Intianjujuba
Intianjujuba (Ziziphus mauritiana) on jujubien sukuun kuuluva lehtipuu, jota viljellään muun muassa hedelmiensä vuoksi trooppisen vyöhykkeen kuivilla alueilla.
| Intianjujuba | |
|---|---|
 Intianjujuba savannilla Indonesiassa | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Alaluokka: | Rosidae |
| Lahko: | Rhamnales |
| Heimo: | Paatsamakasvit Rhamnaceae |
| Suku: | Jujubat Ziziphus |
| Laji: | mauritiana |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Intianjujuban koko vaihtelee 1,2 metriä korkeasta pensaasta jopa 12 metriä korkeaan puuhun ja se voi olla kasvutavaltaan sekä pysty että leveäkasvuinen. Oksat voivat olla piikikkäitä tai piikittömiä. Lehtiasento on vuorottainen ja lehtilapa on puikea tai pitkänpyöreä. Lehtien yläpinta on kiiltävän tummanvihreä ja lehtien pituus on 2,5–6,5 cm ja leveys 2–4 cm. Lehtilaita on hienosahainen ja lehtisuonet ovat pitkittäisiä, litistyneitä sekä selvästi erottuvia. Lyhyiden lehtiruotien alla on tiheää vaaleahkoa tai ruskeahkoa karvaa. Intianjujuban pienissä keltaisissa kukissa on viisi terälehteä ja ne kasvavat pareittain tai kolmistaan lehtihangoissa.[3]
Hedelmä
Intianjujuban kiiltäväpintaisten hedelmien väri on raakana vaaleanvihreä ja muuttuu sitten keltaisen kautta punertavaksi tai punaiseksi. Ne ovat muodoltaan pyöreitä, soikeita, päärynänmuotoisia tai pitkänomaisia ja niiden kuori voi olla joko sileä tai karkea. Villinä kasvavan intianjujuban hedelmät ovat 1,25–2,5 cm pitkiä, mutta oikein viljeltynä hedelmien pituus voi olla jopa 6,25 cm ja leveys 4,5 cm. Hedelmän sisällä olevaa kahta 6 mm pitkää siementä ympäröi kivikova kuori eli endokarppi.[3]
Hedelmäliha on valkoista ja raakana rapeaa, kypsänä jauhoista. Hedelmän maku muistuttaa omenaa, mutta muuttuu ikääntymisen myötä myskiseksi.[3]
Historia
Todennäköisesti orientaaliselta alueelta peräisin olevan intianjujuban arvellaan arkeologisten löytöjen perusteella olleen tärkeä viljelyskasvi jo 8000 vuotta sitten Pakistanissa, jossa sitä vielä tänäkin päivänä viljellään.[4]
Intianjujuban auktori, 1744–1829 elänyt luonnontieteilijä Jean-Baptiste Lamarck, kutsui lajia myös kiinanjujuballe varatulla latinankielisellä nimellä Ziziphus jujuba. Lamarck käytti lajista lisäksi nimeä Ziziphus mauritiana, joka sittemmin vakiintui sen viralliseksi nimeksi. Nimeen liittyvän epäselvyyden vuoksi intianjujubaan viitataan usein väärällä nimellä kirjallisuudessa.[4]
Lajikkeet
Vuonna 2001 intianjujubasta tunnettiin 60 eri lajiketta. Ne jaotellaan kahteen ryhmään kukkien avautumisajankohdan mukaan: aamulla kukkivat ja iltapäivällä kukkivat. Osa lajikkeista on risteytymiskyvyttömiä keskenään.[4]
Ekologia ja genetiikka
Intianjujuba on hyönteispölytteinen kasvi, jonka itseinkompatibiliteettimekanismi estää itsepölytyksen. Hedelmäntuotto alkaa 3–4 vuoden ikäisenä ja vain noin 10 prosenttia kukista tuottaa hedelmän. Hedelmän kehitys vaihtelee lajikkeen ja kasvupaikan mukaan 108–180 päivän välillä.[4]
Intianjujuba on kromosomistoltaan joko tetra- tai oktoploidinen.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
Intianjujuba kasvaa luontaisesti kuivilla alueilla Afrikassa, Aasiassa ja paikoitellen myös Karibian saaristossa.[4] Se viihtyy hyvin sekä kuivassa että kosteassa trooppisessa ilmastossa, jossa keskimääräinen vuotuinen lämpötila on vähintään 7–13 °C ja enintään 37–48 °C. Intianjujuba sietää erilaisia maaperäolosuhteita hyvin. Se kasvaa luontaisesti jopa 900 metrin korkeudessa.[4]
Viljely
Intianjujubaa viljellään paljon Intiassa ja Thaimaassa. Vuonna 1995 sen viljelyala oli Intiassa lähes 88 000 hehtaaria. Sitä viljellään myös Pakistanissa, Bangladeshissa ja osassa Afrikkaa.[4] Lajia voidaan lisätä siemenistä, taimista, juurivesoista, pistokkaista tai suorakylvämällä.[3]
Käyttö
Intianjujuban hedelmiä syödään sellaisenaan sekä kuivattuna.[4] Kuivana se on mieto laksatiivi.[3] Hedelmiä myös hillotaan, kandeerataan ja jauhetaan mausteeksi sekä käytetään virvoitusjuomien ainesosana.[4]
Puuainesta käytetään maataloustyökalujen valmistukseen,[3] käsitöihin ja rakentamiseen.[4] Lehtiä puolestaan käytetään lampaiden, vuohien, kamelien ja nautakarjan rehuna.[3]
Katso myös
- kiinanjujuba (Ziziphus jujuba)