Alfred Kastler
Alfred Kastler (3. toukokuuta 1902 – 7. tammikuuta 1984) oli ranskalainen fyysikko. Hän toimi professorina mm. Bordeaux'ssa ja Pariisissa. Kastler sai vuonna 1966 Nobelin fysiikanpalkinnon keksittyään ja kehitettyään optisia menetelmiä atomien värähtelyjen tutkimiseksi.[1]
| Alfred Kastler | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. toukokuuta 1902 Guebwiller, Saksa (nyk. Ranska) |
| Kuollut | 7. tammikuuta 1984 (81 vuotta) Bandol, Ranska |
| Kansalaisuus |  Ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | École Normale Supérieure |
| Väitöstyön ohjaaja | Pierre Daure |
| Instituutti | Bordeaux'n yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |  Nobelin fysiikanpalkinto (1966) |
Kastler syntyi Elsassin Guebwillerissä vuonna 1902. Hänen syntyessään alue oli Saksaa, mutta vuonna 1918 se liitettiin Ranskaan. Hän opiskeli École Normale Superieuressa 1921–1926 ja ryhtyi lyseon opettajaksi. Vuonna 1931 hän siirtyi akateemiselle uralle, ja kesken saksalaismiehityksen vuonna 1941 hänet kutsuttiin Pariisiin kehittämään École Normale Superieuren fysiikanopetusta. Määräaikaisesta tehtävästä luotiin henkilökohtainen virka 1952.[2]
Saksalaismiehityksen aikana ranskalaiset tiedemiehet olivat lähes eristyksissä muusta maailmasta, mutta sen päätyttyä Jean Brossel lähti MIT:hen missä hän oppi paljon Francis Bitteriltä. Brossel ja Kastler kehittivät yhdessä menetelmiä, joilla voitiin tutkia viritystilassa olevia atomeita.[2]
Kastlerin kehittämä optisen pumppauksen menetelmä oli tärkeä askel maserin ja laserin kehitystyössä.[3]
Lähteet
- Tietojätti. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X.