William Howard Taft
William Howard Taft (15. syyskuuta 1857 – 8. maaliskuuta 1930) oli Yhdysvaltojen 27. presidentti vuosina 1909–1913 ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja vuosina 1921–1930. Hän kuului republikaanipuolueeseen. Taft on ainoa henkilö, joka on toiminut sekä Yhdysvaltain presidenttinä että korkeimman oikeuden tuomarina.[1]
| William Howard Taft | |
|---|---|
 | |
| Yhdysvaltojen 27. presidentti | |
| Varapresidentti | James S. Sherman |
| Edeltäjä | Theodore Roosevelt |
| Seuraaja | Woodrow Wilson |
| Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja | |
| Presidentti | Warren G. Harding (nimittäjä) |
| Edeltäjä | Edward Douglas White |
| Seuraaja | Charles Evans Hughes |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1857 Cincinnati,Ohio |
| Kuollut | 8. maaliskuuta 1930 (72 vuotta) Washington (D.C.) |
| Ammatti | juristi |
| Puoliso | Helen Herron Taft |
| Tiedot | |
| Puolue | Republikaanit |
| Uskonto | unitaristi |
 Nimikirjoitus | |
Taftin isä oli tuomari, ja Taft opiskeli oikeustiedettä Yalen yliopistossa. 34-vuotiaana hänet nimitettiin liittovaltion piirituomariksi, minkä jälkeen presidentti McKinley lähetti hänet hallintojohtajaksi Filippiineille vuonna 1900. Taftista tuli sotaministeri presidentti Theodore Rooseveltin hallituksessa, ja sen jälkeen Rooseveltin seuraaja vuoden 1908 presidentinvaaleissa.[1]
Osa republikaaneista ei ollut tyytyväisiä Taftiin, ja kun puolue valitsi Taftin ehdokkaakseen seuraavissa presidentinvaaleissa, tyytymättömät jäsenet perustivat lyhytikäisen progressiivisen puolueen. Taftia edeltänyt presidentti Theodore Roosevelt osallistui vaaleihin puolueen ehdokkaana: republikaanipuolueen jakautuminen auttoi demokraattipuolueen ehdokkaan Woodrow Wilsonin vaalivoittoon.[1][2]
Presidenttiytensä jälkeen Taft toimi professorina Yalen yliopistossa, kunnes presidentti Warren G. Harding nimitti hänet korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi vuonna 1921. Hän erosi virasta hieman ennen kuolemaansa vuonna 1930.[1]
