Vilhelm I (Saksa)

Wilhelm Friedrich Ludwig syntyi vuonna 1797. Hän oli Preussin tulevan kuninkaan Fredrik Vilhelm III:n poika. Hän keskittyi nuorena sotilasuralle ja taisteli muun muassa vuonna 1814 kuudennen liittokunnan sodassa Napoleonin Ranskaa vastaan. Fredrik Vilhelm III:n kuoltua vuonna 1840 valtaistuimelle nousi tämän vanhin poika Fredrik Vilhelm IV. Vilhelmistä tuli kruununperijä, koska Fredrik Vilhelm IV:llä ei ollut omia lapsia.^[1] Vilhelm kuului Hohenzollernin sukuun. Venäjän keisari Aleksanteri II oli Vilhelmin sisaren Charlotten (Aleksandra Fjodorovna) poika.

Vilhelm murskasi maaliskuussa 1848 Saksan hullun vuoden aikana Berliinissä syttyneen kapinan. Hän käytti kovia otteita ja sai lempinimekseen Kartätschenprinz, ”Kartessiprinssi”. Vilhelm joutui hetkeksi maanpakoon Englantiin, mutta palattuaan hän johti vuonna 1849 joukot Badenin kukistamaan kaupungin kansannousun.^[1]

Vilhelm nimitettiin vuonna 1849 Reinin provinssin sotilaskuvernööriksi. Hän hoiti virkaansa Koblenzista, joka oli Berliinin taantumuksellisuuspolitiikan vastustajien keskuskaupunki. Vilhelm toimi lokakuusta 1858 tammikuulle 1861 sairaan veljensä sijaishallitsijana. Preussin kuninkaaksi hän nousi 2. tammikuuta.^[1]

Vilhelm I oli kuninkaana konservatiivinen ja vaati muun muassa sotaministeri Albrecht von Roonin ja Edwin von Manteuffelin tukemana kolmen vuoden asepalvelusta. Liberaalinen edustajainhuone hylkäsi ehdotuksen vuonna 1862. Vilhelm oli jo valmis eroamaan, mutta pääministeri Otto von Bismarck pystyi kääntämään kuninkaan pään.^[1]

Preussi aloitti vuonna 1864 Schleswig-Holsteinin käydyn toisen Saksan–Tanskan sodan, joka johti vuonna 1866 Preussin–Itävallan sotaan, jonka ansiosta Preussi nousi johtavaksi saksalaiseksi valtioksi. Saksan–Ranskan sota puolestaan päättyi vuonna 1871 Napoleon III:n antautumiseen. Vilhelm kruunattiin 18. tammikuuta Versailles’n peilisalissa Saksan keisariksi.^[2]

Vilhelm oli usein eri mieltä kansleri Bismarckin politiikasta, mutta tämä onnistui yleensä saamaan keisari puolelleen.^[2] Vilhelm oli ahdistunut muun muassa Bismarckin ja liberaalien katolista kirkkoa vastaan käydystä kulturkampfista.^[1] Vilhelm antoi kuitenkin toimille hiljaisen hyväksynnän.^[2]

Vilhelm oli Saksan yhdistymisen symbolina merkittävä hahmo, mutta hänen militarisminsa ja uskonsa jumalallisiin valtuuksiin toi hänelle myös vihamiehiä radikaalipiireistä. Vilhelm yritettiin vuonna 1878 murhata kahdesti, minkä seurauksena Bismarck pystyi ajamaan läpi ankaria sosialismin vastaisia lakeja.^[2]

Vilhelm kuoli vuonna 1888, ja hänen seuraajakseen nousi hänen poikansa Fredrik III. Vilhelmin valtakausi oli merkittävä koko Euroopan kannalta, sillä sen aikana Saksasta tuli mantereen johtavia valtakuntia.^[2]

Vilhelm I:n virallinen titteli oli kokonaisuudessaan seuraava: "Vilhelm, Jumalan armosta, Preussin kuningas; Brandenburgin, Burgraven ja Nurembergin rajakreivi, Hohenzollernin kreivi; Sleesian ja Glatzin suvereeni ja yliherttua, Ala-Reinin ja Poznańin suurherttua, Saksin, Westphalian Angrian, Pommerin, Lübenburgin, Holsteinin, Schleswigin Magdeburgin, Bremenin, Gelren, Kleven, Jülichin ja Bergin herttua, vendien, kašubien, Krosnon, Lauenburgin, Mecklenburgin, herttua, Hessen ja Thüringenin maakreivi, Ylä- ja Ala-Lusatian maakreivi, Oranian ruhtinas, Rügenin, Itä-Friisian, Paderbornin, Pyrmontin, Halberstadtin, Münsterin, Mindenin, Osnabrückin, Hildesheimin, Verdenin, Camminin, Fuldan, Nassaun ja Moersin ruhtinas, Hennebergin ruhtinaskreivi, Markin, Ravensbergin, Hohnsteinin, Tecklenburgin, Lingenin, Mansfeldin, Sigmaringenin, Veringenin kreivi, Frankfurtin herra".^[3]

Saksalaiset

Lähde:^[15]

Ulkomaalaiset

Lähde:^[15][34]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vilhelm I (Saksa) Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: —

Saksan keisari 1871–1888

Seuraaja: Fredrik III

Edeltäjä: Fredrik Vilhelm IV

Preussin kuningas 1861–1888

Seuraaja: Fredrik III