Emil Zátopek
Emil Zátopek 
kuuntele ääntämys (ohje) (19. syyskuuta 1922 Kopřivnice – 22. marraskuuta 2000 Praha) oli tšekkoslovakialainen kestävyysjuoksija ja nelinkertainen olympiavoittaja.
| Emil Zátopek | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. syyskuuta 1922 Kopřivnice |
| Kuollut | 22. marraskuuta 2000 (78 vuotta) Praha |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 182 cm |
| Paino | 68 kg ja 72 kg |
| Laji | 5 000 metrin juoksu, 10 000 metrin juoksu, kestävyysjuoksu ja maraton |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Zátopek (vasemmalla) ja Reinaldo Gorno Helsingin olympialaisissa 1952 | |||
Maa:  Tšekkoslovakia | |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset | |||
 Kultaa | Lontoo 1948 | 10 000 m | |
| Kultaa | Helsinki 1952 | 10 000 m | |
| Kultaa | Helsinki 1952 | 5 000 m | |
| Kultaa | Helsinki 1952 | maraton | |
 Hopeaa | Lontoo 1948 | 5 000 m | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa | Bryssel 1950 | 10 000 m | |
| Kultaa | Bryssel 1950 | 5 000 m | |
| Kultaa | Bern 1954 | 10 000 m | |
 Pronssia | Bern 1954 | 5 000 m | |
Elämäkerta
Emil Zátopek voitti Lontoon kesäolympialaisissa 1948, 10 000 metrin juoksussa kultaa ajalla 29.56,6 (vaikka juoksi matkaa kilpaa vasta toista kertaa) ja hopeaa 5 000 metrillä belgialaisen Gaston Reiffin jälkeen ajalla 14.17,8[1].
Seuraavana vuonna Zátopek rikkoi 10 000 metrin juoksun maailmanennätyksen kahdesti ja rikkoi oman ennätyksen kolmesti seuraavan neljän kauden aikana. Hän myös rikkoi 5 000 metrin ennätyksen 1954, 20 kilometrin ennätyksen kahdesti 1951, tunnin juoksun ennätyksen kahdesti 1951, 25 kilometrin ennätyksen kahdesti vuosina 1952 ja 1955 sekä 30 kilometrin ennätyksen vuonna 1952.
Suomalaiset oppivat tuntemaan Zátopekin viimeistään hänen voitettuaan kolme kultaa Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Hän otti kultaa 5 000 ja 10 000 metrin juoksuissa ja päätti viime hetkellä ottaa osaa maratonjuoksuun, voittaen siinä kolmannen kultamitalin. Hän teki uudet olympiaennätykset kaikilla kolmella matkalla.
Zátopek voitti myös 1950 Euroopan mestaruudet 5 000 ja 10 000 metrillä ja uusi 10 000 metrin voittonsa seuraavissa kisoissa. Kaksi viikkoa ennen vuoden 1956 kesäolympialaisia häneltä leikattiin tyrä, mutta silti hän sijoittui maratonilla kuudenneksi. Zátopek lopetti juoksemisen seuraavalla kaudella.
Zátopek juoksi 1. marraskuuta 1953 Stara Boleslavissa 10 000 metriä aikaan 29.01,6. Hänen kuuden mailin väliaikansa oli 28.09,4.[2] Hän voitti 1. tammikuuta 1954 São Paulon yöjuoksun ja sai 200 kg palkintoja.[3]
Zátopek tuli erityisen tunnetuksi irvistyksestään juoksun aikana ja usein häntä kutsuttiin lempinimellä ”Tšekkiläinen veturi”. Suomalaisilta Zátopek sai lempinimekseen ”Satupekka”. Myös hänen vaimonsa Dana Zátopková oli huippu-urheilija: hän voitti keihäänheitossa kultaa olympialaisissa 1952 ja hopeaa 1960. Kansallissankari Zátopek oli merkittävä hahmo maansa kommunistisessa puolueessa. Hän kuitenkin kannatti puolueen demokraattista siipeä ja Prahan kevään jälkeen hänet erotettiin kaikista merkittävistä tehtävistä ja siirrettiin rangaistukseksi töihin uraanikaivokselle. Zátopek kuoli vuonna 2000 pitkäaikaiseen sairauteen Prahassa 78-vuotiaana. Kuolemansa jälkeen hänelle myönnettiin Pierre de Coubertin -mitali.
Emil Zátopek irvistää (1948)
Emil Zátopek vuonna 1951.
Zátopekin patsas Lausannessa.
Zátopekin hauta Rožnov pod Radhoštěmissa.
Teoksia Zátopekista
- Jean Echenoz: Pitkä juoksu. Suom. Erkki Jukarainen. Keltainen kirjasto 404, Tammi 2010, ISBN 978-951-31-4896-6
- Elokuva Zátopek (2021)[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emil Zátopek Wikimedia Commonsissa
- Emil Zátopekin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Ylen Elävä arkisto: Satupekan kolmoisvoitto Helsingissä
- Video: Zatopek voittaa 5000 metriä Helsingin olympialaisissa
| Edeltäjä: Gunder Hägg, Ruotsi | Miesten 5 000 metrin maailmanennätyksen haltija 30. toukokuuta 1954 – 29. elokuuta 1954 | Seuraaja: Vladimir Kuts, Neuvostoliitto |
| Edeltäjä: Viljo Heino, Suomi | Miesten 10 000 metrin maailmanennätyksen haltija 11. kesäkuuta 1949 – 1. syyskuuta 1949 | Seuraaja: Viljo Heino, Suomi |
| Edeltäjä: Viljo Heino, Suomi | Miesten 10 000 metrin maailmanennätyksen haltija 22. lokakuuta 1949 – 15. heinäkuuta 1956 | Seuraaja: Sandor Iharos, Unkari |
| Edeltäjä: Viljo Heino, Suomi | Miesten tunnin juoksun maailmanennätyksen haltija 15. syyskuuta 1951 – 24. elokuuta 1963 | Seuraaja: Bill Baillie, Uusi-Seelanti |
| Edeltäjä: Viljo Heino, Suomi | Miesten 20 000 metrin maailmanennätyksen haltija 15. syyskuuta 1951 – 24. elokuuta 1963 | Seuraaja: Bill Baillie, Uusi-Seelanti |
| Edeltäjä: Mikko Hietanen, Suomi | Miesten 25 000 metrin maailmanennätyksen haltija 26. lokakuuta 1952 – 27. syyskuuta 1955 | Seuraaja: Albert Ivanov, Neuvostoliitto |
| Edeltäjä: Albert Ivanov, Neuvostoliitto | Miesten 25 000 metrin maailmanennätyksen haltija 29. lokakuuta 1955 – 21. heinäkuuta 1965 | Seuraaja: Ron Hill, Iso-Britannia |
| Edeltäjä: Jakov Moškachenkov, Neuvostoliitto | Miesten 30 000 metrin maailmanennätyksen haltija 26. lokakuuta 1952 – 21. lokakuuta 1956 | Seuraaja: Antti Viskari, Suomi |
1896: Spyrídon Loúis | 1900: Michel Théato | 1904: Thomas Hicks | 1908: Johnny Hayes | 1912: Kenneth McArthur | 1920: Hannes Kolehmainen | 1924: Albin Stenroos | 1928: Boughéra el-Ouafi | 1932: Juan Carlos Zabala | 1936: Sohn Kee-chung | 1948: Delfo Cabrera | 1952: Emil Zátopek | 1956: Alain Mimoun | 1960: Abebe Bikila | 1964: Abebe Bikila | 1968: Mamo Wolde | 1972: Frank Shorter | 1976: Waldemar Cierpinski | 1980: Waldemar Cierpinski | 1984: Carlos Lopes | 1988: Gelindo Bordin | 1992: Hwang Young-cho | 1996: Josia Thugwane | 2000: Gezahegne Abera | 2004: Stefano Baldini | 2008: Samuel Wanjiru | 2012: Stephen Kiprotich | 2016: Eliud Kipchoge | 2020: Eliud Kipchoge | |