Väinö Vilponiemi
Väinö Antero Vilponiemi (vuoteen 1935 Nyäng, 3. marraskuuta 1925 Noormarkku – 10. syyskuuta 2022[1]) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1962–1975.[2]
| Väinö Vilponiemi | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
20.2.1962–26.9.1975 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. marraskuuta 1925 Noormarkku |
| Kuollut | 10. syyskuuta 2022 (96 vuotta) |
| Ammatti | järjestötyöntekijä |
Elämä
Vilponimen vanhemmat olivat työmies Juho Alfred Vilponiemi ja Maria Josefiina Ollinen. Kansakoulun käynyt Vilponiemi työskenteli vuosina 1946–1951 Porissa sahatyöläisenä Seikun sahalla ja korjausmiehenä Oy Ekwall Ab:n huonekalutehtaalla. Vuosina 1951–1952 Vilponiemi opiskeli Ammattiyhdistysopistossa ja 1952–1953 Työväen Akatemiassa, jonka jälkeen hän toimi 1953–1954 Vuokralaisten keskusliiton järjestösihteerinä ja 1954–1962 Satakunnan sosialidemokraattisen piirin piirisihteerinä.[2][3]
Vilponiemi valittiin eduskuntaan vuonna 1962. Vuosina 1964–1970 hän oli myös Sosialidemokraattisen nuorison keskusliiton puheenjohtaja. Presidentin valitsijamiehenä hän oli 1968. Jätettyään eduskunnan vuonna 1975 Vilponiemi työskenteli Porin kaupungin henkilöstöpäällikkönä vuoteen 1988 saakka.[2][3]
Kunnallispolitiikassa Vilponiemi oli Porin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1961–1975. Lisäksi hän oli muun muassa Porin työväenyhdistyksen puheenjohtaja 1965–1988. Asevelisosialisteihin lukeutunut Vilponiemi toimi myös pitkään Satakunnan sotaveteraanipiirin puheenjohtajana.[2][4]
Perhe
Vilponiemen poika on päätoimittaja Jukka Vilponiemi.[3]
Teokset
- Vilpon omat jutut : muistista ja muistiinpanoista. Pori: Kehitys, 2004. ISBN 952-99254-1-7.