Moby Dick
Moby Dick (engl. Moby-Dick) on Herman Melvillen romaani vuodelta 1851. Kirjassa valaanpyyntialus Pequodille merimieheksi pestautunut Ishmael, entinen opettaja, kertoo kapteeni Ahabin epätoivoisesta yrityksestä pyydystää valkoinen valas, Moby Dick. Teoksessa yhdistyy jännittävä seikkailukertomus, realistinen kuvaus 1800-luvun merimiesten elämästä valaanpyyntialuksella sekä syvällinen pohdiskelu hyvän ja pahan vastakkaisuudesta ja elämän tarkoituksen etsimisestä.
| Moby Dick | |
|---|---|
| Moby Dick | |
 Ensipainoksen kansilehti. | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Herman Melville |
| Kieli | englanti |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | Richard Bentley (Yhdistynyt kuningaskunta) Harper & Brothers (Yhdysvallat) |
| Julkaistu | 1851 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Seppo Virtanen (1. painos) Antero Tiusanen (2. painos)[1] |
| Kustantaja | WSOY (1. painos) Otava (2. painos) |
| Julkaistu | 1956 (1. painos) 2002 (2. painos) |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 657 (1. painos) 848 (2. painos) |
| ISBN | 951-1-17407-X |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta | |
Teosta hyljeksittiin omana aikanaan. Vasta ensimmäisestä maailmansodasta palannut sukupolvi löysi Moby Dickin ja kohotti Melvillen eturivin amerikkalaisten kirjailijoiden joukkoon.[2] Kirjan ensimmäinen versio ilmestyi Britanniassa nimellä The Whale. Kuukautta myöhemmin se ilmestyi Yhdysvalloissa, jolloin sen menekkiä yritettiin edistää vetävämmällä nimellä Moby-Dick.[3]
Kirjassa esiintyvä valas on kaskelotti.
Juoni
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvulle. Tarina alkaa, kun nuori mies nimeltä Ishmael päättää lähteä valaanpyyntiin. Hän matkustaa Nantucketiin ja yöpyy Suihkuttavan valaan majatalossa. Siellä hän ystävystyy Queeqeg-nimisen villin kanssa, joka on kokenut harppuunamies. He pestautuvat yhdessä Pequod-nimiselle purjeilla kulkevalle valaanpyyntilaivalle. Juuri pestautumisensa jälkeen Ishmaelia ja Queeqegiä vastaan kävelee omituinen kerjäläinen, joka kertoo heille Pequodin kohtalosta omituisesti höpisten:
»Se mikä on määrätty tapahtuvaksi, tapahtuu. . . tai ehkei tapahdukaan.»
Ishmael luulee miestä hulluksi ja käskee hänen häipyä. Seuraavana päivänä he nousevat Pequodiin, kun alus on lähdössä kolmivuotiselle purjehdukselle.
Aluksen kapteeni on nimeltään Ahab. Ahabilla on valaanluusta tehty puujalka, sillä tarunhohtoinen valkoinen kaskelotti Moby Dick katkaisi hänen toisen jalkansa. Ahab janoaa kostoa. Hän on valmis uhraamaan kaiken tappaakseen valkoisen valaan, ja alkaa tulla fanaattiseksi. Ahabin hullu yritys aiheuttaa kapinahenkeä. Pequodin ensimmäinen perämies Starbuck asettuu Ahabia vastaan, mutta Ahab ei kuuntele. Hän aikoo tappaa Moby Dickin – tai kuolla yrittäessään.
Jokainen kerta, kun Pequodia vastaan purjehtii toinen laiva, Ahab kysyy:
»Oletko nähnyt valkoista valasta?»
Lopulta he löytävät Moby Dickin, ja lähtevät ajamaan sitä takaa. Miehet kamppailevat valasta vastaan kolme päivää, ja iskevät siihen useita harppuunoita. Kolmantena päivänä valas pirstoo veneet ja syöksyy kohti laivaa, rikkoen sen kyljen keulan vierestä ja laiva alkaa upota. Ahab ymmärtää kohtalonsa koittaneen ja raivoaa viimeisiksi sanoikseen Moby Dickille ajavansa häntä takaa viimeiseen henkäykseensä asti.Huutonsa jälkeen Ahab heittää viimeisen harppuunan valaaseen, mutta takertuu itse juoksevaan harppuunaköyteen ja lentää veneestä syvyyksiin. Heti tämän jälkeen Pequod painuu kokonaan pinnan alle, synnyttäen valtavan pyörteen. Pyörre hukuttaa kaikki miehet, lukuun ottamatta Ishmaelia, joka ainoana henkiinjääneenä ajelehtii kauempana. Myöhemmin toinen laiva poimii Ishmaelin mukaansa.
Kirjoitustyö
Ennen Moby Dickin kirjoittamista Melville matkasi neljä kuukautta Euroopassa, missä luki Immanuel Kantin ja Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofiaa. Lisäksi hän luki muun muassa Jean-Jacques Rousseaun Tunnustuksia ja Johann Wolfgang von Goethen omaelämäkerran. Melville palasi kotiinsa helmikuussa 1850, jolloin aloitti 18 kuukautta kestäneen kirjoitusurakan.[4]
Melville käytti romaanin kirjoittamisessa hyväkseen omia kokemuksiaan valaanpyynnistä. Lisäksi hän sai innostusta Owen Chasen noin vuonna 1820 julkaisemasta kertomuksesta valaanpyyntialus Essexistä ja Jeremiah N. Reynoldsin vuonna 1839 julkaistuista muistiinpanoista Tyynellämerellä hyökkäilleestä valkoisesta kaskelotista Mocha Dickistä.[5] Kirjan muotoon vaikutti myös kirjailija Nathaniel Hawthorne, jonka Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850. Kirjailijat puhuivat keskenään monista filosofisista asioista.[6] Hawthorne vakuutti Melvillen muokkaamaan tarinastaan allegorisen suoran valaanpyyntiseikkailun sijaan.[7]
On esitetty, että pakkomielteisen ja julman kapteeni Ahabin malli oli Yhdysvaltain virallisen Tyynenmeren tutkimusretkikunnan (1838–1842) johtaja Charles Wilkes, jonka laatimaa raporttia The Narrative of the United States Exploring Expedition (1845) Melville käyttää lähteenä.[8]
Julkaisu ja vastaanotto
Moby Dick ilmestyi Lontoossa vuonna 1851 nimellä The Whale (”valas”). Kuukautta myöhemmin se julkaistiin New Yorkissa nykyisellä nimellään. Teos ei menestynyt, ja vielä puoli vuosisataa myöhemmin itsekin merenkulkua harrastanut kirjailija Joseph Conrad kutsui teosta muun muassa ”väkinäiseksi” ja sanoi, ettei siinä ollut ”yhtään puhdasta riviä”.[5] Kirjaa myytiin Melvillen elinaikana lopulta vain 3 000 kappaletta.[7]
Moby Dickin maine alkoi syntyä vasta 1920-luvulla, kun kriitikot Carl Clinton Van Doren ja D. H. Lawrence nostivat Melvillen modernistisen kirjallisuuden edelläkävijäksi.[5]
Filmatisointeja
- Moby Dick (1930)
- Moby Dick – valkoinen valas (1956)
- Moby Dick (1998)
Katso myös
Lähteet
- Gentry, April & Paddock, Lisa & Rollyson, Carl: Critical Companion to Herman Melville. New York: Facts on File, 2007. ISBN 0-8160-6461-X. Google-kirjat (viitattu 30.5.2013). (englanniksi)
- Taylor, Andrew: Kirjat jotka muuttivat maailmaa. Suomentanut Simo Liikanen. Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-8144-8.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Moby Dick kokotekstinä Gutenberg-projektissa. (englanniksi)
- Moby Dick äänikirjana (MP3) Gutenberg-projektissa. (englanniksi)
- Tyhtilä, Riika: Moby Dick. Maailmankirjat 9.8.2014.