Karl Ziegler
Karl Waldemar Ziegler (26. marraskuuta 1898 – 12. elokuuta 1973) oli saksalainen kemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1963 yhdessä Giulio Nattan kanssa polymeerien kemiaan ja polymeeriteknologiaan liittyvistä tutkimuksista.[1]
| Karl Ziegler | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. marraskuuta 1898 Helsa, Saksa |
| Kuollut | 12. elokuuta 1973 (74 vuotta) Mülheim, Saksa |
| Kansalaisuus |  Saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Marburgin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Karl von Auwers |
| Instituutti | RWTH Aachen Max Planck Institut für Kohlenforschung |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Ziegler–Natta-katalyytti |
| Palkinnot |  Nobelin kemianpalkinto (1963) |
Elämä
Ziegler syntyi 26. marraskuuta 1898 Saksassa Kasselin lähellä Helsassa ja opiskeli Marburgin yliopistossa. Työskenneltyään vähän aikaa Frankfurtin yliopistossa hän oli kymmenen vuotta luennoitsijana Heidelbergissä. Vuonna 1936 hänestä tuli Hallen yliopiston professori ja kemian instituutin johtaja. Samana vuonna hän myös luennoi vierailevana luennoitsijana Chicagon yliopistossa. Vuodesta 1943 vuoteen 1969 hän johti Max Planck -instituutin hiilitutkimusyksikköä Mühlheimissa. Sodan jälkeen hän oli myös perustamassa Saksalaisten kemistien seuraa, jonka puheenjohtajana hän toimi viiden vuoden ajan. Vuodesta 1954 vuoteen 1957 hän oli Saksan maaöljytieteen ja hiilikemian yhdistyksen puheenjohtaja.[2]
Ziegler kuoli Mülheimissa 11. elokuuta 1973.[2]
Tutkimus
Vuonna 1953 Zieglerin tutkimusryhmä havaitsi, että organometalliyhdisteet, kuten alumiinialkyylit, katalysoivat polyeteenin valmistusta ilman korkeaa painetta ja korkeaa lämpötilaa, jotka olivat aiemmin olleet välttämättömiä polyeteenin valmistuksessa. Hän havaitsi myös, että näin valmistettu polyeteeni oli rakenteeltaan säännöllistä, toisin kuin aiemmalla prosessilla valmistettu polyeteeni.[3]
Italialainen Giulio Natta kehitti näitä katalyyttejä ja havaitsi, että niillä voitiin katalysoida myös polypropeenin valmistusta. Nykyään nämä katalyytit tunnetaan Ziegler–Natta-katalyytteinä. Ziegler ja Natta saivat työstään Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1963.[3].