Harry Maguire

englantilainen jalkapalloilija

Jacob Harry Maguire (s. 5. maaliskuuta 1993 Sheffield, Englanti) on englantilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskuspuolustaja, joka edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Manchester Unitedia. Hän pelaa myös Englannin maajoukkueessa.

Harry Maguire
Henkilötiedot
Koko nimiJacob Harry Maguire
Syntymäaika5. maaliskuuta 1993 (ikä 31)
SyntymäpaikkaSheffield, Englanti
Pelipaikkakeskuspuolustaja
Seura
SeuraManchester United
Pelinumero5
Junioriseurat
–2009Barnsley
2009–2011Sheffield United
Seurat
VuodetSeuraO(M)
2011–2014Sheffield United134(9)
2014–2017Hull City54(2)
2015Wigan Athletic (laina)16(1)
2017–2019Leicester City69(5)
2019–Manchester United118(4)
Maajoukkue
2012Englanti U211(0)
2017–Englanti55(7)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 9. kesäkuuta 2023.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 9. kesäkuuta 2023.

Seurajoukkueura

Maguire aloitti ammattilaisuransa Sheffield Unitedissa, jossa pelasi keväällä 2011 viisi ottelua Englannin Mestaruussarjassa. Seuran pudottua Ykkösliigaan hän pelasi seuraavien kolmen kauden aikana 129 ottelua kolmannella sarjatasolla. Kesällä 2014 hän siirtyi Valioliigassa pelanneeseen Hull Cityyn runsaan kolmen miljoonan euron siirtosummalla. Ensimmäisen valioliigaesiintymisensä hän teki Swanseaa vastaan 20. joulukuuta 2014. Kevätkaudella 2015 hän pelasi 16 mestaruussarjaottelua lainasopimuksella Wiganissa.[1]

Maguire pelasi 22 mestaruussarjaottelua Hullin nousujuhliin päättyneellä kaudella 2015–2016. Seuraavalla kaudella hän pelasi Valioliigassa 29 ottelua. Hän siirtyi Valioliigan Leicester Cityyn 13,7 miljoonan euron siirtosummalla kesällä 2017. Ensimmäisellä Leicester-kaudellaan hän pelasi täydet minuutit seuran jokaisessa valioliigaottelussa. Seuraavalla kaudella liigaotteluita kertyi 31.[1]

Maguiresta tuli kautta aikain maailman kallein puolustaja, kun hän siirtyi Leicesteristä Manchester Unitediin 80 miljoonalla punnalla (87 miljoonaa euroa) elokuussa 2019.[2] Hänestä tehtiin seuran kapteeni tammikuussa 2020 Ashley Youngin jätettyä seuran.[3] Hän pelasi kaudella 2019–2020 Unitedin kaikki 38 valioliigaottelua alusta loppuun ja teki helmikuussa maalin vierasottelussa Chelseaa vastaan. Eurooppa-liigassa hän pelasi yhdeksän ottelua. FA Cupissa hän pelasi viisi ottelua ja teki kaksi maalia. Seuraavalla kaudella hän teki kaksi maalia pelaamissaan 34 valioliigaottelussa. Mestarien liigassa hän pelasi viisi ja Eurooppa-liigassa kuusi ottelua.[1]

Kaudella 2021–2022 Maguire sai runsaasti kritiikkiä peliesityksistään[4]. Hän pelasi 30 valioliigaottelua, kahta vaille kaikki avauskokoonpanossa, ja teki yhden maalin. Mestarien liigan kuudessa ottelussa hän viimeisteli yhden maalin. Seuraavalla kaudella hän pelasi 16 valioliigaottelussa, joista kahdeksassa avauskokoonpanossa. Unitedin voittaman liigacupin loppuottelussa hän pääsi viime hetkillä kentälle. Eurooppa-liigassa hän pelasi seitsemän ottelua.[1]

Maajoukkueura

Maguire pelasi yhden ottelun Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa. Miesten maajoukkueessa hän pelasi ensimmäisen kerran MM-karsintaottelussa Liettuaa vastaan lokakuussa 2017.[5] Hän pelasi yhtä puoliaikaa lukuun ottamatta täydet minuutit neljänneksi sijoittuneessa Englannin joukkueessa MM-kilpailuissa 2018. Hän teki ensimmäisen maaottelumaalinsa MM-kisojen puolivälieräottelussa Ruotsia vastaan.[6][1] Kesän 2021 EM-kilpailuihin Maguire tuli loukkaantumisen vaivaamana ja pelasi vasta Englannin kolmannessa alkulohko-ottelussa, mutta siitä eteenpäin hän pelasi turnauksessa täydet minuutit.[1][7] Hän teki puolivälierässä Ukrainaa vastaan Englannin toisen maalin ja onnistui maalinteossa myös tappiollisen loppuottelun rangaistuspotkukilpailussa. MM-kilpailuissa 2022 Maguire pelasi avauskokoonpanossa Englannin kaikki viisi ottelua. Alkulohko-ottelussa Irania vastaan hän syötti Englannin kuudesta maalista toisen.[1]

Maguire on toukokuun 2023 loppuun mennessä pelannut 55 A-maaottelua ja ollut niissä 52 kertaa avauskokoonpanossa. Hän on tehnyt maaotteluissaan seitsemän maalia, joista yhden MM-kilpailuissa 2018, yhden kesän 2021 EM-kilpailuissa, neljä vuoden 2022 MM-kilpailujen karsinnoissa ja yhden ystävyysottelussa.[1]

Lähteet

Viitteet

🔥 Top keywords: