Norodom Sihanouk

Norodom Sihanouk oli kuningas Norodom Suramaritin ja kuningatar Sisowath Kossamakin poika. Hän syntyi Phnom Penhissa, jossa kävi myös koulua École François Baudoinissa. Hän jatkoi opintoja Saigonissa Vietnamissa ja kävi sotilaskoulua Saumurissa Ranskassa.

Kun Sihanoukin isoisä kuningas Sisowath Monivong kuoli 23. huhtikuuta 1941, ranskalaiset siirtomaaisännät nostivat Sihanoukin kuninkaaksi.^[4] Hänet kruunattiin syyskuussa 1941. Ranskalaiset uskoivat ilmeisesti nuoren playboy-kuninkaan olevan helposti ohjailtavissa. Kuudennen vaimonsa, italialais-kambodžalaisen Moniquen Sihanouk nai 1952.

Toisen maailmansodan jälkeen ja 1950-luvulla kuninkaan politiikka muuttui nationalistisemmaksi ja hän alkoi vaatia Ranskalta maan tunnustamista itsenäiseksi. Vuonna 1947 hän otti käyttöön uuden perustuslain, joka perusti parlamentin ja antoi äänioikeuden miehille, paitsi buddhalaisille papeille ja sotilaille. Hän lähti maanpakoon Thaimaahan toukokuussa 1953 ja kieltäytyi palaamasta ennen kuin itsenäisyys oli myönnetty. Kambodžasta tuli itsenäinen 9. marraskuuta 1953. 2. maaliskuuta 1955 Norodom Sihanouk luopui kuninkuudesta ja ryhtyi politiikkaan.^[5] Hänen isänsä Norodom Suramarit kruunattiin kuninkaaksi. Hän perusti Kansan sosialistisen yhteisön (khmeriksi Sangkum Reastr Niyum), joka sai vuosien 1955, 1958, 1962 ja 1966 vaaleissa parlamentin kaikki paikat. Sihanoukista tuli pääministeri. Kuningas kuoli huhtikuussa 1960, ja sen jälkeen Norodom Sihanouk otti valtion päämiehen aseman. Hänen äitinsä jatkoi kuningattarena.

Vuonna 1956 hän allekirjoitti Brionissa, Jugoslaviassa Titon, Gamal Abdel Nasserin, Jawaharlal Nehru ja Sukarnon kanssa sitoutumattomien maiden peruskirjan. Vietnamin sodan aikana Norodom Sihanouk pyrki pitämään maansa puolueettomana. Keväällä 1965 hän teki sopimuksen Kiinan ja Pohjois-Vietnamin kanssa sekä salli Pohjois-Vietnamin tukikohdat Itä-Kambodžaan ja Kiinan sotatarviketoimituksen Kambodžan satamien kautta. Kiina puolestaan osti kambodžalaista riisiä ylihintaan. Norodom Sihanouk julisti myös kommunismin voittokulun olevan vastustamaton Kaakkois-Aasiassa ja ehdotti maolaisen politiikan ideoiden soveltamista. Vuosina 1966–1967 hän taas aloitti poliittiset puhdistukset, joissa vasemmisto kitkettiin pois politiikasta. Suhde Kiinan kanssa kariutui kulttuurivallankumouksen aikana.

Sodan aikana Kaakkois-Aasiassa Sihanouk harrasti pääministerin toimien ohessa myös elokuvaohjaamista, näyttelemistä ja kirjoitti käsikirjoituksia paikallisiin elokuviin.

Norodom Sihanoukin ollessa vuonna 1970 vierailulla Neuvostoliitossa pääministeri Lon Nol kokosi kansalliskokouksen, joka äänesti Sihanoukin pois asemastaan ja antoi Lon Nolille hätätilavaltuudet. Norodom Sihanoukin serkku prinssi Sirik Matak, jonka ranskalaiset olivat jättäneet aikoinaan syrjään kuninkaan valinnasta, sai jäädä varapääministeriksi, ja maan nimi muutettiin Khmerin tasavallaksi. Norodom Sihanouk pakeni kaappauksen jälkeen Pekingiin ja vieraili usein myös Pjongjangissa. Hän alkoi tukea punaisia khmerejä, jotka taistelivat Lon Nolin hallitusta vastaan. Kun punakhmerit valtasivat Phnom Penhin huhtikuussa 1975, Sihanoukista tuli maan symbolinen päämies Pol Potin ollessa tosiasiassa vallassa. Seuraavan vuoden huhtikuussa punakhmerit kuitenkin häätivät prinssin asemastaan. Hän haki turvaa Kiinasta ja Pohjois-Koreasta.

Vietnamilaisten hyökkäys kaatoi punakhmerien vallan joulukuussa 1978. Tällöin Sihanouk tuki taas heitä yhdistääkseen voimat vietnamilaisia vastaan. Vuonna 1978 hän perusti Funcinpec-puolueen. Vuonna 1982 Sihanoukista tuli maanpaossa olevan Demokraattisen Kambodžan koalitiohallituksen presidentti. Hallitukseen kuuluivat Sihanoukin johtama FUNCINPEC, punakhmerit ja khmerkansan vapautusrintama KPNLF. Pääministerinä oli KPNLF:n Son San ja ulkoministerinä punakhmerien Khieu Samphan. Sihanoukin hallinto sai Kambodžan paikan Yhdistyneissä kansakunnissa. Vietnamilaiset vetäytyivät maasta 1989 jättäen jälkeensä Hun Senin vietnaminmielisen hallituksen.

Sihanoukin ja Hun Senin hallitusten väliset rauhanneuvottelut alkoivat pian ja päättyivät vuonna 1991 Pariisin rauhaan. Sihanouk palasi Kambodžaan 14. marraskuuta 1991 kolmitoistavuotisen maanpaon jälkeen. Maa palautettiin monarkiaksi 1993, ja Sihanoukista tuli jälkeen kuningas (khmeriksi Preahmâhaksat). Poliittista valtaa kuninkaalla ei enää ollut. Hän kärsi huonosta terveydentilasta ja joutui käymään useasti Pekingissä hoidettavana.

Huonon terveytensä vuoksi hän luopui kruunusta 7. lokakuuta 2004. Valtaistuinneuvosto nimitti viikon kuluttua uudeksi kuninkaaksi hänen poikansa prinssi Norodom Sihamonin.^[6] Hän säilyi arvovaltaisena johtohahmona myös vallasta luopumisen jälkeen.^[5]

Norodom Sihanoukin arvonimi kruunusta luopumisen jälkeen oli kuningasisä (khmeriksi Preahmâhaviraksat). Sihanouk kuitenkin vältteli muodollisuuksia ja hänestä käytettiin usein arvonimeä prinssi-isä (khmeriksi Sâmdech Euv).

Norodom Sihanouk sairasti syöpää, jota hoidettiin Kiinassa.^[7]

Norodom Sihanouk julkaisi kaksi muistelmateosta:

• Sotani CIA:ta vastaan. Suomentanut Esko Pirinen ja Arto Häilä. Helsinki: Tammi, 1973 [1972]. ISBN 9789513024260.
• War and Hope: The Case for Cambodia, 1980

Kuningas oli innokas internetin käyttäjä ja julkaisi kotisivuillaan lähes päivittäin mielipiteitään, säveltämäänsä musiikkia sekä käsikirjoittamiaan ja ohjaamiaan elokuvia.^[8][9] Katsottuaan televisiosta uutisia San Franciscon homoavioliitoista hän ilmoitti, että myös Kambodžan pitäisi sallia avioliitot mies- ja naisparien välillä.^[10][11]

• Sotilasansion ritarikunta (Espanja, 1956)^[12]
• Chakri-dynastian ritarikunta (Thaimaa, 1954)^[13]
• Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekkoslovakia, 1956)^[14]
• Malin kansallinen ritarikunta (Mali, 1973)^[15]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norodom Sihanouk.

• Norodom Sihanoukin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
• Norodomsihanouk.org (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• A Pantheon of Monarchs Who Mattered (Arkistoitu – Internet Archive) Time (englanniksi)