Gotthardin pohjatunneli
Gotthardin pohjatunneli (saks. Gotthard-Basistunnel, ital. Galleria di base del San Gottardo) on 57-kilometrinen rautatietunneli Sveitsissä. Tunneli avattiin virallisesti 1. kesäkuuta 2016,[1] ja aikataulun mukainen henkilöliikenne tunnelissa alkoi 11. joulukuuta 2016.[2] Gotthardin pohjatunneli on maailman pisin rautatietunneli. Toiseksi pisin on vain kolme kilometriä lyhyempi Seikan-tunneli, joka sijaitsee Japanissa.
| Gotthardin pohjatunneli Gotthard-Basistunnel | |
|---|---|
 Pyöreitä, betonilla vahvistettuja tunneleita on Gotthardin pohjatunnelissa kaikkiaan 152 km. | |
| Alittaa | Glarusin Alpit, Adulan Alpit |
| Paikkakunta | Urin, Graubündenin ja Ticinon kantonit |
| Alkupiste | Erstfeld |
| Loppupiste | Bodio |
| Maa | Sveitsi |
| Avattu | 1.6.2016 |
| Pituus | 57,1 km |
| Syvyys | 2,4 km |
| Raiteita | 2 |
| Ylläpitäjä | SBB |
Tunnelin rakenne
Rautatietunneli koostuu kahdesta erillisestä, noin 40 metrin päässä toisistaan kulkevasta tunnelista, joista itäistä pitkin junat kulkevat etelään ja läntistä pohjoiseen. Itäisen tunnelin pituus on 57,104 kilometriä ja läntisen 57,017 kilometriä.[3] Tunnelit on turvallisuussyistä yhdistetty käytävällä 325 metrin välein. Kaiken kaikkiaan tunneleita, kuiluja ja kulkureittejä kaivettiin 151,8 kilometriä.
Tunnelin pohjoinen suuaukko on Rynächtin liikennepaikan (456 metriä meren pinnan yläpuolella) eteläpuolella, lähellä Altdorfia, Urin kantonissa. Eteläinen suuaukko on Pozzo Negrossa (310 metriä meren pinnan yläpuolella), Biascan lähellä, Ticinon kantonissa. Tunneli nousee keskikohtaa kohti kuljettaessa siten, että korkein kohta on 550 metriä meren pinnan yläpuolella. Tunnelissa on kaksi raiteenvaihtopaikkaa, Tujetsch (22,3 kilometrin päässä Rynächtistä) ja Polmengo (17,2 kilometrin päässä Pozzo Negrosta).[3]
Liikenne
Pohjatunneli liittyy laajaan hankkeeseen, jolla parannetaan Sveitsin ja Saksan sekä Italian välisiä ratayhteyksiä. Gotthardin tunneleiden lisäksi Zürichin ja Milanon välillä tulee olemaan Cenerin ja Zimmerbergin pohjatunnelit.[4] Pohjatunnelin käyttöönoton jälkeen matka-aika Zürichistä Milanoon on vuonna 2017 kolme tuntia ja 26 minuuttia[5], kun se vuonna 2016 oli neljä tuntia ja kolme minuuttia [6]. Nopeimmat junat voivat kulkea tunnelissa 250 kilometrin tuntinopeudella.[7] Tunnelin päivittäinen kapasiteetti on noin 315 junaa, josta henkilöjunien osuus on arviolta 65 (keskimäärin noin kaksi junaa tunnissa suuntaansa päiväaikaan).[8]
Gotthardin pohjatunneli korvaa osittain Gotthardin tunnelin, joka jää edelleen hitaamman tavara- ja paikallisliikenteen käyttöön.
Rakennusprojekti
Hankkeen toteuttaja oli AlpTransit Gotthard AG -yhtiö, joka on Sveitsin valtiollisen rautatieyhtiön SBB-CFF-FFS:n tytäryhtiö. Pohjatunnelin kokonaiskustannukset olivat 12,2 miljardia Sveitsin frangia (runsaat 11 mrd. €). Projekti kesti kaikkiaan 17 vuotta.[8]
Tunneliprojektissa tehtiin yhteensä noin neljä miljoonaa työtuntia.[9] Tunnelin rakennustöissä kuoli yhteensä yhdeksän henkilöä, kaikki louhintavaiheessa vuosina 2002–2012.[10]
Tunneleita tehtiin muun muassa kallioperästä ja tunnelien koosta riippuen sekä räjäyttämällä (36 prosenttia tunnelipituudesta) että isoilla porauslaitteistoilla (64 %). Kaivettujen kalliomassojen paino oli noin 28 miljoonaa tonnia.[9]
Katso myös
Tunnelin eteläinen suuaukko sijaitsee Ticinojoen laaksossa lähellä Biascaa.
Tunneli koostuu kahdesta erillisestä tunnelista, jotka on yhdistetty yhdystunneleilla.
Porakone, jolla kaivettiin suurin osa tunneleista.
.jpg)
Lähteet
- Alp Transit, kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gotthardin pohjatunneli Wikimedia Commonsissa
