Ticino

Sveitsin kantoni

Ticino (virallisesti ital. Repubblica e Cantone Ticino, saks. Tessin) on Sveitsin italiankielisessä osassa sijaitseva maan eteläisin kantoni. Sen pääkaupunki on Bellinzona. Kantoni on saanut nimensä alueen poikki virtaavasta Ticinojoesta.

Ticino
Repubblica e Cantone Ticino
Canton Ticino
Ticinon asutus on keskittynyt vesistöjen varrelle, etualalla Lago Maggiore ja Ascona.
Ticinon asutus on keskittynyt vesistöjen varrelle, etualalla Lago Maggiore ja Ascona.
Vaakuna
Vaakuna
Ticinon kantoni sijaitsee Etelä-Sveitsissä.
Ticinon kantoni sijaitsee Etelä-Sveitsissä.

Koordinaatit: , 8°48′E

Valtio Sveitsi
Kuntia115
Hallintoalueita (distretto)8
Valaliiton jäseneksi1803
Hallinto
 – hallinnollinen keskusBellinzona
 – suurin kaupunkiLugano
Pinta-ala2 812,41[1] km² (5.)
 – maa2 740,93[1] km²
 – sisävesi(Maggiorejärvi, Luganojärvi)71,48[1] km² 
Väkiluku (31.12.2019)  (vakinaiset asukkaat)351 491[2] (8.)
 – väestötiheys125[2][1] as./km²
Kieletitalia 89 % (2017)[3]
Uskonnotkatolisuus 65 % (2017)[3]
BKT (2015, alustava)29 mrd. Sfr (8.)[4]
 – asukasta kohti82 000 Sfr (7.)[5]
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnusTI
Kantonin internetsivut

Sijainti

Locarnossa on välimerellinen ilmasto.

Ticino rajoittuu pohjoisessa Valais’n, Urin ja Graubündenin kantoneihin. Lännessä, etelässä ja kaakossa rajanaapurit ovat italialaiset Piemonten ja Lombardian alueet. Kantonin pohjoisosa on Alppien vuoristoa; kantonin korkein kohta on Rheinwaldhorn (3 402 m mpy.). Eteläosa on Sveitsin matalinta aluetta: Lago Maggiore- ja Luganojärvi ovat pari sataa metriä merenpinnan yläpuolella. Eteläosassa onkin melkein välimerellinen ilmasto.

Historiaa

Ticino oli keskiajalla hallinnollisesti ja kulttuurillisesti osa Milanoa, kunnes alue 1400- ja 1500-lukujen sotien seurauksena liitettiin Sveitsin valaliittoon.[6]

Asukkaat ja hallinto

Asutus on vahvasti keskittynyt alueen eteläosaan, jossa Välimeren vaikutus, niin ilmaston kuin kulttuurinkin suhteen, näkyy vahvana. Vuoden 2019 lopulla Ticinossa oli 351 491 asukasta. Väkiluku väheni edellisestä vuodesta parilla tuhannella.[2]

Kantoni on italiankielinen: 89 prosenttia asukkaista käyttää italiaa pääkielenään (vuonna 2017). Kantonin asukkaista oli vuonna 2017 katolisia oli 65 prosenttia.[3]

Kunnat ja kaupungit

Ticino koostuu 115 kunnasta (2.4.2017 alkaen), joista asukasluvultaan pienin on Corippo (9 asukasta 31.12.2019). Kantonin kaupungit eli yli 10 000 asukkaan kunnat ovat:[2]

Kuntaasukasluku
31.12.2019[2]
Lugano62 615
Bellinzona43 279
Locarno15 776
Mendrisio14 870

Talous

Suurien korkeuserojen ja monien jokien ansiosta Ticinossa on useita patojärviä ja vesivoimalaitoksia[7]. Maatalous on pohjoisessa lähinnä karjanhoitoa ja etelässä viininviljelyä. Muita viljelykasveja ovat maissi, perunat, tupakka ja vihannekset. Suurin elinkeino on matkailu; matkailijoiden yöpymisiä oli kantonissa vuonna 2017 noin 2,5 miljoonaa[3]. Matkailu keskittyy kesään: houkuttimina ovat järvet, aurinko ja vaellukset alppiniityillä. Kesämatkailun keskuspaikka on Ascona. Sveitsin kolmanneksi suurimpana pankkikeskuksena Lugano on kantonin liike-elämän keskus.

Kantonin työpaikoista 76 prosenttia oli vuonna 2016 palvelusektorilla. Työpaikoista oli teollisuudessa 22 prosenttia ja alkutuotannossa yksi prosentti.[3]

Liikenne

Sveitsin pohjois-eteläsuuntaiset valtaväylät, moottoritie A2 sekä Gotthardin rautatie, Pohjois-Sveitsistä Italiaan kulkevat Gotthardin maantie- ja rautatietunnelien kautta, Ticinojoen vartta kantonin halki. Moottoritie A13 johtaa Moesajoen vartta koilliseen Graubündeniin.

Luganon länsipuolella on Lugano-Agnon lentoasema. Tilo-junayhtiö hoitaa alueellisen rautatieliikenteen.

Nähtävyydet

Bellinzonan keskiaikaiset linnoitukset[8] ja Monte San Giorgio -vuoren triaskautiset fossiilit[9] ovat Unescon maailmanperintökohteita.

Muuta

Tunnettuja ticinolaisia

Lähteet

  • National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Köniz, Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)

Viitteet

Aiheesta muualla

  • Italia - vastakohtien maa, Hannu Laaksonen, Aulikki ja Veikko Litzen, Ilkka Saari, Painatuskeskus Oy, Helsinki, 1994
  • Lisa Tezner: Musta veljeskunta I - II (nuortenkirja)
🔥 Top keywords: