Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimat
Britannian asevoimat (engl. British Armed Forces) eli Hänen Majesteettinsa asevoimat on Britannian aseellisesta puolustuksesta vastaava organisaatio. Se sisältää maavoimat (Army), ilmavoimat (Royal Air Force) ja merivoimat (Royal Navy). Niiden ilmoitettu kokonaisvahvuus oli vuonna 2006 yhteensä 429 500 henkeä.
| Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimat | |
|---|---|
 | |
| Valtio |  Yhdistynyt kuningaskunta |
| Puolustushaarat | asevoimat |
| Aselajit |  maavoimat merivoimat ilmavoimat |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Kuningas Charles III Rishi Sunak (pääministeri) Grant Shapps (puolustusministeri) amiraali Tony Radakin (Chief of the Defence Staff) |
Historiallinen kehitys
Brittiarmeijan historia on pitkä, monitahoinen ja sen vaikutus maailmanhistoriaan on ollut merkittävä, etenkin 1600-luvulla. Useat brittiarmeijan nykypiirteistä juontavat juurensa ensimmäisistä kansallisista asevoimista Alfred Suuren ajalta. Merkittävimmät sodat, joihin asevoimat ovat osallistuneet myöhemmässä historiassa, ovat Napoleonin sodat, Krimin sota sekä ensimmäinen ja toinen maailmansota. Brittiläinen imperiumi, jonka alueella asui lähes kolmannes maailman väestöstä, oli maan asevoimien valvonnassa. Asevoimien nykyinen hallintorakenne luotiin vuonna 1964 kun nykyinen puolustusministeriö (engl. Ministry of Defence, MoD) perustettiin. Se käsittää Amiraliteetin, War Officen sekä Air Ministryn.
Kylmä sota
- Pääartikkeli: Kylmä sota
Toisen maailmansodan taloudellinen ja poliittinen lopputulos, kuten myös brittiläisen yhteiskunnan ja hallinnon muuttuminen, heijastui myös asevoimiin. Vuoden 1957 päätösten nojalla värvätyt poistuivat riveistä ja asevoimat supisti miesvahvuutta 690 000 miehestä 375 000 mieheen vuoteen 1962 mennessä. Etsittäessä huokeampia vaihtoehtoja tavanomaisilla aseilla varustetulle suurelle armeijalle, maan hallitus kiinnostui ydinasepelotteen luomisesta. Alkuvaiheessa se käsitti RAF:n pommikoneista (muun muassa Avro Vulcan) pudotettavat ydinpommit, mutta suunnitelmat tähtäsivät sukellusveneistä laukaistaviin ballistisiin Polaris-ohjuksiin. Britannia vetäytyi vaiheittain sotilaallisesti valvomiltaan alueilta 1960-luvulla. 1970-luvun puoliväliin mennessä se oli vetänyt pysyvät joukkonsa Adenista, Bahrainista, Malesiasta, Mauritiukselta, Omanista, Sharjahista ja Singaporesta. Sopimukset Etelä-Afrikan kanssa päättyivät 1975, Maltan kanssa 1979.
Nykytilanne
Britannian asevoimat ovat nykyään yksi vahvimmista ja teknillisesti kehittyneimmistä maailmassa. Sen toimintabudjetti on kolmanneksi suurin maailmassa[1] huolimatta siitä että se on kooltansa vasta 28. sijalla. Britannia sijoittaa myös toiseksi eniten varoja sotilaalliseen tutkimukseen.[2] Resursseistaan huolimatta tämän hetken suuntaus on ottaa osaa operaatioihin liittoumien osana. Näitä ovat Bosnian, Afganistanin ja Irakin operaatiot. Viimeisin Britannian suuri yksin suorittama sotatoimi oli Falklandin sota vuonna 1982.
Royal Navylla on tonnimäärään nähden toiseksi suurin sotalaivasto maailmassa, käsittäen 91 alusta. Merivoimien palveluksessa on merijalkaväki mukaan luettuna 35 470 miestä.[3] Merivoimilla on käytössään neljä Trident-ohjuksilla varustettua sukellusvenettä. Mainitun lähteen mukaan Britannian maavoimilla on 100 010:en ja ilmavoimilla 45 210:en sotilaan vahvuus. Tämän perusteella kokonaisvahvuus 180 690 (lukuun ei ole sisällytetty siviilityöntekijöitä), kokonaisluvusta yhdeksän prosenttia on naisia. Tämän lisäksi on käytettävissä reservijoukot. Palveluksessa olevien kokonaisluku kohoaa siis noin 225 000:een.
Rekrytointi
Britannian asevoimat rekrytoi pääasiassa oman maansa kansalaisia ja tyypillinen vuosittainen palvelukseen astuvien lukumäärä on noin 24 000 miestä.[4] Vähimmäisikä on 16 ja puoli vuotta, joskaan alle 18-vuotiaat eivät osallistu operaatioihin. Yläikäraja rekrytoitaville on 37 vuotta. Palvelukseen astuvien tyypillinen ikä on 22 vuotta.[5] Viime vuosien alhaiset työttömyysluvut ovat vaikeuttaneet vuosittaisen palvelukseen astuvien lukumäärän tavoitteen saavuttamista, ja tämä on aiheuttanut muista kansainyhteisön maista tulevien rekrytoitavien määrän kasvua.[6][7]
Miesvahvuuden kehitys
| 1951[8] | 1975[9] | 1985[9] | 1993[9] | 1997[9] | 2005/2006[9][10] | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kantahenkilökunta | ||||||
| Yhteensä | 489 600 | 338 400 | 326 200 | 274 800 | 210 800 | 195 900 |
| Merivoimat | 131 000 | 76 200 | 70 400 | 59 400 | 45 100 | 39 400 |
| Maavoimat | 209 700 | 167 100 | 162 400 | 134 600 | 108 800 | 107 700 |
| Ilmavoimat | 148 900 | 95 000 | 93 400 | 80 900 | 56 900 | 48 700 |
| Värvätyt | ||||||
| Yhteensä | 319 600 | – | – | – | – | – |
| Merivoimat | 7 200 | – | – | – | – | – |
| Maavoimat | 223 500 | – | – | – | – | – |
| Ilmavoimat | 88 900 | – | – | – | – | – |
| Vakinainen reservi | ||||||
| Yhteensä | – | – | 205 700 | 258 300 | 259 300 | 191 300 |
| Merivoimat | – | – | 25 700 | 22 000 | 24 100 | 22 200 |
| Maavoimat | – | – | 150 200 | 190 200 | 190 100 | 134 200 |
| Ilmavoimat | – | – | 29 800 | 46 100 | 45 400 | 35 000 |
| Vapaaehtoinen reservi | ||||||
| Yhteensä | 123 500 | – | 88 600 | 76 100 | 62 500 | 42 300 |
| Merivoimat | 10 100 | – | 6 300 | 5 600 | 4 600 | 3 600 |
| Maavoimat | 95 300 | – | 81 000 | 68 700 | 57 600 | 37 300 |
| Ilmavoimat | 18 100 | – | 1 200 | 1 800 | 1 400 | 1 400 |
