Ville Leino
Ville Hans Viking Leino[1] (s. 6. lokakuuta 1983 Savonlinna) on suomalainen ammattilaisuransa lopettanut jääkiekkoilija. Lähinnä laitahyökkääjänä pelannut Leino pelasi urallaan myös keskushyökkääjänä.[2]
| Ville Leino | |
|---|---|
 Ville Leino vuonna 2015. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. lokakuuta 1983 Savonlinna |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | laitahyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 83 kg |
| Pelinumero | 22 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2002–2017 |
| Aik. seurat | SaPKo (S-s) Ilves (SML) HPK (SML) Jokerit (SML) Grand Rapids Griffins (AHL) Detroit Red Wings (NHL) Philadelphia Flyers (NHL) Buffalo Sabres (NHL) Medveščak Zagreb (KHL) Kloten Flyers (NLA) Dinamo Riika (KHL) Växjö Lakers (SHL) |
Leino toimii muotialalla perustamansa Billebeino- vaatemerkin parissa.[3]
Ura
SM-liiga
Leino aloitti SM-liigauransa Ilveksessä syksyllä 2002. Ilvekseen hän siirtyi kasvattajaseurastaan SaPKosta. Ensimmäinen kausi tamperelaisten riveissä sujui kohtuullisesti, mutta toinen jo varsin lupaavasti Leinon kerätessä runkosarjassa 9+15=24 tehopistettä. Leino pelasi kaudella 2003–2004 toisessa kentällisessä. Seuraavaksi kaudeksi Leino allekirjoitti jatkosopimuksen Ilveksen kanssa.[4] Kausi jäi myös hänen viimeisekseen tamperelaisseurassa.
Ilves sai jäädä, kun Leino päätti lähteä haistelemaan uusia tuulia. Seuraksi löytyi HPK, joka oli ollut Leinosta jo pidemmän aikaa kiinnostunut. HPK:ssa Leino todellisesti puhkesi kukkaan, ja hän teki runkosarjan 56 ottelussa 12+31=43 tehopistettä. Samaisella kaudella Leino voitti myös ensimmäisen Suomen-mestaruutensa, ja valittiin SM-liigan tähdistökentällisen keskushyökkääjäksi.[5]
Kausi 2006–2007 sujui edellisen tapaan hyvin, ja mies voitti HPK:n mukana pronssia. Lisäksi mies pääsi tekemään A-maajoukkuedebyyttinsä Euro Hockey Tourin Tšekin turnauksessa. Sopimus HPK:n kanssa päättyi kauden jälkeen, ja Leino siirtyi Jokereihin.[6]
Kaudella 2007–2008 Jokereilla oli nimekäs keskushyökkääjäosasto, minkä vuoksi Leino siirrettiin laitahyökkääjäksi. Miestä tämä ei haitannut vaan hän teki runkosarjassa 55 ottelussa tehopisteet 28+49=77, jotka riittivät pistepörssin toiseen sijaan. Jokereiden seurahistoriassa kukaan muu pelaaja ei ole tehnyt yhtä paljon pisteitä runkosarjassa. Aikaisempi seuran ennätys oli Timo Sutisen hallussa 21+51=72 pisteellä.[7] Leino valittiin myös runkosarjan parhaaksi pelaajaksi (Lasse Oksanen -palkinto).[8] Kyseessä on lisäksi SM-liigan historian korkeimmat tehopisteet, joilla ei irronnut runkosarjan pistepörssin voittoa. Aiempi ennätys tällä saralla oli Kari Jalosen hallussa, hän teki 74 pistettä kaudella 1988–1989. Pudotuspeleissäkin Leino keräsi 14 ottelussa tehot 8+11=19, jotka riittivät pudotuspelien pistepörssin toiseen sijaan.[9] Kuitenkaan hänenkään panoksensa ei riittänyt nostamaan Jokereita neljättä sijaa korkeammalle. Leinon kauden yksilötasolla kruunasi valinta koko liigakauden arvokkaimmaksi pelaajaksi (Kultainen kypärä -palkinto).[10] Hänet valittiin myös tähdistökentälliseen.[11] Leino oli viimeisiin hetkiin asti ehdolla MM-kisoihin, mutta hän ei lopulta mahtunut kisajoukkueeseen.
NHL-ura
Leinoa ei koskaan varattu NHL:ään, mutta useat NHL-seurat osoittivat kiinnostusta Leinoon hyvän kauden jälkeen.[10] Mies päätyi Detroit Red Wingsin kanssa kauden 2008–2009 kattavaan kaksisuuntaiseen sopimukseen.[12]
Detroit Red Wings
Kausi 2008–2009
Leino joutui aloittamaan kauden 2008–2009 AHL:ssä, farmijoukkue Grand Rapids Griffinsissä, ja pelasikin suurimman osan kautta AHL-kiekkoa Red Wings palkkakattopulmien vuoksi. Red Wingsin päävalmentaja Mike Babcock kertoikin Leinon olevan paras pelaaja, jonka hän on koskaan joutunut lähettämään farmiin. Harjoitusleiri ja -ottelut olivat sujuneet hyvin, mutta palkintoa ei tullut.
Pelattuaan 44 ottelua AHL:ssä Leino oli joukkueen toiseksi paras pistemies tehoin 11+26=37[13] Tämän jälkeen hänet kutsuttiin Detroitin NHL-miehistöön, kun Johan Franzén loukkaantui. Debyytti tuli viimein 31. tammikuuta 2009 Washington Capitalsia vastaan. Ottelussa Leino pääsi pelaamaan ykkösketjussa Pavel Datsjukin ja Marián Hossan rinnalla. Maali syntyi heti debyyttipelin avauserässä miehen NHL-uran ensimmäisellä laukauksella. Leino kuljetti kiekkoa laitaa pitkin, pyörähti ohi puolustaja Shaone Morrisonnin ja sivalsi kiekon rystylaukauksella maalin, selkä maalia kohti ja kiekko meni ohi maalivahti José Théodoren. Näin Leinosta tuli eräs harvoista, jotka ovat tehneet maalin uransa ensimmäisessä NHL-ottelussa.[14]
Suomalainen pääsi pelaamaan yhteensä 13 runkosarjaottelussa keräten niissä tehot 5+4=9, mutta siitä huolimatta hänet lähetettiin takaisin farmiin yhdessä Darren Helmin kanssa.[15] Leino kutsuttiin huhtikuussa takaisin Detroitin miehistöön,[16] jossa hän pelasi ensimmäinen pudotuspeliottelunsa läntisen konferenssin finaalissa 22. toukokuuta Chicago Blackhawksia vastaan, joka päättyi Detroitin 4–3 -jatkoaikatappioon.[17] Leino saalisti ensimmäisen tehopisteensä pudotuspeleissä syöttämällä Justin Abdelkaderin 3–1-maalin ensimmäisessä finaalissa Pittsburgh Penguinsia vastaan 30. toukokuuta 2009.[18] Esiintymisellään finaaliottelussa Leino varmisti, että myös hänet olisi kirjattu Stanley Cup -voittajaksi, jos Detroit Red Wings olisi yltänyt mestaruuteen toistamiseen. Pittsburgh, jonka Detroit oli edellisenä vuonna voittanut finaaleissa, ottikin nyt revanssin voittamalla Red Wingsin seitsemännessä ottelussa lukemin 2–1.
Kausi 2009–2010
Leino sai nyt kaksivuotisen ja yksisuuntaisen sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa.Toiseen NHL-kauteensa 2009–2010 Leino lähti tulokkaana. The Hockey News ennusti, että Leinon pitäisi pystyä kasaamaan vaivatta 45 pistettä ja aineksia olisi 60 pinnaan asti. Sports Networkin mukaan Leino kuului kärkikymmenikköön tarkkailun arvoisissa tulokkaissa, sillä hän antoi yhteensä 20 ottelussa runkosarjassa ja pudotuspeleissä riittävät näytöt siihen, että Detroitin valmentaja Mike Babcock nosti hänet vakiomiehistöön. Leino sai aloittaa kauden kakkosketjussa yhdessä Valtteri Filppulan ja Justin Williamsin kanssa. Filppulan loukkaannuttua Leino seilasi eri ketjuissa, mutta pisteitä ei tahtonut tulla. Leino pelasi Detroitissa 42 peliä, joissa teki vain pisteet 4+7=11. Hän putosi myös tammikuun 2010 aikana kokoonpanon ulkopuolelle. Detroit ei kuitenkaan uskaltanut lähettää häntä farmiin, sillä hänet olisi pitänyt laittaa AHL:ään siirtolistan kautta. Detroit ei halunnut menettää Leinoa ilmaiseksi, joten joukkue kauppasi hänet helmikuussa 2010 Philadelphia Flyersiin vaihdossa Ole-Kristian Tollefseniin ja viidennen kierroksen varausoikeuteen vuoden 2011 varaustilaisuudessa.[19].
Philadelphia Flyers
Philadelphiassa Leino pääsi uuteen nousuun, kun Simon Gagnén ja Jeff Carterin loukkaantumiset toivat pelipaikan. Pudotuspeleissä joukkue taisteli loppuun asti Stanley Cupista Chicago Blackhawksin kanssa. Leino pelasi kolmosvitjassa yhdessä pudotuspelien pistekärjen Daniel Brièren ja kovanaama Scott Hartnellin kanssa. Leino pelasi laitahyökkääjänä. Lopulta Chicago vei Stanley Cupin otteluvoitoin 4–2. Leino teki pudotuspeleissä tehot 7+14=21 rikkoen Philadelphia Flyersin tulokkaiden pudotuspelien piste-ennätyksen ja nousi kaikkien aikojen tulokkaiden pudotuspelien pistekärkeen yhdessä kanadalaisen Dino Ciccarellin kanssa, joka kaudella 1980–1981 teki Minnesota North Starsin paidassa pudotuspeleissä tehot 14+7=21. Leino teki myös tulokkaiden syöttöennätyksen Stanley Cup -finaaleissa. Näin suomalaisilla oli tulokkaiden piste-ennätys sekä runkosarjassa (Teemu Selänne) että pudotuspeleissä.[20]
Kausi 2010–2011
Kaudella 2010–2011 Leino pelasi jälleen yhdessä Brièren ja Hartenellin kanssa, ja kemia näkyi jäällä. 12. maaliskuuta 2011 Leino teki uransa ensimmäisen hattutempun Atlanta Thrashersia vastaan. NHL -sivusto Die By The Blade arvioi Leinon parhaaksi aliarvostetuista pelaajista NHL:ssä. Leino pelasi 81 ottelua Flyersissä ja teki niissä tehot 19+34 eli 53 pistettä ja hänen +/– -saldonsa näytti +14:ää. Kausi 2010–2011 oli Leinon varsinainen läpimurtokausi, koska hän pelasi kaikki ottelut yhtä lukuun ottamatta ja teki hyvät tehot.
Heinäkuun 1. päivänä 2011 Leino teki Buffalo Sabresin kanssa kuuden vuoden sopimuksen, joka on arvoltaan 27 miljoonaa dollaria.
Buffalo Sabres
Kaudella 2011–2012 Leino pelasi Sabresissa. Hän teki seuran kanssa kuuden vuoden sopimuksen, jonka vuosipalkan keskiarvo on lähes 4,5 miljoonaa dollaria kaudessa.[21] Sabresin päävalmentaja Lindy Ruff kertoi Leinon palaavan keskushyökkääjän paikalle ja että Leinolle on varattu iso rooli joukkueessa. Leinon povattiinkin olevan Sabresin ykkössentteri tulevalla kaudella.
Kauden avauspelin Sabres pelasi Helsingissä Anaheim Ducksia vastaan. Kyseisessä ottelussa Leino teki maalin ja jatkoi hämmästyttävää putkeaan: hän oli nyt kaikissa pelaamissaan NHL-seuroissa (3) onnistunut maalinteossa heti ensimmäisessä ottelussaan seurassa. Leino aloitti kauden Sabresin kakkosvitjassa, jossa hänen kanssaan pelasivat Tyler Ennis sekä Drew Stafford. Kausi oli kuitenkin melko heikko. Leino teki 71 ottelussa vain 25 pistettä ja Sabres jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
KHL ja Kloten Sveitsissä
Leino teki sopimuksen KHL-liigan kroatialaisseura KHL Medveščak Zagrebin kanssa 12. lokakuuta 2014.[22] Helmikuussa 2015 Leino jätti Zagrebin ja siirtyi Sveitsin A-liigan Kloteniin. Klotenissa ei loppukauden aikana kertynyt kuitenkaan vyölle kuin neljä pelattua ottelua.
Växjö
Leino pelasi viimeksi Ruotsin liigassa SHL:ssä Växjön joukkueessa. Hän sai yhä Buffalo Sabresin maksamaa palkkaa joka vuosi 1 222 222 dollaria vuoteen 2020 saakka, ja oli siten tiettävästi SHL:n parhaiten palkattu pelaaja.[23]
Saavutukset ja palkinnot
- Suomen-mestaruus, HPK (2006)
- SM-pronssi, HPK (2007)
- Euroopan Champions Cupin hopea, HPK (2007)
- Valinta SM-liigan tähdistökentälliseen, HPK (2006)
- SM-liigan kuukauden pelaaja, HPK (tammikuu 2006) [24]
- SM-liigan kuukauden pelaaja, Jokerit (lokakuu 2007)
- SM-liigan runkosarjan paras pelaaja (Lasse Oksanen -palkinto), Jokerit (2008)
- SM-liigan pelaajien valitsema Kultainen kypärä -palkinto, Jokerit (2008)
- Valinta SM-liigan tähdistökentälliseen, Jokerit (2008)
- Tulokkaiden piste-ennätys NHL:n pudotuspeleissä – 21 pistettä (2010). Jakaa ennätyksen Dino Ciccarellin kanssa.
- Tulokkaiden syöttöennätys NHL:n pudotuspeleissä – 14 syöttöpistettä (2010)
- Tulokkaiden syöttöennätys Stanley Cup -finaaleissa – 7 syöttöä (2010)
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 2000–2001 | SaPKo | S-S | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||||||
| SaPKo | A-I-div | 19 | 14 | 12 | 26 | 0 | |||||||||||||||
| 2001–2002 | SaPKo | S-S | 15 | 6 | 6 | 12 | 4 | ||||||||||||||
| SaPKo | A-I-div | 26 | 36 | 36 | 72 | 14 | 4 | 2 | 5 | 7 | 2 | ||||||||||
| 2002–2003 | Ilves | SML | 23 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||||||
| Ilves | A-SML | 11 | 6 | 5 | 11 | 14 | |||||||||||||||
| Ilves | A-I-div | 15 | 8 | 16 | 24 | 10 | |||||||||||||||
| 2003–2004 | Ilves | SML | 54 | 9 | 15 | 24 | 26 | 7 | 1 | 1 | 2 | 4 | |||||||||
| Ilves | A-SML | 5 | 4 | 6 | 10 | 6 | |||||||||||||||
| 2004–2005 | Ilves | SML | 56 | 8 | 11 | 19 | 32 | 7 | 1 | 0 | 1 | 2 | |||||||||
| 2005–2006 | HPK | SML | 56 | 12 | 31 | 43 | 65 | 13 | 3 | 9 | 12 | 4 |  |  | |||||||
| 2006–2007 | HPK | SML | 50 | 11 | 29 | 40 | 73 | 8 | 1 | 9 | 10 | 31 | |||||||||
| HPK | ECC | 3 | 1 | 4 | 5 | 0 | |||||||||||||||
| 2007–2008 | Jokerit | SML | 55 | 28 | 49 | 77 | 18 | 14 | 8 | 11 | 19 | 8 |  | | |||||||
| 2008–2009 | Detroit Red Wings | NHL | 13 | 5 | 4 | 9 | 6 | 7 | 0 | 2 | 2 | 0 | |||||||||
| Grand Rapids Griffins | AHL | 57 | 15 | 31 | 46 | 18 | 10 | 3 | 10 | 13 | 10 | ||||||||||
| 2009–2010 | Detroit Red Wings | NHL | 42 | 4 | 3 | 7 | 6 | ||||||||||||||
| Philadelphia Flyers | NHL | 13 | 2 | 2 | 4 | 4 | 19 | 7 | 14 | 21 | 6 | ||||||||||
| 2010–2011 | Philadelphia Flyers | NHL | 81 | 19 | 34 | 53 | 22 | 11 | 3 | 2 | 5 | 0 | |||||||||
| 2011–2012 | Buffalo Sabres | NHL | 71 | 8 | 17 | 25 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2012–2013 | Buffalo Sabres | NHL | 8 | 2 | 4 | 6 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2013–2014 | Buffalo Sabres | NHL | 58 | 0 | 15 | 15 | 10 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2014–2015 | Medveščak Zagreb | KHL | 28 | 7 | 8 | 15 | 28 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Kloten Flyers | NLA | 4 | 0 | 1 | 1 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2015–2016 | Dinamo Riika | KHL | 39 | 3 | 9 | 12 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Växjö Lakers | SHL | 17 | 2 | 12 | 14 | 2 | 13 | 0 | 3 | 3 | 8 | ||||||||||
| 2016–2017 | Växjö Lakers | SHL | 44 | 8 | 15 | 23 | 14 | 6 | 0 | 2 | 2 | 2 | |||||||||
| 6 kautta | yhteensä | NHL | 286 | 40 | 79 | 119 | 70 | 37 | 10 | 18 | 28 | 6 | |||||||||
| 6 kautta | yhteensä | SM-liiga | 294 | 69 | 136 | 205 | 214 | 49 | 14 | 30 | 44 | 49 | |||||||||
| 2 kautta | yhteensä | KHL | 67 | 10 | 17 | 27 | 36 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2 kautta | yhteensä | SHL | 61 | 10 | 27 | 37 | 16 | 19 | 0 | 5 | 5 | 10 | |||||||||
Lähteet
- Ville Leino Eurohockey.com. (englanniksi)
- Perkiö, Jari: Villi ja vapaa. Jääkiekkolehti, nro 10/2007, s. 66–67. (Leinoa käsittelevä artikkeli)
- Ville Leino Jatkoaika.comissa (Internet Archive)
Viitteet
| Edeltäjä: Cory Murphy | Lasse Oksanen -palkinnon voittaja 2008 | Seuraaja: Juuso Riksman |