John Schlesinger
John Richard Schlesinger[1] (16. helmikuuta 1926 Lontoo, Britannia – 25. heinäkuuta 2003 Palm Springs, Kalifornia, Yhdysvallat) oli Hollywoodissa ja Britanniassa menestynyt elokuvaohjaaja.
| John Schlesinger | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | John Richard Schlesinger |
| Syntynyt | 16. helmikuuta 1926 Lontoo, Britannia |
| Kuollut | 25. heinäkuuta 2003 (77 vuotta) Palm Springs, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | ohjaaja |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Uran alku
Schlesinger aloitti uransa näyttelijänä mutta siirtyi ohjaajaksi vuonna 1958 televisiosarja Monitorin myötä. Vuonna 1961 valmistunut lyhytdokumentti Terminus toi hänelle BAFTA-palkinnon, jonka ansiosta hän sai ohjattavakseen seuraavana vuonna ensimmäisen pitkän elokuvansa Sellaista rakkautta. Hän sai ohjauksestaan Berliinin elokuvafestivaalien pääpalkinnon.
Läpimurto
Schlesingerin läpimurroksi osoittautui Kultaseni (1965), joka sai kolme Oscar-palkintoa ja toi lisäksi parhaan ohjauksen ja parhaan elokuvan ehdokkuuden. Hänen seuraava elokuvansa Kaukana mielettömästä maailmasta (1967) perustuu Thomas Hardyn romaaniin ja sai Oscar-ehdokkuuden musiikistaan.
Seuraava ohjaustyö Keskiyön cowboy (1969) oli hänen Hollywood-debyyttinsä, jonka päärooleihin palkattiin Jon Voight ja Dustin Hoffman. Elokuva oli suurmenestys, ja siitä tuli ensimmäinen K-18-elokuva, joka sai parhaan ohjauksen, elokuvan ja käsikirjoituksen Oscar-palkinnot. Elokuva sai lisäksi neljä muuta ehdokkuutta.
Saakelin sunnuntai (1971) oli poikkeuksellisen menestynyt brittielokuva, joka sai neljä Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien Schlesingerin ohjausehdokkuus. Heinäsirkat (1975) sai kaksi Oscar-ehdokkuutta ja Maratoonari (1975) miessivuosaehdokkuuden. Razzie-ehdokkuuden saanut Honky Tonk Freeway – vallaton valtatie (1981) oli Schlesingerin ensimmäinen epäonnistuminen ohjaajana. Elokuva jäi myös pahasti tappiolliseksi, minkä vuoksi Schlesinger ajautui hetkeksi televisioelokuvien ohjaajaksi, mutta teki vahvan paluun Haukka ja lumimies -trillerillään vuonna 1985. Pahan riivaamat, Kohtalokas vuokralainen ja Silmä silmästä menestyivät keskitasoisesti. Schlesingerin viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt The Next Best Thing (2000) oli hänen yksi suurimmista epäonnistumisistaan.lähde?
Filmografia
- Terminus (lyhytdokumentti, 1961)
- Sellaista rakkautta (A Kind of Loving, 1962)
- Billy Liar (1963)
- Kultaseni (Darling, 1965)
- Kaukana mielettömästä maailmasta (Far from the Madding Crowd, 1967)
- Keskiyön cowboy (Midnight Cowboy, 1969)
- Saakelin sunnuntai (Sunday Bloody Sunday, 1971)
- München 1972: kahdeksan näkökulmaa (Visions of Eight, 1973)
- Heinäsirkat (The Day of the Locust, 1975)
- Maratoonari (Marathon Man, 1976)
- Jenkit (Yanks, 1979)
- Honky Tonk Freeway – vallaton valtatie (Honky Tonk Freeway, 1981)
- Separate Tables (1983)
- An Englishman Abroad (1983)
- Haukka ja lumimies (The Falcon and the Snowman, 1985)
- Pahan riivaamat (The Believers, 1987)
- Madame Sousatzka (1988)
- Kohtalokas vuokralainen (Pacific Heights, 1990)
- Muurin takana (The Innocent, 1993)
- Uusia tuulia kartanossa (Cold Comfort Farm, 1995)
- Silmä silmästä (Eye for an Eye, 1996)
- The Tale of Sweeney Todd (1997)
- The Next Best Thing (2000)
Lähteet
Kirjallisuutta
- Brown, Julia Prewitt: The Films of John Schlesinger. Anthem Press, 2019. ISBN 9781783089796. Google Books (viitattu 16.7.2022).
Aiheesta muualla
- John Schlesinger Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- John Schlesingerin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa