Englannin jalkapallomaajoukkue

Englanti pelasi ensimmäisen maaottelunsa Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueiden kohdatessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.

40 vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 Englanti teki kiertueen Manner-Eurooppaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.

Englannin jalkapalloliitto liittyi FIFA:n jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja Ison-Britannian jalkapalloliitot erosivat FIFA:sta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmiin ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.

Englanti liittyi uudelleen FIFA:an toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. Maailmanmestaruuskisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran vuonna 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään monien yllätykseksi Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6^[2]. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös vuosien 1954- ja 1958 MM-kisoissa.

1960-luvulla Englanti aloitti nousun takaisin maailman jalkapallohuipulle. Vuoden 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey. Hän alkoi kehittää joukkuetta vuoden 1966 kotikisoja varten.

Vuoden 1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, voitti Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.

Kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 1968 Euroopan-mestaruuskisoissa Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös vuoden 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1972 Europpan-mestaruuskisoissa lukemin 3–1.

Vuoden 1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta Englannin jalkapalloliitto antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.

Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin maajoukkuekannattajien keskuudessa huliganismista alkoi tulla entistäkin tavallisempaa, ja esimerkiksi 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

Vuonna 1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan. Tätä seurasi tasapeli Marokkoa vastaan kapteeni Bryan Robsonin ollessa loukkaantuneena. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin Englannin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Tuossa ottelussa Argentiinan Diego Maradona teki kaksi maalia. Ensimmäinen maalin hän teki kädellään ja toisen 50 metrin nousun jälkeen puolustuksen läpi. Englanti hävisi ottelun maalein 1–2 ja putosi jatkosta.

Vuonna 1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta vuoden 1990 MM-kisoissa maa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka. Kuitenkin maalein 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen Englanti putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.

Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.

EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta lukemin 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.

Vuonna 2001 joukkueen manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta arvostelua. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua saivat myös Erikssonin siviilielämän ongelmat. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin maalilla 1–0, jonka teki David Beckham. Englannin putosi puolivälieräottelussa, kun se hävisi Portugalille – jälleen rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä joukkueen kapteenin tehtävän.

Englannin maajoukkueen uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. McClarenin ensimmäinen ottelu Englannin valmentajana alkoi lupaavasti, kun joukkue otti 4–0-kotivoiton Kreikasta. Hän sai silti osakseen runsaasti arvostelua huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.

EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta heikosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille maalein 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta Englannin maajoukkue hävisi ottelun maalein 2–3 ja jäi ulos kisoista Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.

Englannin jalkapalloliitto erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007.^[3] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi. Hänen sopimuksensa loppui vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen. Hänen apuvalmentajikseen tulivat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.^[4]

Nykyinen joukkue

Englannin joukkue MM-kisoissa Qatarissa 20. marraskuuta – 18. joulukuuta 2022.^[5]
Ottelut ja maalit on päivitetty 10. joulukuuta 2022 Ranskaa vastaan pelatun MM-puolivälieräottelun jälkeen.

#	Pel.	Pelaaja	Syntymäaika (ikä)	Ottelut	Maalit	Joukkue
1	1M	Jordan Pickford	7. maaliskuuta 1994 (ikä 30)	50	0	Everton
13	1M	Nick Pope	19. huhtikuuta 1992 (ikä 32)	10	0	Newcastle United
23	1M	Aaron Ramsdale	14. toukokuuta 1998 (ikä 25)	3	0	Arsenal
2	2P	Kyle Walker	28. toukokuuta 1990 (ikä 33)	73	0	Manchester City
3	2P	Luke Shaw	12. heinäkuuta 1995 (ikä 28)	28	3	Manchester United
5	2P	John Stones	28. toukokuuta 1994 (ikä 29)	64	3	Manchester City
6	2P	Harry Maguire	5. maaliskuuta 1993 (ikä 31)	53	7	Manchester United
12	2P	Kieran Trippier	19. syyskuuta 1990 (ikä 33)	40	1	Tottenham Hotspur
15	2P	Eric Dier	15. tammikuuta 1994 (ikä 30)	49	3	Tottenham Hotspur
16	2P	Conor Coady	25. helmikuuta 1993 (ikä 31)	10	1	Everton
18	2P	Trent Alexander-Arnold	7. lokakuuta 1998 (ikä 25)	18	1	Liverpool
21	2P	Ben White	8. lokakuuta 1997 (ikä 26)	4	0	Arsenal
4	3KK	Declan Rice	14. tammikuuta 1999 (ikä 25)	39	2	West Ham United
8	3KK	Jordan Henderson	17. kesäkuuta 1990 (ikä 33)	74	3	Liverpool
14	3KK	Kalvin Phillips	2. joulukuuta 1995 (ikä 28)	25	0	Manchester City
17	3KK	Bukayo Saka	5. syyskuuta 2001 (ikä 22)	24	7	Arsenal
19	3KK	Mason Mount	10. tammikuuta 1999 (ikä 25)	36	5	Chelsea
20	3KK	Phil Foden	28. toukokuuta 2000 (ikä 23)	22	3	Manchester City
22	3KK	Jude Bellingham	29. kesäkuuta 2003 (ikä 20)	22	1	Borussia Dortmund
25	3KK	James Maddison	23. marraskuuta 1996 (ikä 27)	1	0	Leicester City
26	3KK	Conor Gallagher	6. helmikuuta 2000 (ikä 24)	4	0	Chelsea
7	4H	Jack Grealish	10. syyskuuta 1995 (ikä 28)	29	2	Manchester City
9	4H	Harry Kane (Kapteeni)	28. heinäkuuta 1993 (ikä 30)	80	53	Tottenham Hotspur
10	4H	Raheem Sterling	8. joulukuuta 1994 (ikä 29)	82	20	Chelsea
11	4H	Marcus Rashford	31. lokakuuta 1997 (ikä 26)	51	15	Manchester United
24	4H	Callum Wilson	27. helmikuuta 1992 (ikä 32)	6	1	Newcastle United

Viimeaikaiset pelaajat

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:

Paikka	Pelaaja	Syntymäaika	Maaottelut	Maalit	Seura	Viimeisin maaottelukutsu
M	Dean Henderson	12. maaliskuuta 1997 (ikä 27)	1	0	Nottingham Forest	Saksa, 26. syyskuuta 2022
M	Fraser Forster	17. maaliskuuta 1988 (ikä 36)	6	0	Tottenham Hotspur	Norsunluurannikko, 29. maaliskuuta 2022
P	Reece James	8. joulukuuta 1999 (ikä 24)	15	0	Chelsea	Saksa, 26. syyskuuta 2022
P	Ben Chilwell	21. joulukuuta 1996 (ikä 27)	17	1	Chelsea	Saksa, 26. syyskuuta 2022
P	Marc Guéhi	13. heinäkuuta 2000 (ikä 23)	3	0	Crystal Palace	Saksa, 26. syyskuuta 2022
P	Fikayo Tomori	19. joulukuuta 1997 (ikä 26)	3	0	AC Milan	Italia, 23. syyskuuta 2022
P	James Justin	23. helmikuuta 1998 (ikä 26)	1	0	Leicester City	Unkari, 4. kesäkuuta 2022
P	Tyrone Mings	13. maaliskuuta 1993 (ikä 31)	17	2	Aston Villa	Norsunluurannikko, 4. kesäkuuta 2022
P	Kyle Walker-Peters	13. huhtikuuta 1997 (ikä 27)	2	0	Southampton	Norsunluurannikko, 4. kesäkuuta 2022
P	Tyrick Mitchell	1. syyskuuta 1999 (ikä 24)	2	0	Crystal Palace	Norsunluurannikko, 4. kesäkuuta 2022
KK	James Ward-Prowse	1. marraskuuta 1994 (ikä 29)	11	2	Southampton	Italia, 23. syyskuuta 2022
KK	Emile Smith Rowe	28. heinäkuuta 2000 (ikä 23)	3	1	Arsenal	Norsunluurannikko, 29. maaliskuuta 2022
H	Tammy Abraham	2. lokakuuta 1997 (ikä 26)	11	3	AS Roma	Saksa, 26. syyskuuta 2022
H	Ivan Toney	16. maaliskuuta 1996 (ikä 28)	0	0	Brentford	Saksa, 26. syyskuuta 2022
H	Jarrod Bowen	20. joulukuuta 1996 (ikä 27)	4	0	West Ham United	Italia, 23. syyskuuta 2022
H	Ollie Watkins	30. joulukuuta 1995 (ikä 28)	7	2	Aston Villa	Norsunluurannikko, 29. maaliskuuta 2022

Huomautukset

• Pelaaja on loukkaantunut
• (^ERO) Pelaaja on lopettanut maajoukkueuransa

Valmennus

Päävalmentaja	Gareth Southgate
Apuvalmentaja	Steve Holland
Apuvalmentaja	Chris Powell
Apuvalmentaja	Paul Nevin
Maalivahtivalmentaja	Martyn Margetson

Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia

Eniten otteluita maajoukkueessa

Pääartikkeli: Luettelo vähintään 50 maaottelua Englannin maajoukkueessa pelanneista jalkapalloilijoista

Päivitetty 23. joulukuuta 2022.

Parhaat maalintekijät

Englannin kapteenit

Maailmanmestaruuskilpailut

Vuosi	Kierros	Sijoitus	O	V	T*	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1934	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1938	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1950	Lohkovaihe	11	3	1	0	2	2	2
1954	Puolivälierät	6	3	1	1	1	8	8
1958	Lohkovaihe	11	4	0	3	1	4	5
1962	Puolivälierät	8	4	1	1	2	5	6
1966	Maailmanmestaruus	1	6	5	1	0	11	3
1970	Puolivälierät	8	4	2	0	2	4	4
1974	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1978	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1982	Neljännesvälierät	6	5	3	2	0	6	1
1986	Puolivälierät	8	5	2	1	2	7	3
1990	Välierät	4	7	3	3	1	8	6
1994	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1998	Neljännesvälierät	9	4	2	1	1	7	4
2002	Puolivälierät	6	5	2	2	1	6	3
2006	Puolivälierät	7	5	3	2	0	6	2
2010	Neljännesvälierät	15	4	1	2	1	3	5
2014	Lohkovaihe	26	3	0	1	2	2	4
2018	Välierät	4	7	3	1	3	12	8
2022	Puolivälierät	7	5	3	1	1	13	4
yhteensä	16/22	1 mestaruus	74	32	22	20	104	68

Euroopan-mestaruuskilpailut

Vuosi	Kierros	O	V	T*	H	TM	PM
1960	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1964	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1968	Kolmas	2	1	0	1	2	1
1972	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1976	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1980	Lohkovaihe	3	1	1	1	3	3
1984	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1988	Lohkovaihe	3	0	0	3	2	7
1992	Lohkovaihe	3	0	2	1	1	2
1996	Välierät	5	2	3	0	8	3
2000	Lohkovaihe	3	1	0	2	5	6
2004	Puolivälierät	4	2	1	1	10	6
2008	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
2012	Puolivälierät	4	2	1	1	5	3
2016	Neljännesvälierät	4	1	2	1	4	4
2020	Toinen	7	5	2	0	11	2
Yhteensä	10/16	38	15	12	11	51	37

* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.

• The Story So Far Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)

Tilastolähteet

• England legends Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
• World Cup 1930-2006 RSSSF. (englanniksi)
• European Championships RSSSF. (englanniksi)
• England Internationals since 1872 englandstats.com. (englanniksi)

Viitteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Englannin jalkapallomaajoukkue.

• Virallinen sivu
• England06.net (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tilastoja

Jalkapallon maailmanmestarit

1930  Uruguay	1934  Italia	1938  Italia	1950  Uruguay	1954  Saksa	1958  Brasilia	1962  Brasilia	1966  Englanti	1970  Brasilia	1974  Saksa
1978  Argentiina	1982  Italia	1986  Argentiina	1990  Saksa	1994  Brasilia	1998  Ranska	2002  Brasilia	2006  Italia	2010  Espanja	2014  Saksa
2018  Ranska	2022  Argentiina