Mona Lisa
Mona Lisa (tunnetaan myös nimillä ital. La Gioconda tai Monna Lisa ja ransk. La Joconde) on Leonardo da Vincin puulle vuodesta 1503 alkaen maalaama öljyvärimaalaus. Maailman tunnetuin maalaus esittää salaperäisesti hymyilevää naista. Ranskan kansalliskokoelmaan kuuluva maalaus sijaitsee Pariisin Louvressa kunniapaikalla Säätyjen salissa, jossa sen näkee noin kuusi miljoonaa henkeä vuosittain.[1][2]
| Mona Lisa | |
|---|---|
 | |
| Nimi | Mona Lisa |
| Toinen nimi | La Gioconda |
| Tekijä | Leonardo da Vinci |
| Valmistumisvuosi | 1507 |
| Taiteenlaji | maalaus puulevylle |
| Korkeus | 77 cm |
| Leveys | 53 cm |
| Sijainti | Louvre |
| Paikkakunta | Pariisi |
| Koordinaatit | 48°51'36.4"N, 2°20'7.4"E |
Maalausta ihailtiin ja kopioitiin laajalti sen valmistumisesta lähtien. Sillä on ollut vaikutusta niin muotokuvien kehitykseen kuin muuhunkin taiteeseen. Se ei kuitenkaan ollut poikkeuksellisen tunnettu ennen 1800-luvun puoliväliä, jolloin symbolistitaiteilijat kiinnittivät siihen huomiota. He näkivät maalauksen ikuisen mystisen naisellisuuden ruumiillistumana.[3] Myöhemmin Marcel Duchamp kommentoi maalausta humoristisesti teoksessa LHOOQ (1917), jossa kuvaan on lisätty viikset, parta ja Duchampin signeeraus.[4]
Mona Lisasta tuli 1900-luvun loppuun mennessä maailmanlaajuinen ikoni, joka on esiintynyt sadoissa taideteoksissa ja vähintään kahdessa tuhannessa mainoksessa – 2000-luvun alussa se nähtiin uudessa mainoksessa joka viikko.[5]
Maalauksen mainetta ovat lisänneet myös varkaus- ja vahingoitusyritykset.[6]
Aiheen kuvaus
Mona Lisa on muotokuvaksi suhteellisen suurikokoinen; sen koko vastaa ajan vauraampien taiteenystävien tilaamia maalauksia.[7] Maalauksen taustana on utuinen vuoristomaisema, jossa täysrenessanssin tapaan sovelletaan ilmaperspektiiviä syvyyden luomisessa. Lähellä olevat kohteet on maalattu lämpimillä sävyillä, kauempana on taas käytetty kylmiä sävyjä ja pehmennettyjä ääriviivoja.[4]
Renessanssimuotokuvissa yleensäkin pyrittiin kuvaamaan mallin persoonallisuutta, kun keskiajalla muotokuvat kuvasivat ideaalisia tyyppejä ilman maallisia tunteita kuten hymyä. Leonardo oli vahvasti mukana luomassa renessanssin realistista muotokuvausta, ja Mona Lisan merkitys perustuukin paljolti tapaan, jolla kohde on esitetty ja uudentyyppiseen tekniseen toteutukseen. Teknisiin uutuuksiin kuuluivat ilmaperspektiivin ohella sfumato eli utuinen maalaustapa, jossa sävyt liudentuvat toisiinsa pehmeästi.[4]
Leonardon tapa jättää tilaa mielikuvituksella sulauttamalla osa elementeistä näkymättömiin tai kuvata värien ja muotojen siirtymät hienovaraisesti ei ollut vielä tavallista. Ajan maalauksissa pyrittiin realistisuuteen kuvaamalla yksityiskohdat mahdollisimman tarkasti ja voimakkaita ääriviivoja käyttäen, mikä teki kohteista usein patsasmaisia ja jäykkiä. Leonardo taas sai aikaan elävämpää ja myös realistisempaa jälkeä kuvaamalla osia maalauksesta melko epämääräisten varjoalueiden avulla. Uudella maalaustavalla oli myöhemmin paljon vaikutusta länsimaiseen realismia tavoittelevaan maalaustaiteeseen.[4]
Mona Lisan asu ja asento
Leonardo kuvaa mallin muodikkaana ja menestyneenä, mahdollisesti paremmin toimeentulevana kuin hän oli todellisuudessa. Tummat vaatteet ja musta huntu olivat espanjalaisvaikutteista huippumuotia. Ne eivät kuvaa esimerkiksi surua, kuten jotkut tutkijat ovat esittäneet. Mona Lisa täytti myös 1400- ja 1500-lukujen vaatimukset siitä, kuinka hyveellinen nainen tuli kuvata. Naisen oikea käsi lepää vasemman päällä, mikä kertoo hänen olevan uskollinen vaimo.[7]
Hymy ja kasvonpiirteet
Mona Lisan hymy on eräs teoksen tulkintaan liittyvistä vakioaiheista. Hymy saatetaan nähdä esimerkiksi tylsistyneenä, ilkikurisena, tyytyväisenä tai hieman surumielisenä. Tekniikoita, joita Leonardo da Vinci käytti aikaansaadakseen tämän salaperäisen vaikutelman, ovat muun muassa suupielten ja silmäkulmien kevyt varjostus, joka estää havaitsemasta naisen ilmettä selvästi, sekä hienoinen epäsymmetria teoksen puoliskojen välillä. Esimerkiksi taustan vasen puoli on aavistuksen alempana kuin oikea, mikä saa naisen näyttämään pidemmältä katseen keskittyessä vasempaan puoliskoon.[8] Huulet toteutettiin neljälläkymmenellä lakkakerroksella, jotka Leonardo levitti käsin.[9]
Maalauksen Mona Lisalla ei ole näkyviä kulmakarvoja eikä silmäripsiä.[10]
Malli
Maalauksen malliksi on epäilty ainakin kymmentä eri henkilöä,[11] myös Leonardoa itseään.[12]
Yleisimmin mallin oletetaan olleen Lisa Gherardini, joka oli menestyneen firenzeläisen kangas- ja silkkikauppiaan Francesco di Bartolomeo di Zanobi del Giocondon vaimo.[13] Kuten monet varakkaat firenzeläiset, perhe oli tilannut taidetta eri taiteilijoilta.[14] Muotokuva saatettiin tilata juhlistamaan lapsen syntymää tai perheen uuden kodin ostoa.[15]
Teoksen nimi Mona Lisa on vuodelta 1550.[16] Giorgio Vasari kirjoitti: ”Leonardo ryhtyi maalaamaan Francesco del Giocondolle muotokuvaa Mona Lisasta, hänen vaimostaan”[17] (ital. Prese Lionardo a fare per Francesco del Giocondo il ritratto di mona Lisa sua moglie).[18] Muotokuvan italiankielinen (La Gioconda) ja ranskankielinen (La Joconde) nimi johtuu Gherardinin miehensä mukaan saamasta nimestä,[19] suomeksi ”iloinen” tai ”joviaali”.
Vuonna 2005 tuotiin julkisuuteen Heidelbergin yliopiston kirjaston kokoelmista löytynyt sivuhuomautus, joka tuki perinteistä näkemystä, jonka mukaan muotokuva esittää Lisaa.[20] Maike Vogt-Lüerssenin mukaan Heidelbergin yliopiston huomautuksessa mainitaan kyllä Gheraldinin käly Lisa del Giocondo, josta Leonardo on tehnyt piirustuksen 1503, mutta merkintä ei todista Lisa Gheraldinin olleen Mona Lisan mallina. Vogt-Lüerssenin mukaan henkilön asun kuviot paljastavat mallin Sforzan sukuun kuuluvaksi Aragonin Isabellaksi.[21]
Italialainen tutkija Carla Glori on tulkinnut maalauksen mallin olevan Bianca Giovanni Sforza. Tutkijan mielestä taustan silta on Bobbion kaupungin halki kulkevan Trebbiajoen ylittävä silta.[22]
Koska Leonardo maalasi teosta vuosien mittaan useammassa vaiheessa, on malleja ja inspiraation lähteitä oletettu olevan useita. Italialainen Silvano Vincenti väittää, että maalauksen mallina oli da Vincin miespuolinen oppipoika Salai eli Gian Giacomo Caprotti, jonka toisinaan arvellaan olleen myös hänen rakastajansa. Hoikka ja naisellisen näköinen Salai työskenteli Leonardon alaisuudessa muun muassa mallina kaksi vuosikymmentä, ja Vincenti sanoo hänen olleen myös Johannes Kastaja -maalauksen mallina. Tutkijan mukaan Mona Lisan nenä ja suu muistuttavat kovasti Salaita, joskin osa kasvojen piirteistä voi olla peräisin muualta. Hän on tutkinut myös maalaukseen kätkettyjä merkkejä ja symboliikkaa, ja sanoo löytäneensä siitä kirjaimet S ja L sekä luvun 72.[12] Toinen teoria on, että maalauksen kohteena on Leonardon äiti Caterina.[23][24]
Maalauksen vaiheita
Leonardo da Vinci alkoi maalata muotokuvaa vuonna 1503. Hänellä ei tuona keväänä ollut lainkaan tuloja, mikä voi olla osasyy tilauksen vastaanottamiseen.[25][26] Kuitenkin myöhemmin samana vuonna hänen oli todennäköisesti pakko viivyttää työskentelyään Mona Lisan kanssa, koska sai maksun Anghiarin taistelun aloittamisesta. Uusi tilaus oli arvokkaampi, ja sen tuli sopimuksen mukaan olla valmis helmikuuhun 1505 mennessä.[27]
Vuonna 1506 Leonardo piti muotokuvaa valmistumattomana.[17] Hänelle ei maksettu työstä, eikä hän toimittanut sitä asiakkaalleen.[28]
Leonardo siirtyi Ranskaan Frans I:n pyynnöstä ottaen Mona Lisan mukaansa.[29] Osa Leonardon maalauksista matkusti hänen kanssaan koko elämänsä ajan, ja saattaa olla, että hän maalasi Mona Lisan valmiiksi vuosia myöhemmin Ranskassa,[19] erään arvion mukaan vuoteen 1516 mennessä.[30]
Maalaus oli mukana monilla Leonardon matkoilla, kunnes hän myi sen 1516 Frans I:lle. Maalaus oli sijoitettuna Fontainbleaun jälkeen Ludwig XIV:n kokoelmissa Versaillesissa. Ranskan vallankumouksen jälkeen se on ollut Louvressa. Napoleon piti sitä syrjäyttämiseensä asti makuuhuoneessaan.[4][31] Maalaus on sittemmin ollut Ranskassa lukuun ottamatta lyhyitä vierailujaksoja muissa maissa.[29][32]
Vuonna 2017 taideasiantuntijat julkaisivat tiedon, että Mona Lisasta on olemassa toinenkin, Leonardon (ainakin osittain) tekemä hiilipiirrosversio, nimeltään Mona Vanna, joka on ollut esillä vuodesta 1862 Conde-museossa Pariisin pohjoispuolella. Teos on mitä todennäköisimmin Mona Lisa -öljymaalauksen hahmotelma.[33]
Vierailut
Alkuvuodesta 1963 Mona Lisa vieraili Yhdysvalloissa. Teoksen lainasi Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ja Yhdysvaltain kansa. Lainaaja oli Ranskan kulttuuriministeri André Malraux. Lainauksen järjestelyt hoiti Valkoinen talo. Presidentille ja hänen vaimolleen sekä Yhdysvaltain ylimmille hallintoelimille ja diplomaattikunnalle järjestettiin oma yhden päivän kestänyt katselutuokio. Teos oli esillä tammi-helmikuussa Washingtonin National Galleryn läntisen kuvanveistosalin keskellä, ja sitä vartioivat Yhdysvaltain laivaston sotilaat yötä päivää. Suosion takia katsojien täytyi jonottaa sisäänpääsyä jopa kaksi tuntia.[34]
Helmi-maaliskuussa maalaus oli esillä myös Metropolitan taidemuseossa New Yorkissa. Yhdysvaltain-vierailun aikana teoksen näki 1,6 miljoonaa katsojaa.[34]
Vuonna 1974 Mona Lisa matkusti Tokion Kansallismuseoon ja sen jälkeen Puškinin museoon Moskovassa, ja se sai yli kaksi miljoonaa katsojaa.[35]
Varkaudet ja vahingonteot
Tunnettu maalaus on joutunut monien vahingontekojen ja varkauksien kohteeksi. Vuoden 1911 varkauden jälkeen Mona Lisa oli kateissa kaksi vuotta, kunnes se löytyi firenzeläisestä hotellista.[4] Maalauksen varastanut Vincenzo Peruggia yritti tuolloin myydä sitä antiikkiliikkeelle. Mies pidätettiin, ja Uffizin galleria ilmoitti löytymisestä Ranskaan.[37] Sitä ennen siitä oli tehty myös kuusi väärennöstä.
Maalaus oli löytymisen jälkeen näytteillä Italiassa muutamaan otteeseen ennen Pariisiin palauttamista.[4]
Mona Lisan alaosan päälle heitettiin happoa vuonna 1956, mikä vaati usean vuoden restauroinnin. Nykyisin maalaus on suojattu ilmastoidulla kehikolla ja luodinkestävällä lasilla.[4] Siitä oli apua elokuussa 2009, kun museovieras heitti maalausta keramiikkamukilla. Panssarilasi esti vauriot.[38] Maalausta suojaava lasi on saanut päälleen esimerkiksi kakkua (2022)[39] ja keittoa (2024)[40].
Lähteet
- Zöllner, Frank: Leonardo's Portrait of Mona Lisa del Giocondo 1993. Gazette des Beaux-Arts, numero 121.
- Müntz, Eugène: Leonardo Da Vinci, Artist, Thinker and Man of Science 1898. New York: Charles Scribner's Sons.
Viitteet
Kirjallisuutta
- Sassoon, Donald: Mona Lisa: Maailman tunnetuimman maalauksen tarina. (Mona Lisa: The history of the world’s most famous painting, 2001.). Suomentanut Ruth Jakobson. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7108-8.
Aiheesta muualla
- Tarkastele maalausta lähietäisyydeltä Louvren nettisivuilla
- Earliest copy of Mona Lisa found in Prado
Kuvassa Mona Lisaa ihailevia turisteja vuonna 2004 Louvressa.
Esimerkki sfumato-tekniikasta, Mona Lisa, yksityiskohta.
Silmät, yksityiskohta.
Suu, yksityiskohta.
