Fraser Stoddart
J. Fraser Stoddart (s. 1942 Edinburgh) on skotlantilainen orgaaninen kemisti. Hänet tunnetaan erityisesti supramolekulaarista kemiaa ja nanotekniikkaa koskevista tutkimuksista. Stoddartille myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2016 yhdessä Jean-Pierre Sauvagen ja Bernard Feringan kanssa molekyylikoneiden ja -mopottorien synteesistä ja suunnittelusta.[1]
| Fraser Stoddart | |
|---|---|
.jpg) | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1942 Edinburgh |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Edmund Hirst |
| Tutkimusalue | Supramolekulaarinen kemia, orgaaninen kemia ja Stereokemia |
| Palkinnot |  Nobelin kemianpalkinto (2016) |
| Aiheesta muualla | |
| stoddart.northwestern.edu | |
Fraser Stoddart väitteli tohtoriksi Edinburghin yliopistosta vuonna 1966. 1980-luvulta alkaen Stoddart on tutkinut Sheffieldin yliopistossa sisäkkäisiä rengasrakenteita sisältävien makrosyklisten molekyylien kuten katenaanien ja rotaksaanien synteesiä ja ominaisuuksia. Erityisesti hän on ryhmineen tutkinut molekyylejä, jotka pystyvät liikkumaan pitkin toisen molekyylin muodostamaa akselia ja ensimmäiset tulokset hän julkaisi vuonna 1991. Nämä rotaksaanit parakvattirakenteiset rotaksaanit liikkuivat pitkin aromaattisesta polyeetteristä koostuvaa akselia ja liike voidaan aktivoida esimerkiksi muuttamalla pH:ta, sähkökemiallisin hapetus-pelkistysreaktioihin perustuvilla menetelmillä tai säteilyttämällä valolla. Niiden synteesi perustui elektronirikkaiden aromaattisten yhdisteiden ja elektroniköyhien aromaattisten yhdisteiden välisiin reaktioihin. Myöhemmin Stoddart ryhmineen on tutkinut rotaksaaneihin perustuvia molekyylimmoottoreita.[2]
Vuodesta 2008 alkaen Stoddart on toiminut professorina Northwestern-yliopistossa. Siellä hänen ryhmänsä tutkimuskohteita ovat muun muassa molekyylikytkimet, makrosykliset rotaksaanit ja katenaanit sekä itsestään järjestäytyvät molekyylit.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fraser Stoddart Wikimedia Commonsissa
