Idaho

Sanan ”Idaho” alkuperää ei tunneta. Alkuvuodesta 1860 Yhdysvaltain kongressi suunnitteli uuden territorion perustamista Kalliovuorten alueelle. Kongressin pöytäkirjoissa mainitaan toukokuun 10. ja 11. päivinä, että ”Idahon territorio” oli kaikkein suosituin ehdotus, ja että Idaho oli erästä intiaanikieltä ja tarkoitti ”Vuoren jalokiveä”. Viime hetkellä territorion nimeksi valittiin kuitenkin Coloradon territorio. Se perustettiin helmikuussa 1861.^[2]

Idaho-sanaa ei tiedetä käytetyn ennen vuotta 1860. Edellisenä vuonna alueelle oli saapunut suuri määrä kullankaivajia, jotka olivat mahdollisesti kuulleet sanan intiaaneilta. Kullankaivajilla ei ollut oikeutta kongressiedustukseen. Muuan George M. Willing oli silti saapunut Denveristä Washingtoniin ajamaan heidän etujaan, vaikka olikin hävinnyt vaalit. Willing väitti keksineensä koko nimen Idaho, ja että sen oli innoittanut hänen tapaamansa pikkutyttö Ida. Willingin kertomus julkaistiin vasta vuonna 1875 ja hänellä oli maine epäluotettavana tarinankertojana, joten tämänkään selityksen aitoudesta ei ole varmuutta.^[2] Ilmeisesti Willingin ehdotus Coloradon territorion nimeksi hylättiin kun paljastui, ettei Idaho ollut aito intiaaninimi. Kalliovuorten kaivosmiesten parissa nimestä tuli kuitenkin suosittu.^[3]

Runoilija Joaquin Miller käytti nimeä Idaho 1860-luvun alussa. Ainakin kerran hän kirjoitti nimen ”E-dah-hoe” ja väitti sen tarkoittavan ”valoa vuorijonon yllä”. Idahon territorio perustettiin lopulta 3. maaliskuuta 1863, vaikka kongressi olikin harkinnut myös Montanan nimeä.^[2]

Idaho rajoittuu pohjoisessa Kanadan puoleiseen Brittiläisen Kolumbian provinssiin. Lännessä naapureina ovat Washingtonin ja Oregonin osavaltiot, idässä Montana ja Wyoming sekä etelässä Utah ja Nevada. Länsirajana on osittain alueellisesti merkittävä Snake River -joki.

Idaho kuuluu Yhdysvaltojen vuoristoisimpiin alueisiin. Kalliovuoret hallitsee sen maisemia. Snake Riverissä sijaitseva Shoshonen vesiputous on korkeampi kuin Niagaran putoukset.^[4]

Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila Boisessa on melkein 33 astetta. Keskimääräinen alin on pakkasen puolella marraskuusta helmikuuhun, kylmimmillään joulukuussa -4,4 astetta.^[5]

Ennen eurooppalaisten tuloa Idahon alueella asui noin 8000 intiaania, jotka kuuluivat kahteen ryhmään, shoshoneihin ja bannockeihin. Espanjalaiset tekivät tutkimusretkiä alueelle 1500-luvulta alkaen, ja tutustuttivat maan luoteisosan intiaanit hevosiin ja muihin kotieläimiin sekä uusiin viljelyskasveihin. Myöhemmin Idaho oli rajaseutua, johon muutti eri syistä vainojen kohteeksi joutuneita sekä Euroopasta että Amerikan itäosista.^[6]

1900-luvun puolivälissä Idahon syrjäisyys houkutteli maallemuuttajia ja vaihtoehtoväkeä. 1980-luvulla heitä seurasivat äärioikeistolaiset ryhmät. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä osavaltioon muutti 100 000 uutta asukasta, monet heistä Kaliforniasta ja Tyynenmeren rannikolta.^[7]

Idahon lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen osavaltion parlamentti. Ylähuoneessa eli senaatissa on 35 jäsentä, alahuoneessa eli edustajainkokouksessa on 70 jäsentä.^[8]Vuonna 2013 senaatissa on 28 republikaania, 7 demokraattia,^[9] edustajainhuoneessa 57 republikaania ja 13 demokraattia.^[10]

Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää kuvernööri. Vuodesta 2019 kuvernöörinä on ollut Brad Little.^[11]

Osavaltio on jaettu 44 piirikuntaan.^[12]

Idaho on vankkaa republikaanisen puolueen tukialuetta. Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa se on asettunut republikaanien ehdokkaan taakse vuodesta 1952 (Dwight D. Eisenhowerin valinnasta alkaen) paitsi vuonna 1964, jolloin Idaho tuki Lyndon B. Johnsonia. 2000-luvun vaaleissa demokraattien ääniosuus on ollut noin kolmanneksen.^[13]

Idahon bruttokansantuote vuonna 2010 oli 55 miljardia dollaria. Se oli Yhdysvaltojen osavaltioista 43. tilalla.^[14]

Alueella viljellään muun muassa perunaa^[15] ja siellä on myös kaivosteollisuutta.

Vuonna 2011 suurimmat työnantajat olivat St. Lukesin terveyskonserni, Wal-Mart, Micron Technology, Idahon yliopisto ja Meridianin koulupiiri.^[16]

Idahon lentoasemista 21:llä oli kaupallista liikennettä vuonna 2015. Niistä kahdeksalta lähti matkaan yli sata matkustajaa. Vilkkaimmat lentoasemat olivat Boisen (1 488 000 lähtevää matkustajaa) ja Idaho Fallsin (148 000) lentoasemat.^[17]

Idahon suurimmat rautatieyhtiöt ovat rahtia kuljettavat BNSF Railway ja Union Pacific Railroad. Muita pienempiä rautatieyhtiöitä on kuusi.^[18] Amtrakin matkustajajunista Idahon halki kulkee Empire Builder.^[19]

Idahon ainoa satama on Lewistonin satama.^[20] Päästäkseen sinne Tyyneltämereltä laivojen on kuljettava yli 450 kilometriä jokia pitkin ylävirtaan. Se sijaitseekin kauempana sisämaassa kuin yksikään toinen Yhdysvaltain länsirannikon satama.^[21]

Vuonna 2014 Idahossa oli noin 1,6 miljoonaa asukasta.^[1]

Pääkaupunki Boise on yksi kolmesta osavaltion yli sadantuhannen asukkaan kaupungista Meridianin ja Nampan ohella. Yli 50 000 asukasta on viidessä muussa kaupungissa: Idaho Falls, Caldwell, Pocatello, Coeur d’Alene ja Twin Falls.^[22]

Idahossa toimii kolme julkista yliopistoa ja joukko yksityisiä korkeakouluja ja muita oppilaitoksia.

Idahon varhaisinta kulttuuria edustivat toisaalta kaivoskylien "oopperatalot" joissa esitettiin musikaaleja ja vakavia näytelmiä, toisaalta kirkon toiminta. Myöhemmin Idahon yliopisto otti johtavan roolin musiikin, kuvataiteen, arkkitehtuurin, luovan kirjoittamisen ja teatterin saralla.^[7]

Ernest Hemingwayn vanhin poika Jack Hemingway asui Idahon Ketchumissa ja vaikutti osavaltion kalastussäädösten kehittämiseen. Hän hoiti isänsä kulttuuriperintöä ja julkaisi joitakin omaelämäkerrallisia teoksia.^[23]

Idahossa on yksi Yhdysvaltojen vanhimmista hiihtokeskuksista, Sun Valley. Se on perustettu vuonna 1936.^[24]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Idaho Wikimedia Commonsissa