Auringonkukka
Auringonkukka eli isoauringonkukka[2] (Helianthus annuus) on asterikasvien (Asteraceae) heimoon ja auringonkukkien (Helianthus) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvi. Auringonkukan siemenistä valmistetaan auringonkukkaöljyä, jota käytetään ruoanlaitossa sekä polttoaineena.
| Auringonkukka | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Tribus: | Auringonkukat Heliantheae |
| Suku: | Auringonkukat Helianthus |
| Laji: | annuus |
| Kaksiosainen nimi | |
Helianthus annuus | |
| Katso myös | |
Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka.[3]
Historia
Auringonkukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Laji on levinnyt jo varhain Peruun, jossa siitä tuli auringonjumalan vertauskuva. Auringonkukan kuvia on löydetty inkatemppelien seinistä ja palvontamenoissa käytetyistä esineistä. Vanhaan maailmaan auringonkukka tuli Perusta ja Meksikosta jo 1500-luvulla ensimmäisten amerikkalaisten kasvien joukossa.[4]
Kuvaus
Auringonkukka on yksivuotinen ruohovartinen kasvi. Varret ovat karheita ja tavallisesti haarattomia. Lehtilapa on 10–40 cm pitkä, leveänpuikea ja iso- ja terävähampainen. Alimmat lehdet ovat herttamaisia. Auringonkukka on hyönteispölytteinen. Kukinto on 5–40 cm leveä mykerö. Mykeröt ovat tavallisesti yksittäin ja alkavat lopulta nuokkua. Keltaisten laitakukkien kieli on tavallisesti yli 25 mm pitkä. Kehräkukat ovat ruskehtavia. Hedelmä on 5–15 mm:n pituinen myötäkarvainen pähkylä.[5][6] Luonnonvarainen auringonkukka on viljelymuotoja sirompi, monihaarainen ja runsasmykeröinen.[4] Viljelymuotojen varsi voi kasvaa yli seitsemän metrin pituiseksi.[7]
Viljely
Auringonkukkaa viljellään laajalti sekä koristekasvina että tärkeänä öljykasvina. Kasvaakseen auringonkukka vaatii runsaasti auringonvaloa ja maaperän, jossa vesi ei seiso. Sen kasvatusaika on pitkä: aikaisilla lajikkeillakin 105–115 päivää eli melkein neljä kuukautta.[8]
Suomessa auringonkukkaa viljellään koristekasvina ja siementen tähden; viljely on niin vähäistä, ettei öljyntuotanto kannata.[8]
Käyttö ravitsemuksessa
_of_Coimbatore.jpg)
Auringonkukan siemenistä puristettavaa auringonkukkaöljyä käytetään ruoanlaitossa ja biodieselin valmistuksessa. Auringonkukan siemeniä voidaan syödä myös sellaisenaan, mutta ne sisältävät niin runsaasti kadmiumia tai muita raskasmetalleja, ettei niitä voi nauttia kerralla korkeintaan kuin kaksi ruokalusikallista. Päivittäiskäyttöä ei suositella.[9] Auringonkukan siemeniä voidaan syöttää myös linnuille.[10]
Paahdettuja auringonkukan siemeniä syödään Venäjällä kuten paahtomaissia länsimaissa.[11]
Ravintoarvo
Auringonkukan siemenet sisältävät runsaasti linolihappoa, B-vitamiineja (erityisesti tiamiinia, pantoteenihappoa ja folaattia) ja E-vitamiinia[11].
Lajikeryhmiä
- Helianthus annuus Nanus-ryhmä – kääpiöauringonkukka
- Helianthus annuus Purpureus-ryhmä – puna-auringonkukka[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Suomen Lajitietokeskus: Isoauringonkukka (Helianthus annuus)
- Kasviatlas 2022: Isoauringonkukan (Helianthus annuus) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Isoauringonkukka (Helianthus annuus)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Helianthus annuus (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Helianthus annuus (englanniksi)
- Flora of China: Helianthus annuus (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Sunflower (Helianthus annuus) (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Helianthus annuus (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Helianthus annuus (sunflower) (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Helianthus annuus (englanniksi)