Anglo-egyptiläinen Sudan

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Egyptin yhteishallintoalue 1899–1955

Anglo-egyptiläinen Sudan (engl. Anglo-Egyptian Sudan, arab. السودان اﻹنجليزي المصري‎, as-Sūdān al-Inglīzī al-Maṣrī) oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja Egyptin kuningaskunnan hallitsema kondominaatti nykyisten Sudanin ja Etelä-Sudanin alueella vuosina 1899–1955. Se perustettiin mahdivaltion kukistuttua 19. kesäkuuta 1899, ja se itsenäistyi Sudanin tasavallaksi 1. tammikuuta 1956.[1]

Anglo-egyptiläinen Sudan
Anglo-Egyptian Sudan
(englanniksi)
السودان اﻹنجليزي المصري
as-Sūdān al-Inglīzī al-Maṣrī
(arabiaksi)
1899–1956
lippu


Vihreä: Anglo-egyptiläinen Sudan Vaaleanvihreä: Luovutettu Italian Libyalle vuonna 1934 Tummanharmaa: Egypti ja Yhdistynyt kuningaskunta
Vihreä: Anglo-egyptiläinen Sudan
Vaaleanvihreä: Luovutettu Italian Libyalle vuonna 1934
Tummanharmaa: Egypti ja Yhdistynyt kuningaskunta

ValtiomuotoYhdistyneen kuningaskunnan ja Egyptin kuningaskunnan kondominaatti
PääkaupunkiKhartum
Pinta-ala
– yhteensä2 505 800 km² 
Väkiluku (1951)8 079 800
Uskonnotkristinusko
sunnalaisuus
Afrikan perinteiset uskonnot
Historia
– Perustettu19. kesäkuuta 1899
– Itsehallinto22. lokakuuta 1952
– Itsenäisyys1. tammikuuta 1956
Viralliset kieletenglanti, arabia
Kieletnubia, beja, nuer, dinka, fur, shilluk
ValuuttaEgyptin punta/gineih
Kansallislaulu”God Save the King” / ”God Save the Queen”
EdeltäjätMahdiyya
Darfurin sulttaanikunta
Seuraaja Sudan

Kondominaattia hallitsi kenraalikuvernööri, jonka nimitti Egyptin kediivi Yhdistyneen kuningaskunnan suosituksesta. Teoriassa Egypti ja Yhdistynyt kuningaskunta hallitsivat maata yhdessä, mutta käytännössä kaikki valta oli briteillä: esimerkiksi kuvernöörit ja virkamiehet olivat tavallisesti brittiläisiä, vaikka he virallisesti palvelivatkin Egyptin armeijassa.[1] Koska Egyptin valtionpäämies oli Ison-Britannian ”suojeluksessa” vuosina 1914–1922, Anglo-egyptiläinen Sudan oli tosiasiassa Britannian siirtomaa ainakin noina vuosina.

Historia

Kukistettuaan kapinallisen mahdivaltion Omdurmanin taistelussa vuonna 1898 britit perustivat Sudaniin yhteishallinnon eli kondominaatin Egyptin kanssa. Brittien tarkoituksena oli jatkaa turkkilais-egyptiläisen Sudanin perintöä ja yhdistää molemmat Niilin laakson valtiot. Sudan pysyi brittiläisen imperiumin kiikarissa myös sen vuoksi, että sen avulla voitaisiin turvata suunniteltu keinokastelupatohanke Assuaniin ja varmistaa niin sanottu Kap–Kairo-suunnitelman toteutuminen. Ranskalla oli oma siirtomaasuunnitelma; se halusi itselleen alueet Senegalista Punaisellemerelle. Suunnitelmat aiheuttivat sodanuhan Fašodassa. Britit onnistuivat taivuttelemaan ranskalaiset luopumaan omasta hankkeestaan. Egyptin kanssa luotu yhteishallinto onnistui rauhoittamaan maan aiemmin epävakaiset olot pohjoisessa, mutta vastarinta etelässä pitkittyi.[2]

Uuden Sudanin ensimmäinen kenraalikuvernööri oli lordi Herbert Kitchener, mutta hänen tilalleen nousi 1899 Sudanin tilanteen hyvin tuntenut ja kansaan ymmärtäväisesti suhtautunut Reginald Wingate. Hän ei jouduttanut uudistamishankkeita ja piti verotuksen kevyenä. Rautatieverkkoa laajennettiin ja viestintäyhteyksiä parannettiin, mutta maa oli taloudellisesti riippuvainen Egyptistä. 1900-luvun alussa perustettiin myös peruskouluja, jotka tuottivat maahan länsimaisen sivistyneistön yläluokan, joka vieraantui perinteisistä heimokulttuurista ja -elämästä. Egyptiläisten nationalismin nousun hengessä nämä oppineet synnyttivät oman kansallishengen Sudaniin. Sudanilaisten nationalistien kapinat laajenivat maailmansotien välissä, mutta ne tukahdutettiin. Yhtenä liikkeenä oli Valkolippuliitto. Egyptiläiset nationalistit liittoutuivat sudanilaisten nationalistien kanssa kahden erillisen valtion perustamiseksi. Toisessa maailmansodassa Sudanin vuonna 1925 perustettu armeija otti osaa Itä-Afrikan taisteluihin.[3]

Britannia oli jo vuonna 1936 lopettanut Egyptin miehittämisen, mutta piti Sudanin edelleen siirtomaanaan. Brittiläisen imperiumin rakoillessa Egyptissä tapahtui sotilasvallankumous, joka syöksi kuningas Farukin vallasta. Vuonna 1953 Egypti ja Britannia solmivat sopimuksen Sudanin itsehallinnosta ja maahan perustettiin parlamentti vuonna 1954. Tämä joudutti Sudanin itsenäistymistä, joka toteutui viimein 1. tammikuuta 1956.

Lähteet

Aiheesta muualla

🔥 Top keywords: