Eduskuntavaalit 1954
Eduskuntavaalit 1954 järjestettiin 7.–8. maaliskuuta. Presidentti J. K. Paasikivi oli antanut 8. joulukuuta 1953 määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien pitämisestä[1], koska puolueiden väliset ristiriidat olivat johtaneet parlamentaariseen umpikujaan.[2] Muussa tapauksessa vaalit olisi pidetty saman vuoden heinäkuun alussa. Paasikivi ei olisi halunnut hajottaa eduskuntaa, mutta SDP ja kokoomus painostivat häntä.[3] Talvivaaleja pidettiin maalaisliitolle epäedullisina, koska sen kannatusalueella Pohjois-Suomessa sääolot olivat ongelmalliset. Maalaisliitto sai kuitenkin vaaleissa kaksi lisäpaikkaa. Urho Kekkosta äänesti yli 22 000 pohjoissuomalaista äänestäjää.[3][4]
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.JPG)
.jpg)
.jpg)
Vaaleja edelsi lyhyt mutta kiivas vaalikamppailu, joka käytiin avoimesti valtapoliittisin tunnuksin. SDP:n iskulauseina olivat puoluesihteeri Väinö Leskisen ideoimat "Maalaisliitto on murskattava" ja "Kekkonen Kampinkadulle"; jälkimmäinen viittasi nelinkertaisen pääministerin Urho Kekkosen silloiseen asuinpaikkaan, nykyiseen Urho Kekkosen katuun. Maalaisliitto puolestaan syytti SDP:ta maan talouden romuttamisesta, puhui kristillisten arvojen ja raittiuden puolesta ja julisti, että vaaleissa ratkeaa maaseutuväestön tulevaisuus, joka olisi kurja SDP:n voittaessa.[5][6]
Vaalit olivat ennätyksellisen vilkkaat ja uurnilla kävi ensimmäisen kerran Suomen historiassa yli kaksi miljoonaa äänioikeutettua. Maalaisliitto oli rakentanut puoluesihteerinsä Arvo Korsimon johdolla Suomen joka kolkkaan ulottuneen piiriorganisaation, ns. tukimiesverkoston, joka tähtäsi pohjimmiltaan vuoden 1956 presidentinvaaliin. Puolue hyötyikin äänestysaktiivisuuden noususta eniten: se voitti yli 60 000 ääntä ja sai kaksi paikkaa lisää. Molemmat vasemmistopuolueet lisäsivät kannatustaan yli 40 000 äänellä, mutta vasemmisto kokonaisuudessaan sai vain yhden lisäpaikan, joka meni SDP:lle. Kokoomus menetti vajaat 10 000 ääntä, mutta vaalimatematiikka kohteli sitä äänestäjiäkin tylymmin, koska sen paikkaluku pieneni jopa neljällä. Vaalitulosta pidettiin elintärkeänä torjuntavoittona presidentinvaaliin valmistautuneelle Urho Kekkoselle.[5]
Vaalien jälkeen muodostettiin Törngrenin hallitus, jota seurasivat vaalikauden aikana Kekkosen viides hallitus, Fagerholmin toinen hallitus, Sukselaisen ensimmäinen hallitus, von Fieandtin hallitus ja Kuuskosken hallitus. Kaksi viimeksi mainittua olivat niin kutsuttuja virkamieshallituksia.
Kansanedustajat
Eduskuntaan valittiin näissä vaaleissa uusina kansanedustajina mm. Anni Flinck, Olavi Lindblom ja Tyyne Paasivuori (SDP), Einari Jaakkola, Artturi Jämsén, Marja Lahti, Eemil Partanen, Toivo Saloranta ja Yrjö Sinkkonen (ML), Pentti Liedes, Pauli Puhakka, Irma Rosnell ja Leo Suonpää (SKDL), Saara Forsius ja Erkki Tuuli (Kok.), Sven Högström (RKP), sekä Armi Hosia (KP).
Eduskunnassa lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1917 istunut Maalaisliiton Juho Niukkanen kuoli vain pari kuukautta vaalien jälkeen. Niin ikään Maalaisliittoon kuulunut Antti Kukkonen teki näissä vaaleissa paluun eduskuntaan lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen, samoin mm. SDP:n Olavi Kajala yhden kauden poissaolon jälkeen. Eduskunnan jättivät mm. SDP:n Väinö Tanner, Maalaisliiton Mikko Tarkkanen, Kokoomuksen Arvi Ahmavaara, Jussi Lappi-Seppälä ja Oskari Lehtonen, sekä RKP:n Ernst von Born ja Levi Jern. Eduskunnasta putosivat mm. SDP:n Valfrid Eskola ja Otto Toivonen, Maalaisliiton Taavi Vilhula, SKDL:n Arvo Riihimäki ja Atos Wirtanen, Kokoomuksen Reino Ala-Kulju, sekä RKP:n Ebba Östenson.
Vaalien jälkeen eduskunta päätti pidentää vaalikauden kolmivuotisesta nelivuotiseksi. Valitun eduskunnan vaalikausi päättyi eduskuntavaalien 1958 jälkeen ja on lähes neljällä vuodella ja neljällä kuukaudella eduskunnan pisin normaaliaikana.[7]
Tulokset
Tuloksia verrataan vuoden 1951 eduskuntavaaleihin.
| Äänestysaktiivisuus | 79,9 %[8][9] | +5,3 |
|---|
| Puolue | Edustajat | Äänet | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osuus | Lukumäärä | ||||||
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 54 | +1 | 26,25 % | −0,3 | 527 094 | +46 340 | |
| Maalaisliitto | 53 | +2 | 24,10 % | +0,8 | 483 958 | +62 345 | |
| Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 43 | -- | 21,57 % | −0,0 | 433 251 | +42 117 | |
| Kansallinen Kokoomus | 24 | −4 | 12,80 % | −1,8 | 257 025 | −7 019 | |
| Suomen Kansanpuolue | 13 | +3 | 7,88 % | +2,2 | 158 323 | +55 390 | |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 12 | −2 | 6,76 % | −0,4 | 135 768 | +5 244 | |
| Vapaamielisten Liitto | 0,34 % | +0,1 | 6 810 | +1 874 | |||
| Åländsk Samling | 1 | -- | 0,23 % | −0,1 | 4 651 | −1 035 | |
| Pienviljelijäin puolue | 0,05 % | −0,2 | 1 040 | −3 924 | |||
| Muut | 0,02 % | −0,0 | 337 | +32 | |||
| Yhteensä | 200 | 100 % | 2 008 257 | +195 440 | |||
| Lähde: Tilastokeskus 2004[10] | |||||||