Daniel Brière

Juniorivuodet

Ennen ammattilaisuraansa Brière pelasi vuodet 1994–1997 Drummondville Voltigeursissa QMJHL-junioriliigassa. Hänen pisteiden valossa paras kautensa oli kausi 1995–1996, jolla hän voitti QMJHL:n maali-, syöttö- ja pistepörssit tehtyään 67:ssä runkosarjaottelussa tehot 67+96=163.^[1] Vastaavaan saavutukseen olivat QMJHL:ssä ennen häntä yltäneet vain Mario Lemieux, Dale Hawerchuk ja Pat LaFontaine.^[3]

Hän teki paljon pisteitä myös kahdella muulla QMJHL-kaudellaan: 1994–1995 Brière sijoittui liigan maali- ja syöttöpörsseissä sijalle neljä ja pistepörssissä sijalle kolme tehtyään 72:ssa runkosarjaottelussa tehot 51+72=123 ja 1996–1997 hän sijoittui liigan syöttöpörssissä sijalle neljä ja maali- ja pistepörsseissä sijalle kolme tehtyään 59:ssä runkosarjaottelussa tehot 52+78=130.^[4][5]

Brière ansaitsi QMJHL-vuosinaan monia palkintoja, vuonna 1995 Marcel Robert Trophyn (QMJHL jakaa pelaajalle, joka parhaiten onnistuu yhdistämään opinto- ja jääkiekkomenestyksen) ja Michel Bergeron Trophyn (QMJHL jakaa liigan vuoden tulokashyökkääjälle), vuonna 1996 Jean Béliveau Trophyn (jaetaan QMJHL:n parhaalle pistemiehelle) ja CHL Top Scorer Awardin (jaetaan Canadian Hockey Leaguen parhaalle pistemiehelle) ja vuonna 1997 Frank J. Selke Memorial Trophyn (QMJHL jakaa hyvästä urheiluhengestä) ja Karcher Plaquen (QMJHL jakaa humanitaarisesta työstä).^[1][6]

Ammattilaisura

Phoenix Coyotes varasi Brièren vuoden 1996 NHL:n varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen 24. pelaajana. Hän aloitti ammattilaisuransa syksyllä 1997 Coyotesin silloisessa farmijoukkueessa, AHL-seura Springfield Falconsissa.^[7] Brière oli kaudella 1997–1998 Falconsin ykköspelaaja niin maaleissa, maalisyötöissä kuin pisteissäkin ja koko liigan tilastoissa hän sijoittui pistepörssissä sijalle neljä, maalipörssissä sijalle viisi ja syöttöpörssissä sijalle kuusi tehtyään 68:ssa runkosarjaottelussa tehot 36+56=92.^[8][9] Kauden jälkeen hänet palkittiin AHL:n vuoden tulokkaan palkinnolla Dudley "Red" Garrett Memorial Awardilla ja nimettiin liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen sekä tulokkaiden tähdistöön.^[1]

Brière sai keväällä 1998 näytönpaikan myös Coyotesissa NHL:ssä. Hän pelasi tuolloin viidessä NHL-ottelussa ja teki yhden maalin. Kauden 1998–1999 Brière pelasi suurimmaksi osaksi Coyotesissa, mutta kaudella 1999–2000 hän pelasi vain 13 ottelua NHL:n runkosarjassa ja yhden pudotuspeleissä suurimman osan kaudesta mennessä Falconsissa AHL:ssä. Kauden 2000–2001 hän vietti puoliksi NHL:ssä ja puoliksi AHL:ssä pelaten 30 runkosarjaottelua molemmissa.^[7]

Brière vakiinnutti paikkansa NHL:ssä kaudella 2001–2002, jolla oli Coyotesin tehokkain maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Daymond Langkow’n jälkeen tehtyään 78:ssa runkosarjaottelussa 32 maalia ja annettuaan 28 maalisyöttöä. Hän aloitti myös seuraavan kauden Coyotesissa, mutta maaliskuussa 2003 seura kauppasi hänet Buffalo Sabresiin yhdessä kolmannen kierroksen varausvuoron kanssa vaihdossa Chris Grattoniin ja neljännen kierroksen varausvuoroon.^[7][10]

Kaudella 2003–2004, ensimmäisellä täydellä Sabres-kaudellaan, Brière oli joukkueensa paras pistemies ja toiseksi tehokkain maalintekijä Miroslav Šatanin jälkeen tehtyään 82:ssa runkosarjaottelussa tehot 28+37=65.^[10] Seuraavan kauden hän pelasi SC Bernissä Sveitsin pääsarjassa NHL:n ollessa työsulussa ja työsulun päätyttyä hän palasi Sabresiin.^[1] Hän teki kaudella 2005–2006 58 tehopistettä, 25 maalia ja 33 syöttöpistettä, 48:ssa runkosarjaottelussa sijoittuen joukkueensa sisäisessä pistepörssissä neljänneksi ja maalipörssissä jaetulle sijalle kaksi.^[11] Hän joutui olemaan kauden aikana sivussa yli 30 runkosarjaottelua alavatsavamman vuoksi.^[12] Kevään 2006 pudotuspeleissä Brière sijoittui itäisen konferenssin loppuotteluihin edenneen Sabresin sisäisen pistepörssin kärkeen ja maalipörssin kakkoseksi tehtyään 18:ssa ottelussa tehot 8+11=19.^[3][11] Koko liigan pistepörssissä hän oli tuona pudotuspelikeväänä neljäs.^[13]

Kaudella 2006–2007 Brière oli joukkueensa tehokkain ja koko NHL:n tilastoissa kymmenenneksi paras pistemies. Hän teki 81:ssä ottelussa 32 maalia ja antoi 63 maalisyöttöä.^[14][15] Brière valittiin kauden aikana NHL:n tähdistöotteluun, jossa hän sai tehot 1+4 ja ansaitsi ottelun parhaan pelaajan palkinnon.^[16] Pudotuspeleissä Brière oli jälleen Buffalon paras pistemies (3+12).^[14] Buffalo ylsi jälleen itäisen konferenssin loppuotteluihin asti, mutta hävisi Ottawa Senatorsille.^[17] Brière jakoi kaudesta 2005–2006 Sabresin kapteenin tehtävät Chris Druryn kanssa ja sitä ennen, kapteeniuden kierrettyä useamman pelaajan välillä, hän oli toiminut Sabres-kapteenina helmikuussa 2004.^[18]

Kesällä 2007 vapaan agentin statuksella liikkunut Brière siirtyi Philadelphia Flyersiin kahdeksan vuoden sopimukseksella.^[19] Brière teki kaudella 2007–2008 79:ssä runkosarjaottelussa tehot 31+41=72 ja oli joukkueensa tehokkain maalintekijä ja toiseksi paras pistemies. Pudotuspeleissä 2008 hän teki 17:ssä ottelussa tehot 9+7=16 ja oli itäisen konferenssin loppuotteluihin edenneen Flyersin paras pistemies ja toiseksi tehokkain maalintekijä.^[20][21] Seuraavalla kaudella hän oli pelaamatta yli 50 ottelua nivus- ja alavatsavaivojen vuoksi.^[12][22]

Kaudella 2009–2010 Brière oli runkosarjassa joukkueensa kolmanneksi tehokkain maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies tehtyään 75:ssä ottelussa tehot 26+27=53.^[23] Pudotuspeleissä 2010 hän oli tärkeässä roolissa Flyersin edetessä NHL:n loppuotteluihin pelaamaan Stanley Cupin voitosta. Hän muodosti tehokkaan ketjun Scott Hartnellin sekä Ville Leinon kanssa ja voitti pudotuspelien pistepörssin tehtyään 23:ssa ottelussa tehot 12+18=30. Flyers hävisi mestaruuden Chicago Blackhawksille otteluvoitoin 2–4.^[24][25]

Brière teki runkosarjakaudella 2010–2011 NHL-vuosiensa maaliennätyksen, 34 maalia 77:ssä ottelussa, ja oli joukkueensa toiseksi tehokkain maalintekijä Jeff Carterin jälkeen. Syöttöpisteitä hänelle kertyi niin ikään 34 ja hän sijoittui joukkueensa sisäisessä pistepörssissä toiselle sijalle Claude Giroux’n jälkeen.^[26] Brière pelasi tammikuussa 2011 toisen kerran urallaan NHL:n tähdistöottelussa. Hänet valittiin otteluun varamiehenä Jarome Iginlan jätettyä tapahtuma väliin.^[27]

Brière oli sekä kaudella 2011–2012 että kaudella 2012–2013 sivussa yli kymmenen ottelua loukkaantumisten, muun muassa kahden aivotärähdyksen, vuoksi.^[12] Jälkimmäisellä kaudella, joka oli työsulun lyhentämä, hän teki vain 16 tehopistettä, kuusi maalia ja kymmenen syöttöpistettä, 34:ssä ottelussa ja hänen plus-miinus-lukemansa oli –13. Kauden päätyttyä Flyers osti ulos viimeiset kaksi vuotta hänen sopimuksestaan.^[28]

Heinäkuussa 2013 Brière siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Montreal Canadiensiin.^[28] Kesäkuussa 2014 hän siirtyi Colorado Avalancheen pelaajakaupassa, jossa Canadiens sai vaihdossa Pierre-Alexandr Parenteaun.^[29]

Maajoukkue

Brière on edustanut Kanadaa kaksissa jääkiekon MM-kisoissa, Suomen kisoissa 2003 ja Tšekin kisoissa 2004, ollen molemmilla kerroilla voittamassa MM-kultaa. Hän edusti maataan myös vuoden 1997 alle 20-vuotiaiden jääkiekon MM-kisoissa, jotka Kanada voitti.^[1]

Brière on eronnut ja hänellä on entisen vaimonsa Sylvien kanssa kolme lasta, pojat Caelan, Carson ja Cameron.^[30]

^[31]