Yrjö V
Yrjö V (George Frederick Ernest Albert; 3. heinäkuuta 1865 – 20. tammikuuta 1936) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari ja Britannian siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1910–1936. Hän oli edellisen kuninkaan Edvard VII:n poika ja Saksi-Coburg-Gotha-suvun viimeinen brittiläinen monarkki: hän vaihtoi ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 saksalaisperäisen suvun nimen brittiläisemmäksi Windsoriksi. Hän oli naimisissa vuodesta 1893 Mary Teckin kanssa, ja he saivat kuusi lasta[1]. Yrjö V aloitti vuonna 1932 nykyaikaan jatkuneen monarkin pitämän joulupäivän radiopuheen perinteen.
| Yrjö V | |
|---|---|
.jpg) Yrjö V vuonna 1923 | |
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari | |
| Valtakausi | 6. toukokuuta 1910 – 20. tammikuuta 1936 |
| Kruunajaiset | 22. kesäkuuta 1911 |
| Edeltäjä | Edvard VII |
| Seuraaja | Edvard VIII |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1865 Marlborough House, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1936 (70 vuotta) Sandringham House, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Hautapaikka | St. George's Chapel, Windsorin linna |
| Puoliso | Kuningatar Mary ( 1893) |
| Lapset | |
| Koko nimi | George Frederick Ernest Albert |
| Suku |
|
| Isä | Edvard VII |
| Äiti | Kuningatar Alexandra |
| Nimikirjoitus |  |
Yrjö V muistutti ulkonäöltään läheisesti serkkuaan Venäjän keisari Nikolai II:ta.[2]
Yrjö V:n kuudes lapsi prinssi John oli ilmeisesti autistinen ja hän sai toistuvia epileptisiä kohtauksia, joista yhteen hän myös kuoli vain 13-vuotiaana.[3]
Varhainen elämä
Isoäitinsä kuningatar Viktorian hallituskaudella syntynyt Yrjö oli Walesin prinssi Albert Edwardin toinen poika ja oli kolmas Britannian valtaistuimen perimysjärjestyksessä isänsä ja vanhemman veljensä prinssi Albert Victorin jälkeen. Vuosina 1877–1892 Yrjö palveli kuninkaallisen laivaston palveluksessa, kunnes hänen vanhempi veljensä kuoli alkuvuodesta 1892. Se teki hänestä kruununperijän Viktorian kuoltua vuonna 1901 Yrjön isästä tuli Britannian monarkki nimellä Edvard VII ja Yrjöstä tehtiin Walesin prinssi. Hänestä tuli kuningas isänsä kuoltua vuonna 1910.
Hallitsijana
Yrjön hallituskaudella nousi puheenaiheeksi sosialismi, kommunismi, fasismi, irlantilainen tasavaltalaisuus ja Intian itsenäisyysliike, jotka kaikki muuttivat radikaalisti Brittiläisen imperiumin poliittista maisemaa, joka itse saavutti alueellisen huippunsa 1920-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) seurauksena hänen serkkujensa Nikolai II:n ja Vilhelm II:n valtakunnat kaatuivat samalla kun Brittiläinen imperiumi laajeni. Vuonna 1917 Yrjö V vaihtoi kuninkaallisen perheen nimen Windsoriksi, jonka hän nimesi uudelleen Saksi-Coburg-Gotha hallitsijasuvusta saksalaisvastaisen mielipiteen seurauksena.
Yrjö kärsi tupakointiin liittyvistä terveysongelmista suuren osan loppu hallituskautensa ajan. Hänen kuoltuaan tammikuussa 1936 hänen seuraajakseen tuli hänen vanhin poikansa Edvard VIII. Edvard luopui kruunusta saman vuoden joulukuussa, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi veljensä Albert, joka otti hallitsijanimen nimen Yrjö VI.
Jälkeläiset
| Nimi | Syntyi | Kuoli | Puoliso |
|---|---|---|---|
| Kuningas Edvard VIII, myöhemmin Windsorin herttua | 23. kesäkuuta 1894 | 28. toukokuuta 1972 | Wallis Simpson (1896–1986); ei lapsia |
| Kuningas Yrjö VI | 14. joulukuuta 1895 | 6. helmikuuta 1952 | Lady Elizabeth Bowes-Lyon (1900–2002); kaksi lasta |
| Prinsessa Mary | 25. huhtikuuta 1897 | 28. maaliskuuta 1965 | Henry Lascelles, Harewoodin 6. jaarli (1882–1947); kaksi lasta |
| Prinssi Henry, Gloucesterin herttua | 31. maaliskuuta 1900 | 10. kesäkuuta 1974 | Lady Alice Montagu-Douglas-Scott (1901–2004); kaksi lasta |
| Prinssi George, Kentin herttua | 20. joulukuuta 1902 | 25. elokuuta 1942 | Prinsessa Marina (1906–1968); kolme lasta |
| Prinssi John | 12. heinäkuuta 1905 | 18. tammikuuta 1919 |
Kunnianosoituksia
Brittiläiset
Sukkanauharitarikunta (1884)
Ohdakkeen ritarikunta (1893)
Royal Victorian Order (1897)
Pyhän Patrikin ritarikunta (1897)
Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunta (1901)
Imperial Service Order (1903)
Intian tähden ritarikunta (1905)
Intian keisarikunnan ritarikunta (1905)
Brittiläisen imperiumin ritarikunta (1917, perustaja)[4]
_Ribbon.svg){kind=small}
Lähde:[5]
Ulkomaalaiset
Elefanttiritarikunta (Tanska, 1885)[6]
Kaarle III:n ritarikunta (Espanja, 1888)[7]
Mustan kotkan ritarikunta (Saksa)[8]
Punaisen kotkan ritarikunta (Saksa)[8]
Württembergin kruunun ritarikunta (Württemberg)[9]
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia, 1892)[10]
Kultainen talja (Espanja, 1893)[11]
Pyhän Andreaksen ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Valkoisen kotkan ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Pyhän Annan ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Pyhän Stanislauksen ritarikunta (Venäjä, 1893)[12]
Chakri-dynastian ritarikunta (Siam, 1897)[13]
Hohenzollernin kuningasperheen ritarikunta (Preussi)[8]
Krysanteemiritarikunta (Japani, 1911)[14]
Pyhän Tapanin ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1902)[15]
Kunnialegioona (Ranska, 1903)[16]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi)[5]
Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 1906)[17]
Osmanin ritarikunta (Osmanien valtakunta)[5]
Muhammad Alin ritarikunta (Egypti)[18]
Vapaudenristi (Viro, 1929)[19]
Siirtomaaimperiumin ritarikunta (Portugali, 1934)[20]
_ribbon.svg){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yrjö V Wikimedia Commonsissa
.svg){kind=small} | Edeltäjä: Edvard VII | Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas 1910–1936 | Seuraaja: Edvard VIII |