Ranskan Indokiina

Ranskan Indokiina oli Ranskan siirtomaa vuosina 1887–1954. Sen alue käsitti nykyisten Vietnamin, Laosin ja Kambodžan valtioiden alueet.^[1][2] Siirtomaan pääkaupunkina toimi ensin Saigon vuosina 1887–1901, minkä jälkeen pääkaupunki siirrettiin Hanoihin.

Ranskan Indokiina Fédération indochinoise (ranskaksi) Liên bang Đông Dương (vietnamiksi) សហភាពឥណ្ឌូចិន។ (khmeriksi) ສະຫະພັນອິນດູຈີນ (laoksi)
1887–1954
lippu vaakuna
Ranskan Indokiina vuonna 1945.
Valtiomuoto	federatiivinen protektoraatti, Ranskan siirtomaa
osa	Ranskan unionia
Kenraalikuvernööri	Ensimmäinen: Ernest Constans (1887–1888) Viimeinen: Henri Hoppenot (1955–1956)
Pääkaupunki	Saigon (1887–1902) Hanoi (1902–1945) Saigon (1945–1954)
Pinta-ala
– yhteensä	737 000 km²
Väkiluku	21 599 582
– väestötiheys	29,3 / km²
Uskonnot	buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus, roomalaiskatolilaisuus, vietnamilainen kansanusko
Historia
– perustettiin	17. lokakuuta 1887
– Pohjois-Vietnamin itsenäisyys	2. syyskuuta 1945
– Etelä-Vietnamin itsenäisyys	14. kesäkuuta 1949
– Laosin itsenäisyys	19. heinäkuuta 1949
– Kambodžan itsenäisyys	9. marraskuuta 1954
Viralliset kielet	ranska
Kielet	vietnam, khmer, lao, kantoninkiina
Valuutta	Ranskan Indokiinan piastre
Seuraajat	Etelä-Vietnam  Kambodža  Laosin kuningaskunta  Pohjois-Vietnam
Infobox OK

Alue joutui Japanin keisarikunnan haltuun toisessa maailmansodassa. Ensiksi Japani valtasi Tonkinin vuonna 1940, minkä jälkeen se valtasi koko Indokiinan vuonna 1941. Natsi-Saksan nukkevaltion Vichyn Ranskan hallinto luovutti alueen Japanille. Miehityksen aikana Japanin armeijan virkamiehet kannustivat nationalistisia aatteita sekä itsenäisyysliikkeitä alueella. Armeijan ylemmät upseerit aikoivat tosin pitää Indokiinan tärkeänä lähteenä resursseille kuten tinalle, hiilille, kumille ja riisille. Indokiinalaiset pian ymmärsivät, että japanilaiset aikoivat käyttää maata hyväkseen yhtä paljon kuin ranskalaisetkin, ja tämä sai aikaan Việt Nam Cách mệnh Đồng minh Hội -sissiliikkeen synnyn, joka soti japanilaisia vastaan.^[2]

Toisen maailmanodan jälkeen Ranska yritti saada aluetta takaisin hallintaansa, jolloin ensimmäinen Indokiinan sota alkoi. Vuosina 1949–1950 Ranska ratifioi yksittäiset sopimukset, jotka tunnustivat Vietnamin, Laosin sekä Kambodžan itsenäisiksi valtioiksi osana Ranskan unionia. Valtioiden johtajat olivat tosin nukkehallitsijoita, eivätkä ne saaneet varsinaista itsenäisyyttä kuin vasta Geneven konferenssin jälkeen vuonna 1954, jonka jälkeen Ranska ja Việt Minh lopettivat sotimisen.^[1][2]