Pacific Racing

Englantilaisen Keith Wigginsin vuonna 1984 perustama Pacific Grand Prix aloitti kilpailemisensa Euroopan Formula Ford-mestaruussarjassa. Pacificin tunnetuimpia alkuaikojen kuljettajia on J.J. Lehto, Bertrand Gachot, Eddie Irvine ja David Coulthard, jotka ajoivat tallin väreissä Formula Ford- ja Formula 3000 -luokissa.

Kun Keith Wigginsin perustama kilpatalli päätti lähteä mukaan Formula 1 -sarjaan, Pacific valitsi moottorikseen Ilmorin V10 ja kuljettajikseen Pacificilla jo 1980-luvulla ajaneen Bertrand Gachot'n, joka oli mukana myös tallin omistajapuolella ja tunnetun näyttelijän Jean-Paul Belmondon pojan, Paul Belmondon. Renkaat tulivat Goodyearilta, joka oli siihen aikaan sarjan ainoa rengasvalmistaja.^[2]

Pacificin sarjaan tuleminen myöhästyi vuodella, ja niinpä Reynardin vuodeksi 1993 suunnittelema auto oli kehityksestä jäljessä kaudelle 1994 lähdettäessä eikä Ilmorin alitehoinen kone ainakaan helpottanut tilannetta. Gachot oli selvästi tallin ykköskuljettaja ja selvisikin kilpailuun asti 5 kertaa alkukaudesta, mutta joutui joka kerta keskeyttämään kilpailun.^{[3][4][5][6][7]} Paul Belmondo osoittautui jonkin sortin pettymykseksi ja onnistui pääsemään itse kilpailuun kahdesti kauden aikana.^[5][6] Kauden loppupuolisko meni vielä alkuvuottakin huonommin, eivätkä Pacificin autot selvinneet mukaan kilpailuun kertaakaan.

Kaudelle 1995 lähdettäessä Pacificilla elettiin muutosten aikaa. Talli oli yhdistynyt toimintansa lopettaneen Lotuksen kanssa, minkä merkiksi autojen väritykseen lisättiin vihreä raita ja Lotuksen logo. Se sai heikkojen Ilmor-moottoreittensa tilalle hieman paremmat Fordin EDC-koneet, jotka eivät kuitenkaan olleet yhtä tehokkaita kuin Fordin kehittyneemmät, Sauberin käyttämät ECA:t puhumattakaan kärkitallien moottoreista. Gachot jatkoi tallissa, mutta heikosti ajanut Belmondo sai lähteä. Hänet korvasi Formula 3000:ssa menestynyt Andrea Montermini. Testikuskiksi tuli Oliver Gavin. Larroussen ja Lotuksen poistuttua kilparadoilta edelliskauden lopun jälkeen, ja vain yhden uuden tallin (Forti) liittyessä mukaan, sarjassa oli mukana enää 26 autoa. Tämä oli Pacificille hyvä uutinen, sillä sitä myötä tallin molemmat autot pääsivät varmasti jokaisen osakilpailun lähtöruudukkoon.

Montermini teki historiaa kauden avauskilpailussa, kun hän ajoi maaliin asti sijalla 9, vaikkakin 6 kierrosta jäljessä.^[8] Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Pacificin auto selvisi ruutulipulle asti. Kauden 1994 ajan tallin kantavana voimana ollut, vuodeksi 1995 myös tallin osaomistajaksi ryhtynyt Gachot ei oikein pärjännyt Monterminille ja siirtyi pois kuljettajapaikalta kauden puolivälissä. Gachot'n paikalle saapui Giovanni Lavaggi, joka toi tallille kilpailemisen kannalta elintärkeää rahaa. Lavaggi ajoi neljä kilpailua ja joutui lähtemään, kun hänen sponsorirahatulonsa loppuivat. Lavaggin korvasi toinen "maksukuljettaja", Jean-Denis Delétraz, joka ei kyennyt parempaan kuin Lavaggi. Delétrazin visiitti tallissa kesti kaksi osakilpailua, ja kauden viimeiseen kolmeen osakilpailuun Pacificin toiseksi kuljettajaksi palasi Bertrand Gachot. Testikuljettaja Gavinin oli tarkoitus ajaa kauden viimeisessä kilpailussa Australiassa, mutta tämä ei onnistunut, koska FIA ei antanut hänelle superlisenssiä.^[9]

Vaikka Pacific ei saavuttanut pisteitä, oli kausi ollut parempi kuin tallin debyttikausi F1:ssä.^[1] Koko kauden tallissa ajanut Montermini selvisi maaliin asti neljästi, parhaana sijoituksena kahdeksas sija Saksan GP:stä.^[10] Gachotilta maalin pääsy onnistui kahdesti, ja hänen paras sijoituksensa oli kahdeksas sija kauden viimeisessä osakilpailussa, Australian GP:ssä.^[11]

Talli vetäytyi Formula 1:stä vuoden 1995 jälkeen takaisin Formula 3000 -sarjaan. Menestys ei kuitenkaan ollut yhtä hyvää kuin aikaisempina vuosina, joten talli vetäytyi sarjasta.^[12] Tämän jälkeen Pacific yritti vielä osallistua Le Mansin 24 tunnin ajoon, jälleen kerran talli menestyi huonosti^[13], joten se lopetti toimintansa lokakuussa.

Tallin perustaja Keith Wiggins oli mukana amerikkalaisessa Champ Car -sarjassa HVM-tallin johdossa.^[14] Kauden 2006 lopulla HVM-tallin pääomistajaksi tuli australialainen liikemies Paul Stoddart, ja tallin nimeksi vaihtui Minardi Team USA. Tallin nimi vaihtui takaisin HVM Racingiksi, kun Stoddart lopetti rahallisen tukensa ja poisti Minardi-nimen tallilta vuonna 2008.^[14]