RAC-ralli 1988
RAC-ralli 1988 (viralliselta nimeltään 44. Lombard RAC Rally) oli rallin maailmanmestaruussarjan viimeinen kilpailu kaudella 1988. Kilpailu järjestettiin 20. – 24. marraskuuta 1988 Harrogatessa.[1]
 RAC-ralli 1988 | |
|---|---|
13. osakilpailu 13 osakilpailusta kaudella 1988. | |
| Ajankohta | 20. – 24. marraskuuta 1988 |
| Pituus | 52 erikoiskoetta, 604,43 km |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |  Markku Alén Ilkka Kivimäki (Martini Lancia) |
| Toinen | Timo Salonen Voitto Silander (Mazda Rally Team Europe) |
| Kolmas |  Björn Waldegård Fred Gallagher (Toyota Team Great Britain) |
Kilpailussa oli lumisia olosuhteita vaikeuttamassa kilpailua.[2] Vuonna 1988 kilpailussa sallittiin edellisvuoden tavoin ennakkoontutustumisjakso ja omien rallinuottien käyttö, mutta vain super-erikoiskokeille. Vasta vuonna 1990 nämä sallittiin kaikilla erikoiskokeilla.[3]
Reitti
Erikoiskokeiden yhteispituus oli 604,43 kilometriä.[4] Ralli oli nyt laajentunut viisipäiväiseksi ja 100 km pidemmäksi. Viimeisenä päivänä Yorkshiressa toistettiin erikoiskokeita, mikä oli uutta RAC-rallille.[2]
| Sunnuntai | Maanantai | Tiistai | Keskiviikko | Torstai |
|---|---|---|---|---|
| Harrogate–Telford | Telford–Dolgellau–Telford | Telford–Carlisle–(Kielder)*–Carlisle | Carlisle–Hawick–Harrogate | Harrogate–Ruswarp–Harrogate |
| 8 EK:ta | 13 EK:ta | 10 EK:ta | 10 EK:ta | 11 EK:ta |
| 36,77 km | 150,69 km | 149,38 km | 128,44 km | 133,38 km |
Kilpailun tapahtumia
Sekä Timo Salosen että Hannu Mikkolan Mazdoista hajosi vetoakseleita ensimmäisenä päivänä, minkä seurauksena autojen turbonpaineita alennettiin. Kenneth Erikssonin ja Jimmy McRaen Toyotat hajosivat moottorivikoihin.[6]
Kankkunen johti avauspäivän jälkeen, mutta menetti aikaa rengasrikkoon ja vaihteiston öljyvuodosta johtuneeseen tulipaloon, minkä johdosta hän joutui ajamaan pelkällä takavedolla.[6] Mikael Ericsson keskeytti kahden rengasrikon jälkeen ulosajoon EK14 Dovey Mainilla.[7]
Kolmantena päivänä Alen menetti johtopaikkansa kun hänen autonsa vaihteistosta hävisi kolmosvaihde. Hän menetti aikaa myös rengasrikkoon ja ulosajoihin, ja oli päivän päätteeksi kolmantena Mikkolan ja Kankkusen takana.[6]
Neljäntenä päivänä Alen ajoi perä edellä ulos EK36 Elibankilla mutta katsojat saivat työnnettyä auton takaisin tielle[8]. Aikaa tosin kului viisi minuuttia. Mikkola ja Kankkunen taistelivat kärkipaikasta ja Kankkunen taktikoi myöhästämällä lähtöään, jottei joutuisi ajamaan ensimmäisenä tuoreessa lumessa.[6] Ari Vatasen moottori hajosi EK35 Yairissa.[9]
Viimeisenä päivänä sekä Kankkunen että Mikkola ajoivat ulos, Kankkunen EK44 Gale Riggillä[10] ja Mikkola EK47 Langdalessa[11]. He olisivat päässeet jatkamaan, mutta autot vaurioituivat keskeytyskuntoon. Myös Pentti Airikkala ajoi ulos samassa paikassa kuin Kankkunen, mutta lievemmin.[6]
Tulokset
| Sija | Kuljettaja | Kartanlukija | Auto | Aika | Ero |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Markku Alén | Ilkka Kivimäki | Lancia Delta Integrale | 7:15.37 | 0.0 |
| 2. | Timo Salonen | Voitto Silander | Mazda 323 4WD | 7:19.43 | +4.06 |
| 3. | Björn Waldegård | Fred Gallagher | Toyota Celica GT-Four | 7:22.16 | +6.39 |
| 4. | Pentti Airikkala |  Brian Murphy | Lancia Delta Integrale | 7:25.06 | +9.29 |
| 5. |  Armin Schwarz | Arne Hertz | Audi 200 Quattro | 7:26.43 | +11.06 |
| 6. | Stig Blomqvist | Benny Melander | Ford Sierra RS Cosworth | 7:34.22 | +18.45 |
| 7. |  Carlos Sainz | Luis Moya | Ford Sierra RS Cosworth | 7:36.53 | +21.16 |
| 8. | Stig-Olov Walfridsson | Gunnar Barth | Audi 80 Quattro | 7:41.06 | +25.29 |
| 9. | Mats Jonsson | Lars Bäckman | Opel Kadett GSI | 7:44.56 | +29:19 |
| 10. | Kalle Grundel | Johnny Johansson | Peugeot 309 GTI | 7:49.38 | +34.01 |
| Lähde:[1][12] | |||||
