Kansainväliset matematiikkaolympialaiset

Ensimmäiset Kansainväliset matematiikkaolympialaiset pidettiin vuonna 1959 Romaniassa. Mukana olivat isäntämaan lisäksi Bulgarian, Puolan, Unkarin, Tšekkoslovakian, Neuvostoliiton ja Saksan demokraattisen tasavallan joukkueet. Taustalla olivat useissa Itä-Euroopan sosialistisissa maissa järjestetyt moniportaiset matematiikan koululaiskilpailut, joiden päätteeksi oli luontevaa järjestää kansainvälinen kilpailu. 1960-luvun puolivälin jälkeen kilpailuun liittyi myös muita kuin Itä-Euroopan sosialististen maiden joukkueita. Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin tuon alueen ulkopuolella vuonna 1976 Itävallassa. Joukkueita oli tuolloin 18. Herrasmiessopimus, jonka mukaan kilpailu olisi ollut vuorovuosin idässä ja lännessä, särkyi vuonna 1980, jolloin kilpailu jäi kokonaan pitämättä. Vuodesta 1981 (jolloin kilpailtiin Washingtonissa, Yhdysvalloissa) lähtien Kansainväliset matematiikkaolympialaiset on pidetty joka vuosi. Sadan osallistujamaan määrä ylittyi ensi kerran vuoden 2009 kilpailuissa Saksan Bremenissä. Mukana ovat nykyisin lähes kaikki merkittävät maat, vain Afrikka on huonommin edustettuna.

Kilpailujoukkueen koko oli aluksi kahdeksan, mutta vuodesta 1983 alkaen koko on rajattu kuuteen. Viime vuosina olympialaisten kilpailijoiden lukumäärä on ollut runsaat 500. Jostakin syystä osallistujien valtaenemmistö on aina ollut poikia. Tyttöjen osuus on harvoin ollut yli 10 prosenttia.

Kansainvälisten matematiikkaolympialaisten alkuaikojen historia sosialistimaiden kilpailuna on taustana edelleenkin jatkuvalle käytännölle, jossa kulloinenkin järjestäjämaa vastaa kaikista kustannuksista kilpailun aikana.

Matematiikkaolympialaiset toimivat pitkään täysin itseohjautuvasti, ilman kansainvälistä katto-organisaatiota. Kun vuonna 1980 ei ilmaantunut olympialaisten järjestäjää, International Commission on Mathematical Instruction eli ICMI perusti yleiskokouksessaan 1980 – Suomen aloitteesta – Imo Site Committee -nimisen toimikunnan, jonka tehtävänä oli huolehtia olympialaisten järjestämisen jatkuvuudesta.^[2] Vuonna 1994 toimikunnan tehtäväkenttää laajennettiin, ja sen nimeksi tuli IMO Advisory Board.

Kansainväliset matematiikkaolympialaiset ovat toimineet mallina ja esikuvana lukuisille muille eri alojen koululaiskilpailuille. Tällaisia ovat muun muassa Kansainväliset fysiikkaolympialaiset, Kansainväliset kemiaolympialaiset, Kansainväliset biologiaolympialaiset ja Kansainväliset tietotekniikkaolympialaiset.

Kilpailut

^[3]

Järjestys	Paikka	Vuosi	Päivämäärät	Parhaiten menestynyt maa
1	Romania, Brașov & Bukarest	1959	23. kesäkuuta – 31. heinäkuuta	Romania
2	Romania, Sinaia	1960	18. – 25. heinäkuuta	Tšekkoslovakia
3	Unkari, Veszprém	1961	6. – 16. heinäkuuta	Unkari
4	Tšekkoslovakia, České Budějovice	1962	7. – 15. kesäkuuta	Unkari
5	Puola, Varsova & Wrocław	1963	5. – 13. heinäkuuta	Neuvostoliitto
6	Neuvostoliitto, Moskova	1964	30. kesäkuuta – 10. heinäkuuta	Neuvostoliitto
7	Itä-Saksa, Berliini	1965	13. kesäkuuta – 13. heinäkuuta	Neuvostoliitto
8	Bulgaria, Sofia	1966	3. – 13. heinäkuuta	Neuvostoliitto
9	Jugoslavia, Cetinje	1967	7. – 13. heinäkuuta	Neuvostoliitto
10	Neuvostoliitto, Moskova	1968	5. – 18. heinäkuuta	Itä-Saksa
11	Romania, Bukarest	1969	5. – 20. heinäkuuta	Unkari
12	Unkari, Keszthely	1970	8. – 22. heinäkuuta	Unkari
13	Tšekkoslovakia, Žilina	1971	10. – 21. heinäkuuta	Unkari
14	Puola, Toruń	1972	5. – 17. heinäkuuta	Neuvostoliitto
15	Neuvostoliitto, Moskova	1973	5. – 16. heinäkuuta	Neuvostoliitto
16	Itä-Saksa, Erfurt & Berliini	1974	4. – 17. heinäkuuta	Neuvostoliitto
17	Bulgaria, Burgas &Sofia	1975	3. – 16. heinäkuuta	Unkari
18	Itävalta, Lienz	1976	2. – 21. heinäkuuta	Neuvostoliitto
19	Jugoslavia, Belgrad	1977	1. – 13. heinäkuuta	Yhdysvallat
20	Romania, Bukarest	1978	3. – 10. heinäkuuta	Romania
21	Iso-Britannia, Lontoo	1979	30. kesäkuuta – 9. heinäkuuta	Neuvostoliitto
1980 kilpailua ei järjestetty
22	Yhdysvallat, Washington	1981	8. – 20. heinäkuuta	Yhdysvallat
23	Unkari, Budapest	1982	5. – 14. heinäkuuta	Länsi-Saksa
24	Ranska, Pariisi	1983	3. – 12. heinäkuuta	Länsi-Saksa
25	Tšekkoslovakia, Praha	1984	29. kesäkuuta – 10. heinäkuuta	Neuvostoliitto
26	Suomi, Joutsa	1985	29. kesäkuuta – 11. heinäkuuta	Romania
27	Puola, Varsova	1986	4. – 15. heinäkuuta	Neuvostoliitto  Yhdysvallat
28	Kuuba, Havanna	1987	5. – 16. heinäkuuta	Romania
29	Australia, Sydney & Canberra	1988	9. – 21. heinäkuuta	Neuvostoliitto
30	Länsi-Saksa, Braunschweig	1989	13. – 24. heinäkuuta	Kiina
31	Kiina, Peking	1990	8. – 19. heinäkuuta	Kiina
32	Ruotsi, Sigtuna	1991	12. – 23. heinäkuuta	Neuvostoliitto
33	Venäjä, Moskova	1992	10. – 21. heinäkuuta	Kiina
34	Turkki, Istanbul	1993	13. – 24. heinäkuuta	Kiina
35	Hongkong	1994	8. – 20. heinäkuuta	Yhdysvallat
36	Kanada, Toronto	1995	13. – 25. heinäkuuta	Kiina
37	Intia, Mumbai	1996	5. – 17. heinäkuuta	Romania
38	Argentiina, Mar del Plata	1997	18. – 31. heinäkuuta	Kiina
39	Taiwan, Taipei	1998	10. – 21. heinäkuuta	Iran
40	Romania, Bukarest	1999	10. – 22. heinäkuuta	Kiina  Venäjä
41	Etelä-Korea, Daejeon	2000	13. – 25. heinäkuuta	Kiina
42	Yhdysvallat, Washington D.C.	2001	1. – 14. heinäkuuta	Kiina
43	Iso-Britannia, Glasgow	2002	19. – 30. heinäkuuta	Kiina
44	Japani, Tokio	2003	7. – 19. heinäkuuta	Bulgaria
45	Kreikka, Ateena	2004	6. – 18. heinäkuuta	Kiina
46	Meksiko, Mérida	2005	8. – 19. heinäkuuta	Kiina
47	Slovenia, Ljubljana	2006	6. – 18. heinäkuuta	Kiina
48	Vietnam, Hanoi	2007	19. – 31. heinäkuuta	Venäjä
49	Espanja, Madrid	2008	10. – 22. heinäkuuta	Kiina
50	Saksa, Bremen	2009	10. – 22. heinäkuuta	Kiina
51	Kazakstan, Astana	2010	2. – 14. heinäkuuta	Kiina
52	Alankomaat, Amsterdam	2011	13. – 24. heinäkuuta	Kiina
53	Argentiina, Mar del Plata	2012	4. – 16. heinäkuuta	Etelä-Korea
54	Kolumbia, Santa Marta	2013	18. – 28. heinäkuuta	Kiina
55	Etelä-Afrikka, Kapkaupunki	2014	3. – 13. heinäkuuta	Kiina
56	Thaimaa, Chiang Mai	2015	4. – 16. heinäkuuta	Yhdysvallat
57	Hongkong	2016	6. – 16. heinäkuuta	Yhdysvallat
58	Brasilia, Rio de Janeiro	2017	12. – 23. heinäkuuta	Etelä-Korea
59	Romania, Cluj-Napoca	2018	3. – 14. heinäkuuta	Yhdysvallat
60	Iso-Britannia, Bath	2019	11. – 22. heinäkuuta	Kiina  Yhdysvallat
61	järjestäjä  Venäjä, pidettiin etänä koronaviruspandemian takia	2020	19. – 28. syyskuuta	Kiina
62	Venäjä, Pietari	2021	14. – 24. heinäkuuta	Kiina
63	Norja, Oslo	2022	6. – 16. heinäkuuta	Kiina
64	Japani, Chiba	2023	2. – 13. heinäkuuta	Kiina
65	Iso-Britannia, Bath	2024	11. - 27. heinäkuuta
66	Australia, ?	2025
67	Kiina, Shanghai	2026
68	Unkari, ?	2027

Suomi oli vuonna 1965 ensimmäinen ei-sosialistinen maa, joka osallistui Kansainvälisiin matematiikkaolympialaisiin. Kilpailut olivat tuolloin Berliinissä, Itä-Saksassa. Suomen osallistumisen taustalla olivat rehtori Jarmo Nyströmin henkilösuhteet Saksaan. Nyström oli myös ensimmäisen Suomen joukkueen johtaja. Useimmin joukkueenjohtajana on toiminut Matti Lehtinen. Suomi jäi kymmenen maan kilpailussa viimeiseksi. Seuraavan kerran Suomen joukkue oli mukana matematiikkaolympialaisissa Moskovassa vuonna 1973. Tuosta vuodesta alkaen Suomi on ollut mukana joka vuosi (vuotta 1975 lukuun ottamatta). Kilpailumatkat on rahoittanut Opetusministeriö. Suomi on sijoittunut vuosina 2010–2023 noin sadan maan joukossa sijoille 57–84^[4].

Suomen ainoan kultamitalin on saavuttanut Taneli Huuskonen vuonna 1981. Tämän lisäksi vuoteen 2021 mennessä Suomi on saavuttanut kilpailussa kymmenen hopeamitalia sekä 54 pronssimitalia.^[5]

Suomen joukkueen valitsee ja sen valmennuksesta huolehtii Suomen matemaattisen yhdistyksen Valmennusjaosto.^[6] Valmennus koostuu kuudesti vuodessa Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella pidettävistä valmennusviikonlopuista, kirjevalmennuksesta sekä viikon pituisesta joukkueen valinta- ja valmennusleiristä. Joukkueen valinnassa otetaan huomioon myös osallistuminen ja menestys MAOLin vuotuisessa matematiikkakilpailussa, Pohjoismaisen matematiikkakilpailussa, Baltian Tie -joukkuematematiikkakilpailussa ja Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaisissa.

Suomi järjesti Kansainväliset matematiikkaolympialaiset vuonna 1985. Mukana oli tuolloin 37 maan joukkueet. Kilpailu pidettiin Joutsassa.

Olympialaisissa vertaillaan henkilökohtaisia paremmuuksia. Palkitseminen on avokätistä: noin puolet kilpailijoista saa suorituksestaan mitalin. Paras kahdestoistaosa kilpailijoista palkitaan kultamitalila. Seuraava kuudesosa saa hopeamitalin ja seuraava neljäsosa pronssimitalin. Vuodesta 1988 alkaen on lisäksi noudatettu käytäntöä, jonka mukaan ne kilpailijat, jotka eivät voita mitalia, mutta saavat ratkaistua ainakin yhden tehtävän virheettömästi, saavat kunniamaininnan. Erikoispalkintoja myönnetään, mikäli joku kilpailija pystyy keksimään tehtävään erityisen elegantin ratkaisun tai yleistyksen. Viimeksi niin on tapahtunut vuosina 2005, 1995 ja 1988, mutta ennen 1980-lukua useammin. Suomen mitalisaldo kautta aikojen on yksi kulta, kahdeksan hopeaa, 49 pronssia ja 46 kunniamainintaa. Suomen ainoan kultamitalin sai Taneli Huuskonen vuonna 1981.^[7]

Monista matematiikkaolympialaisissa menestyneistä on tullut merkittäviä matemaatikoita, esimerkkeinä mainittakoon Grigori Perelman ja Terence Tao.

• Kansainväliset fysiikkaolympialaiset
• Kansainväliset tietotekniikkaolympialaiset

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainväliset matematiikkaolympialaiset Wikimedia Commonsissa

• Suomalaisen valmennuksen sivu
• Matematiikkaolympialaisten virallinen sivusto
• Artofproblemsolving.com – rekisteröinnin jälkeen ilmainen foorumi, jossa käsitellään kilpailutyyppisiä tehtäviä