % | |
| Kansallisen Kokoomuksen, Vapaamielisten Liiton ja Suomen Kansanpuolueen vaaliliitto | A+B+C | 39 | 307 897 | 14,0 % |
| A Kansallinen Kokoomus | 37 | 288 912 | 13,1 % | |
| B Vapaamielisten Liitto | 1 | 7 898 | 0,4 % | |
| C Suomen Kansanpuolue (vähemmistö) | 1 | 11 087 | 0,5 % | |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 36 | 289 366 | 13,1 % | |
| Ruotsalainen kansanpuolue (enemmistö) | 15 | 111 741 | 5,1 % | |
| Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto | 2 | 66 166 | 3,0 % | |
| Muut | 36 | 0,0 % | ||
| Yhteensä | 300 | 2 202 204 | 100 % | |
| Lähde: Suomen virallinen tilasto[7] | ||||
Valituista valitsijamiehistä oli naisia 39,[7] ja lopulliseen vaaliin osallistuneista 38.
Luettelo valitsijamiehistä
Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet
Valitsijamiesten suorittama vaali
| Ehdokas | Puolue | Äänet |
|---|---|---|
| Urho Kekkonen | Maalaisliitto, KP:n enemm, RKP:n väh. ym. | 199 |
| Paavo Aitio | SKDL | 62 |
| Rafael Paasio | SDP | 37 |
| Emil Skog | TPSL | 2 |
| Lähde: Tasavallan presidentin kanslia[9] | ||
Vaalitoimitus
Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta 1962 Eduskuntatalossa. Puheenjohtajana toimi pääministeri Martti Miettunen ja sihteerinä eduskunnan sihteeri Olavi Salervo. Kekkonen valittiin jo ensimmäisellä kierroksella hänen saatuaan 199 ääntä.[10]
Yhden äänen poikkeama Aition ja Paasion äänimäärissä johtui siitä, että Aition valitsijamies Matti Koivunen äänesti vahingossa Paasiota.[11]