Syrakusa

Syrakusa sijaitsee Sisilian itärannikon eteläosassa vajaa 80 kilometriä eteläkaakkoon tulivuori Etnasta. Sen vanhakaupunki on rakennettu Ortigian saarelle, joka tunnettiin antiikin aikana nimimuodossa Ortygia. Saari on historiansa aikana ollut välillä kytkettynä kannaksella Sisilian pääsaareen, välillä taas kaivettu irti.^[4][5] Uudempi kaupunki on levittäytynyt pääosin Sisilian pääsaaren puolen niemelle Ortigian pohjoispuolella. Rannikolla kaupungin eteläpuolella sijaitsee laaja luonnonsatamalahti, johon laskevat Ciane- ja Anapo-joet.

Antiikki

Pääartikkeli: Antiikin Syrakusa

Antiikin ajan Syrakusa oli alun perin kreikkalainen siirtokunta, jonka perustivat Korintista tulleet asuttajat vuonna 734 eaa. Syrakusa menestyi ja perusti saarelle lukuisia omia siirtokuntiaan. Siitä kehittyi saaren merkittävin polis eli kaupunkivaltio, ja se oli ajoittain voimakkain kreikkalainen kaupunki koko keskisellä Välimerellä ja huomattava kilpailija Karthagolle.^[5][6][4]

Syrakusalaiset voittivat karthagolaiset Himeran taistelussa vuonna 480 eaa. Gelonin johdolla. Kiitolliset syrakusalaiset antoivat hänelle itsevaltiuden, jossa virassa hän oli hyvämaineinen. Tämän jälkeen Syrakusaa hallitsivat yleensä tyrannit joitakin demokratian kausia lukuun ottamatta. Gelonin seuraaja Hieron kasvatti Syrakusan mahtia. Hän tuki runoilijoita ja muita taiteilijoita, joita hän kokosi hoviinsa. Heihin kuuluivat muun muassa tragediakirjailija Aiskhylos sekä runoilija Pindaros.^[4][5]

Peloponnesolaissodan aikaan vuosina 415–413 eaa. Syrakusa joutui Ateenan hyökkäyksen kohteeksi. Syrakusalaiset saivat ateenalaisista täydellisen voiton Spartan avulla. 300-luvun eaa. alussa tyranni Dionysios voitti Karthagon ja esti sitä valtaamasta koko Sisiliaa. Laajimmillaan 300-luvulla eaa. kaupunki hallitsi koko itäistä ja keskistä Sisiliaa sekä alueita myös Suur-Kreikan puolella Italian mantereella, mukaan lukien Rhegion ja Kalabria.^[6][4][5]

Kuuluisimpia syrakusalaisia on tieteilijä Arkhimedes. Hänen monia keksintöjään käytettiin kaupungin puolustukseen roomalaisia vastaan. Syrakusa oli tuolloin Karthagon liittolainen toisessa puunilaissodassa. Kaupunki kesti piiritystä kaksi vuotta ennen kuin se vallattiin 212 eaa. Tämän jälkeen Syrakusa toimi Sisilian roomalaisen provinssin pääkaupunkina. Siitä tehtiin roomalainen colonia vuonna 21 eaa.^[4][5]

Myöhempi historia

Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen gootit valtasivat Syrakusan samoin kuin koko Sisilian. Belisarius valtasi sen Itä-Roomalle eli Bysantin valtakunnalle vuonna 535. Se säilyi Bysantilla aina 800-luvulle, jolloin sen valtasivat saraseenit. Tuolloin kaupunki oli Tauromeniumin ohella viimeisiä paikkoja saarella, joka joutui saraseeneille, ja se antautui yhdeksän kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen vasta vuonna 878 eli yli viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kun saraseenit olivat aloittaneet saaren valloituksen. Kaikki asukkaat surmattiin, kaupunki poltettiin ja linnoitukset tuhottiin.^[5]

Syrakusa ei toipunut tästä iskusta pitkään aikaan, vaikka itse saari säilyikin asuttuna.^[5] Saraseenivaltaa kesti noin 200 vuotta. Vuonna 1085 normannit valloittivat Syrakusan ja perustivat Sisilian kuningaskunnan. Keisari Henrik VI liitti sen vuonna 1194 Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Fredrik II:n valtakaudella Syrakusa kukoisti. Anjoun ja Aragonian välisessä kamppailussa Syrakusa liittyi Aragonian puolelle ja löi Anjoun 1298, jolloin se sai espanjalaisilta hallitsijoilta palkkiona suuret etuoikeudet.

Kaarle V uusi kaupungin linnoitukset 1500-luvulla, ja ne saivat nykyisen muotonsa.^[5] Kaupunkiin iski kaksi tuhoisaa maanjäristystä vuosina 1542 ja 1693 sekä rutto vuonna 1729. Enemmän tuhoa aiheuttivat kuitenkin toisen maailmansodan liittoutuneiden ja Saksan pommitukset vuonna 1943.

Syrakusan nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa kreikkalaisen teatterin ja roomalaisen amfiteatterin rauniot, latomiat eli suurikokoiset antiikin aikaiset kivilouhokset, Syrakusan katedraali (Santa Maria delle Colonne) ja sen osana olevat Athenen temppelin jäänteet, moderni Madonna delle Lacrime -kirkko sekä lukuisat muut kirkot, Castello Maniace -linnoitus sekä Syrakusan arkeologinen museo (Museo Archeologico Regionale Paolo Orsi).

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syrakusa Wikimedia Commonsissa

Unescon maailmanperintökohteet Italiassa

• Agrigento
• Alberobellon trullitalot
• Alppien paalutalot (yhteinen viiden muun maan kanssa)
• Amalfin rannikko
• Aquileia
• Assisin fransiskaanikohteet
• Berninan rautatie (yhteinen Sveitsin kanssa)
• Casertan palatsi, Vanvitellin akvedukti, San Leucion rakennusryhmä
• Castel del Monte
• Cerveteri, Tarquinia
• Cilento ja Vallo di Diano, Paestum, Velia, Certosa di Padula
• Crespi d’Adda
• Dolomiitit
• Etna
• Ferrara
• Firenze
• Genova: Le Strade Nuove ja Palazzi dei Rolli
• Ivrea
• Langobardien hallintokeskukset Italiassa
• Liparisaaret
• Mantova ja Sabbioneta
• Medicien villat ja puutarhat
• Modenan katedraali, Torre Civica ja Piazza Grande
• Monte San Giorgio (yhteinen Sveitsin kanssa)
• Napoli
• Padovan kasvitieteellinen puutarha
• Piazza dei Miracoli
• Piemonten ja Lombardian pyhät vuoret
• Piemonten viinimaisema: Langhe-Roero ja Monferrato
• Pienza
• Pompeji, Herculaneum, Torre Annunziata
• Portovenere, Cinque Terre ja saaret Palmaria, Tino ja Tinetto
• Ravennan varhaiskristilliset rakennukset
• Rooma
• San Gimignano
• Santa Maria delle Grazie
• Sassi di Matera
• Savoijin kuninkaallisen suvun asuinrakennukset
• Siena
• Su Nuraxi di Barumini
• Syrakusa ja Pantalican kivinen nekropolis
• Urbino
• Val Camonica
• Val di Noto
• Val d’Orcia
• Venetsia
• Verona
• Vicenza ja Veneton palladiolaiset villat
• Villa Adriana
• Villa d'Este
• Villa Romana del Casale