Eduskuntavaalit 1958
Suomen 22. eduskuntavaalit järjestettiin 6.–7. heinäkuuta 1958. SKDL nousi äärimmäisen niukasti, ja ainoan kerran, eduskuntavaalien suurimmaksi puolueeksi. Eduskuntaan tuli toisen kerran sen historian aikana vasemmistoenemmistö (101–99).
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.JPG)
.jpg)
.jpg)
Vuoden 1957 aikana Suomen valtio ajautui kassakriisiin kansaneläkejärjestelmän laajennuksen ja suurten maataloustukien vuoksi. Tämän vuoksi valtio joutui lykkäämään maksujaan, muun muassa lapsilisiä, ja korottamaan veroja, alentamaan tukipalkkioita ja kantamaan ylimääräisen tulo- ja omaisuusveron. Lisäksi talven 1957–1958 aikana Suomea koetteli yllättäen noussut työttömyys. Nämä ilmiöt ruokkivat yhteiskunnallista katkeruutta, joka suosi politiikassa äärivasemmistoa. SKDL ehdotti vaalikampanjassaan kassakriisin ja työttömyyden ratkaisuksi talouselämän sosialisointia. Puolue lisäsi äänimääräänsä runsaalla 17 000:lla ja kansanedustajiensa määrää seitsemällä. Kokoomuksen äänimäärä lisääntyi yli 40 000:lla, mutta vaalimatematiikka ei suosinut sitä, koska se joutui tyytymään viiteen lisäpaikkaan.[1]
Maalaisliitto lähti eduskuntavaaleihin altavastaajan asemasta, ja varsinkin puoluesihteeri Arvo Korsimoa ryöpytettiin julkisuudessa säälimättä. Puolueen nuorisojärjestön Maaseudun Nuorten Liiton toiminnanjohtajan Olavi Lahtelan puoliso, kirjailija Kyllikki Kallas oli kirjoittanut Korsimoa parodioineen näytelmän Herra puoluesihteeri, joka pyöri menestyksekkäästi Suomen Kansallisteatterissa keväällä 1958.[2] Jo hieman tätä ennen Korsimoa oli alettu syyttää talvisodan aikaisesta rintamakarkuruudesta; tosin eduskunnan oikeusasiamies Marjos Rapola katsoi, etteivät Korsimoa vastaan esitetyt väitteet riittäneet syytteen nostamiseen.[3] Pohjois-Suomessa oli virinnyt oppositioliike Maalaisliittoa vastaan ja siellä SKDL sai Maalaisliitolta miltei lahjaksi kaksi eduskuntapaikkaa. Kaikkiaan Maalaisliitto menetti viisi paikkaa. SDP:n ja siitä eronneiden "riippumattomien sosialidemokraattien" yhteinen paikkaluku eduskunnassa jäi kolmea pienemmäksi kuin SDP:lla oli ollut vuonna 1954 yksinään. Vasemmiston matemaattisella enemmistöllä eduskunnassa ei kuitenkaan ollut käytännössä lainkaan merkitystä, koska muut puolueet eivät olleet halukkaita yhteistyöhön SKDL:n kanssa. Maalaisliitossa vaalitappion jälkipyykki johti osaltaan puoluesihteeri Arvo Korsimon eroon.[4]
Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen Fagerholmin kolmas hallitus, joka kaatui ns. yöpakkaskriisin vuoksi. Sitä seurasivat vaalikauden aikana Sukselaisen toinen hallitus ja Miettusen ensimmäinen hallitus, jotka olivat maalaisliittolaisia vähemmistöhallituksia.
Kansanedustajat
Uusia kansanedustajia olivat muun muassa Kuuno Honkonen, Siiri Lehmonen, Martti Linna ja Veikko Rytkönen (SKDL), Matti Kekkonen, Olavi Lahtela, Pentti Pekkarinen, Arvo Pentti ja Esa Timonen (ML), Lyyli Aalto, Lars Lindeman, Kaarlo Pitsinki, Sylvi Siltanen ja Arvo Tuominen (SDP), Aksel Airo, Mikko Asunta, Olli Aulanko, Olavi Lähteenmäki ja Juha Rihtniemi (Kok.), Georg C. Ehrnrooth, Johannes Jungarå ja Victor Procopé (RKP), Veikko Hyytiäinen (KP), sekä Olli J. Uoti (SDP:n oppositio).
Eduskuntaan valittiin myös siihen mennessä 44 valtiopäivät istunut (yhtäjaksoisesti vuodesta 1919) Suomen kaikkien aikojen toiseksi pitkäaikaisin kansanedustaja, RKP:n John Österholm, mutta hän sairastui kesken vaalikauden ja kuoli vuonna 1960. SKDL:n näkyvimpiin poliitikkoihin kuulunut Mauri Ryömä sai surmansa auto-onnettomuudessa marraskuussa 1958, ja eduskunnan ensimmäinen varapuhemies, SKDL:n Toivo Kujala kuoli huhtikuussa 1959.[5] Ahvenanmaan ainoa kansanedustaja Arthur Larson kuoli lokakuussa 1959, kokoomuksen Johannes Wirtanen marraskuussa 1959 ja maalaisliiton Matti Miikki heinäkuussa 1960.[6] TPSL:n Valdemar Liljeström kuoli marraskuussa 1960 ja ulkoministerinä toiminut RKP:n Ralf Törngren toukokuussa 1961.[7]
Eduskunnasta putosi muun muassa SDP:n Kaisa Hiilelä, SDP:n opposition vuodesta 1929 istunut Matti Lepistö ja Aino Malkamäki, Keskustan Eino Rytinki ja Kustaa Tiitu, sekä Kokoomuksen Arvo Salminen ja Arno Tuurna. Eduskunnan jättivät muun muassa ikäpuhemies, maalaisliiton Matti Lahtela, SDP:n Väinö Hakkila, sekä SKDL:n Sylvi-Kyllikki Kilpi. Eduskuntaan palasivat muiden muassa SDP:n Väinö Tanner, joka oli keväällä 1957 valittu uudelleen puolueen puheenjohtajaksi, SKDL:n Tyyne Tuominen sekä Kokoomuksen Oskari Lehtonen ja Jussi Saukkonen. Eduskunnasta pudonnut kouluneuvos Aino Malkamäki palasi eduskuntaan Valdemar Liljeströmin tilalle, mutta hän kuoli lokakuussa 1961.[8]
Alkaneella vaalikaudella eduskuntaan syntyivät kahden uuden puolueen eduskuntaryhmät. Sisäisistä kiistoista kärsineen SDP:n listoilta valituista kansanedustajista yksitoista siirtyi heti vaalien jälkeen puolueen opposition eduskuntaryhmään, joka järjestäytyi toukokuussa 1959 puolueeksi nimellä Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto. Veikko Vennamo erosi syksyllä 1958 Maalaisliitosta riitauduttuaan puolueen johdon kanssa, muodosti oman yhden hengen eduskuntaryhmänsä ja perusti helmikuussa 1959 Suomen Pientalonpoikien Puolueen. Syyskuussa 1959 vielä yksi SDP:n kansanedustaja, Heikki Törmä, ilmoitti siirtyvänsä SDP:n eduskuntaryhmästä TPSL:n eduskuntaryhmään.[9]
Tulokset
| Äänestysaktiivisuus | 75,0 %[10][11] | −4,9 |
|---|
| Puolue | Edustajat | Äänet | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osuus | Lukumäärä | ||||||
| Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 50 | +7 | 23,16 % | +1,6 | 450 220 | +16 969 | |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 48 | −6 | 23,12 % | −3,1 | 449 536 | −77 558 | |
| Maalaisliitto | 48 | −5 | 23,06 % | −1,0 | 448 364 | −35 594 | |
| Kansallinen Kokoomus | 29 | +5 | 15,28 % | +2,5 | 297 094 | +40 069 | |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 13 | +1 | 6,50 % | −0,3 | 126 365 | −9 403 | |
| Suomen Kansanpuolue | 8 | −5 | 5,90 % | −2,0 | 114 617 | −43 706 | |
| Sosialidemokraattinen oppositio | 3 | – | 1,75 % | – | 33 947 | – | |
| Vapaamielisten Liitto | 0,33 % | −0,0 | 6 424 | −386 | |||
| Åländsk Samling | 1 | -- | 0,28 % | +0,1 | 5 487 | +836 | |
| Maalaisliiton oppositio | 0,26 % | – | 5 057 | – | |||
| Suomen Kristillinen Liitto | 0,17 % | – | 3 358 | – | |||
| Vapaiden kansalaisten ja keskustan vaaliliitto | 0,16 % | – | 3 033 | – | |||
| Vapaan talouselämän vaaliliitto | 0,02 % | – | 331 | – | |||
| Kansan yhteistyön liitto | 0,01 % | – | 160 | – | |||
| Muut | 0,01 % | −0,0 | 242 | −95 | |||
| Yhteensä | 200 | 100 % | 1 944 235 | −64 022 | |||
| Lähde: Tilastokeskus 2004[12]; Suomen kristillisen liiton, Vapaiden kansalaisten ja keskustan vaaliliiton, Vapaan talouselämän vaaliliiton ja Kansan yhteistyön liiton äänimäärät vain painetussa versiossa[13] | |||||||