Aktivismi
Aktivismi on aktiivista poliittista toimintaa[1], joka pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa. Se voi profiloitua jonkin asian puolesta tai jotain asiaa vastaan. Aktivismi voi olla symbolista, jolloin siinä vedotaan vallassaoleviin päättäjiin asioiden muuttamiseksi (esimerkiksi vetoomuksella tai mielenosoituksella), tai se voi olla suoraa toimintaa, jossa asiaan vaikutetaan omilla teoilla (esimerkiksi boikotilla tai lakolla). Lain rikkomista yhteiskunnallisen vaikuttamisen vuoksi kutsutaan kansalaistottelemattomuudeksi. Aktivismia voivat tehdä niin yksittäiset ihmiset, järjestöt kuin kansanliikkeetkin.
Näkyvää ja huomiota saavaa aktivismia ovat esimerkiksi mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuus ja toisaalta rakentava yhdessä tekeminen kuten vertaistuen, ruokaverkostojen ja joukkorahoitettujen kaupunkikehityshankkeiden järjestäminen ja muu proaktiivinen kaupunkiaktivismi. Poliittiseen vaikuttamiseen tähtäävä aktivismia ovat mm. mielenosoitusten lisäksi tyypillisesti myös erilainen kampanjointi, lobbaus, materiaalin julkaiseminen, seminaarien järjestäminen sekä yhteistyö poliittisten päättäjien kanssa. Kansalaistoiminnan kehyksenä toimivat usein kansalaisjärjestöt ja liikkeet, jotka kokoavat samalla tavoin ajattelevia ihmisiä yhteen, järjestävät ja organisoivat toimintaa sekä toimivat äänitorvena. Erilaisilla aktivistiryhmillä voi olla toisilleen vastakkaisia tavoitteita.
Aktivismin muodot
Mielipidevaikuttaminen
Mielenilmausten tarkoitus on vedota vallassa oleviin, jotta he muuttaisivat asioita. Suosittuja tapoja vedota ovat muun muassa sanomalehden mielipidekirjoitukset, mielenosoituskulkueet kaduilla sekä internetissä kerättävät vetoomukset eli adressit. Monesti asiaa pyritään tuomaan esille myös julkisella kampanjalla, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Aktivismilla pyritään nostamaan asia yleiseen keskusteluun median kautta ja luomaan painetta vallassa oleville muuttaa asioita.
Mielipiteen vaikutusta voidaan pyrkiä tehostamaan esimerkiksi syömälakolla tai yhdistämällä mielenosoitukseen kansalaistottelemattomuutta tai suoraa toimintaa. Kuitenkin pääpaino on vetoamisella muihin asioiden muuttamisessa.
Kansalaistottelemattomuus
- Pääartikkeli: Kansalaistottelemattomuus
Kansalaistottelemattomuus on rauhanomaisen poliittisen protestin muoto, jossa kieltäydytään noudattamasta lakia tai aktiivisesti rikotaan sitä tavoitteena korjata koettu epäoikeudenmukaisuus.[2][3][4] Kansalaistottelemattomuuden kohteena voi olla julkinen valta tai yksityisen sektorin toimija, kuten yritys.[2] Yksi tunnetuista kansalaistottelemattomuuden muodoista Suomessa on kieltäytyminen ase- ja siviilipalveluksesta.[5]
Suora toiminta
- Pääartikkeli: Suora toiminta
Suorassa toiminnassa muutos pyritään saamaan aikaan muuttamalla asiaa suoraan omilla teoilla. Suoran toiminnan muotoja ovat muun muassa yritysten boikotointi, työntekijöiden lakko ja omaisuuden tuhoaminen. Suomessa suoraa toimintaa ovat olleet muun muassa Eläinten vapautusrintaman koe-eläinten vapauttamiset ja iskut turkiksia myyviin liikkeisiin, Nikolai Bobrikovin murha, Koijärvi-liikkeen rakentama pato suon kosteana pitämiseksi sekä äärioikeiston vastaanottokeskuksen tuhopolttoyritys.
Vaihtoehtoiset elämäntavat
- Pääartikkeli: Vastakulttuuri
Vastakulttuuriksi kutsutaan yleensä jotain ryhmää tai liikettä, joka vastustaa yhteiskunnassa vallitsevaa kulttuuria tai hylkää sen täysin. Vastakulttuurit ovat usein poliittisesti aktiivisia ja pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen tarjoamalla vaihtoehtoisia tapoja elää ja ajatella.
Esimerkiksi ekokylissä asuvat pyrkivät elämään luonnonmukaisesti ja usein asumiseen erilaisia sosiaalisia tavoitteita.[6] Kaupunkiaktivismissa pyritään taas luomaan yhteisöllisiä tiloja ja vaihtoehtoisia toimintatapoja kaupunkiin. Esimerkiksi Helsingissä toimiva yhteisöllinen Sompasauna on kaikille avoin ja ilmainen sauna[7], kun taas Helsingin pyöräpajalla voi korjata oman pyöränsä[8].
Vegaanit puolestaan pyrkivät välttämään kaikkea eläinten hyväksikäyttöä ja riistoa kieltäytymällä tuotteista, joissa on eläinperäisiä ainesosia[9].
Internet
Internet-aikakaudella aktivismi on siirtynyt verkkoon ja esimerkiksi blogeiksi kutsutut nettipäiväkirjat ja wikit ovat muuttaneet ja haastaneet sekä perinteisen politiikan että tiedonvälityksen luoden uusia ja vaihtoehtoisia julkisuuksia sekä paljastaen poliittisesti arkaluotoisia tietoja, joita perinteinen media ei ole pystynyt saamaan selville.[10] Esimerkki tällaisesta kommunikaatioaktivismista (tai internetaktivismista) on Wikileaks-verkkosivusto, joka heinäkuussa 2010 paljasti Afganistanin sotaa koskevan salaisen asiakirja-aineiston. Internet ei ole pelkkä kommunikaatiokanava vaan kokonaan uudenlainen organisoitumismuoto.[11]
Sosiaalisen median tukemana tapahtuvaa aktivismia on kutsuttu myös konnektiiviseksi toiminnaksi, jossa aktivismin pääasiallinen muoto on viestintää: viestintäteknologia mahdollistaa organisoitumisen henkilökohtaisten huolenaiheiden ympärille.[12] Eräs tunnettu esimerkki tällaisesta uudentyyppisestä digitaalisesta aktivismista on #MeToo-kampanja.
Merkittäviä aktivismin saavutuksia
Suomessa
- Perustuslaillisten passiivinen ja aktivistien aktiivinen vastarinta, naisasialiike ja vuoden 1905 suurlakko ja mielenosoitukset johtivat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen, sananvapauteen sekä ensimmäisen sortokauden päättymiseen.
- Jääkäriliike loi sotilaallisia edellytyksiä Suomen itsenäistymiselle (1917) ja itsenäisyyden turvaamiselle.
- Setan toiminnasta seurasi homoseksuaalisuuden poistaminen sairausluokituksista 1981.
- Koijärvi-liike toi ympäristönäkökulman pysyvästi suomalaiseen politiikkaan.
- Talonvaltauksilla on estetty lukuisten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten purkamisia ja nostettu kulttuuriarvoja julkiseen keskusteluun.
Maailmalla
- Yhdysvalloissa vuosina 1945–1970 toimineen rasismin vastaisen kansalaisoikeusliikkeen, johtohahmonaan Martin Luther King, Jr., toiminta johti syrjinnän kieltävän kansalaisoikeuslain säätämiseen vuonna 1964. Ks. myös Rosa Parks.
- Eläinoikeusjärjestöjen aktiivisuus on johtanut eläinten kohtelun paranemiseen ja kosmetiikkateollisuuden eläinkokeiden kieltämiseen EU:n sisällä vuodesta 2009 lähtien.
- Mohandas Gandhin johtama kansalaisliike saavutti Intian itsenäisyyden.
- Kansalaisten suurimittaiset mielenosoitukset saivat aikaan mm. Serbian ja Ukrainan vallanvaihdokset 2000-luvun alussa, kun vanhan vallan edustajat olivat ilmeisesti väärentäneet vaalitappionsa voitoiksi.
- Richard Stallmanin Free Software Foundation, GNU-projekti sekä 1980-luvun vapaiden ohjelmistojen liike laativat GNU-lisenssit avoimen lähdekoodin ohjelmistoille ja Linus Torvalds suostui julkaisemaan Linux-ytimen sellaisella lisenssillä, joka sisältää copyleft-lausekkeen.
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Metsämäki, Mikko & Nisula, Petteri: Aktivistit: Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina. Kleio. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 951-37-4587-2.
Dokumenttielokuvia
- Jouko Aaltonen: Kenen joukoissa seisot (2006)
- Saila Kivelä ja Vesa Kuosmanen: Eläinoikeusjuttu (2022)
- Jouko Aaltonen: Miten korjata maailma (2023)
- Virpi Suutari: Havumetsän lapset (2024)
Aiheesta muualla
- Pertti Lappalainen: Kansalaisaktivismi. Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali.
- Perttu Häkkinen: Aktivistit - miksi heitä vihataan? Yle Puhe 26.11.2013.