Rallin maailmanmestaruussarja
Rallin MM-sarja on kansainvälisen autoliiton FIA:n ralliautoilun kilpailusarja, joka koostuu eri puolilla maapalloa ajettavista etappikilpailuista. Sarjassa kilpaillaan sekä kuljettajien että autonvalmistajien MM-tittelistä. Tukisarjoja ovat WRC2 ja WRC3.[1][2] Junior WRC on oma sarjansa.[1]
| Rallin maailmanmestaruussarja | |
|---|---|
 | |
| Järjestäjä | FIA |
| Luokka | ralli |
| Maa | kansainvälinen |
| Ensimmäinen kausi | MM-rallikausi 1973 |
| Kuljettajia | 12 |
| Valmistajia | M-Sport Ford Hyundai Toyota |
| Rengasvalmistaja(t) | P Pirelli |
| Kuljettajien mestari |  Kalle Rovanperä |
| Kartanlukijoiden mestari | Jonne Halttunen |
| Valmistajien mestari |  Toyota Gazoo Racing |
| Virallinen kotisivu | |
Sarjan tuottajana toimii saksalainen WRC Promoter GmbH, joka on Red Bull Media Housen ja KW25 Beteiligungs GmbH:n yhteisomistuksessa.[3] Kalle Rovanperä on hallitseva mestari.[4]
Ensimmäinen virallinen MM-sarjan kausi ajettiin kaudella 1973 vain autonvalmistajien mestaruudesta ja kuljettajien mestaruus otettiin mukaan kaudella 1979. Vuosina 1977 ja 1978 vastaava kuljettajien mestaruuskilpailu tunnettiin nimellä FIA Cup, jonka Markku Alén voitti kaudella 1978.
Taustaa
Sarjassa ajetaan parhaasta ajasta erikoiskokeiksi nimitetyillä suljetuilla teillä, joiden välillä kilpailijat liikkuvat julkisilla tieosuuksilla. Kilpailut alkavat kahdella päivällä tutustumisella, jolloin kuljettaja ja kartanlukija tutustuvat reittiin rajoitetuilla nopeuksilla tehden nuottimerkintöjä. Tutustumista seuraa torstaina aamulla ajettava shakedown, joka on täydellä nopeudella ajettava testi auton hienosäätöön. Varsinainen kilpailu alkaa torstaina illalla ja kilpailu jatkuu seuraavana kolmena päivänä päättyen sunnuntaina lounasaikaan. Viimeinen ajettava erikoiskoe on Power Stage, josta voi saada lisäpisteitä.[5]
Kilpailijat käyvät huoltoalueella ennalta määriteltyinä aikoina, jolloin mekaanikot voivat tehdä työtä autoille. Tyypillisesti päivän aikana on kolme huoltotaukoa: 15 minuutin vierailu päivän alussa, 40 minuutin jakso puolivälissä päivän kilpailua, sekä päivän päätteeksi 45 minuutin huoltotauko, jolloin auto valmistellaan seuraavalle päivälle. Huolto on tarkasti säädeltyä ja ajan ylittämisestä seuraa aikarangaistus. Huoltoalueen ulkopuolella vain kuljettaja ja kartanlukija saavat työskennellä auton parissa käyttäen vain autossa mukana olevia työkaluja ja varaosia.[5]
Aikarangaistuksia käytetään myöhästymisestä kontrollipisteisiin, joita on erikoiskokeelle saavuttaessa ja huoltoalueelle tullessa sekä poistuttaessa.[5]
Autot
Maailmanmestaruussarjaa edeltävä valmistajien International Rally Championship for Makes (IRCM) sarja hyväksyttiin vuonna 1970.1970-luvulla maailmanmestaruussarjaa ajettiin ryhmä 4:n autoilla. Aiemmin kilpailtiin ryhmä 1:n ja ryhmä 2:n autoilla, jotka eivät voineet ajaa samoissa kilpailuissa. Ryhmä 4 muutti tilanteen ja se oli aluksi "urheiluautoluokka", jossa valmistajan tarvitsi tuottaa vain 25 autoa homologaatioon, mutta määrä nostettiin 500 kappaleeseen kaudelle 1973. Ryhmä 4 vaati vain kahden istuttavia autoja, kun aiempi ryhmä 2 vaati valmistajalta 1 000 kappaleen erän neljän istuttavia autoja.[6]
1980-luvulla sääntöjä muutettiin ja vuonna 1983 tulivat B-ryhmän autot. B-ryhmän autot olivat turboahdettuja nelivetoisia autoja, ja valmistajien tarvitsi tehdä 200 tieliikenteeseen sopivaa kappaletta. Useiden onnettomuuksien jälkeen luokan turvallisuus kyseenalaistettiin. Kaudella 1986 tehtiin päätös B-ryhmä kieltämisestä ja A-ryhmän autot muodostivat korvasivat B-ryhmän vuonna 1987.[7] A-ryhmän autoissa otettiin käyttöön rajoittimet turboille, jolloin teho rajoitettiin 300 hevosvoimaan.[8]
WRC-autot korvasivat A-ryhmän vuodesta 1997 lähtien. Kun A-ryhmän auton oli perustuttava 5 000 kappaleen tuotantomalliin, WRC-auton oli perustuttava 25 000 kappaleen tuotantomalliin. WRC-auton moottorin ei tarvinnut tulla samasta mallista, mutta sen oli perustuttava vähintään 2 500 kappaletta valmistettavaan malliin. Perusmallin WRC-autolle ei tarvinnut olla turboahdettu tai nelivetoinen vaan ne voitiin lisätä.[8]
Vuonna 2011 WRC-autojen moottorikoko pieneni ja autoihin tuli 1,6 litran turboahdettu moottori aiemman kaksilitraisen turboahdetun moottorin tilalle. Samalla WRC-autoihin otettiin Super 2000 -luokan säännöt vaihteistoon ja elektroniikkaan sekä lisää aerodynamiikkaa.[9]
Rally1-luokan autot ovat korvanneet WRC-autot kaudesta 2022 alkaen. Rally1-luokan autoissa on mukana 100 kilowatin sähkömoottori sekä 1,6-litrainen turboahdettu polttomoottori. Rally1-auton huipputeho on yli 500 hevosvoimaa kun polttomoottori on rajoitettu 380 hevosvoimaan.[10][11] Rally1-autot käyttävät polttoaineen bioetanolia ja hybridijärjestelmä ladataan aamulla sekä huollon aikana. Hybridijärjestelmä latautuu "matkamoodissa" ajettaessa siirtymätaipaleella. Erikoiskokeella "kilpamoodissa" järjestelmä antaa rajatun määrän lisätehoa, kunnes kuljettaja nostaa kaasulta tarpeeksi tai jarruttaa, jolloin järjestelmä lataa itseään. Sähkömoottori antaa enintään 135 hevosvoimaa lisätehoa. Autossa ei ole keskitasauspyörästöä. Hybridijärjestelmässä on akku ja sähkömoottori yhdessä yksikössä, joka antaa tehoa kaikille neljälle pyörälle. Hybridijärjestelmä on nestejäähdytetty ja toimii enimmäkseen passiivisella jäähdytyksellä ilmavirralla, mutta aktiivista tuuletinjäähdytystä käytetään auton ollessa paikallaan. Auton voimansiirto koskee kaikkia pyöriä ja vaihteiston on oltava sekventiaalinen. Moottorilohkon on oltava tieliikenneversiosta ja sitä voidaan muokata tarkoin määriteltyjen sääntöjen puitteissa.[12] Hyundai, M-Sport Ford ja Toyota sitoutuivat kolmeksi vuodeksi hybridijärjestelmien käyttöön vuodesta 2022 alkaen.[13] Vuoden 2024 jälkeen käytettävä voimanlähde on avoinna.[14] Helmikuussa 2024 ilmoitettiin, että kustannuksien vähentämiseksi Rally1-autoissa ei ole hybridi-yksikköä vuodesta 2025 eteenpäin ja samalla muutetaan sääntöjä aerodynamiikkaa ja turboahtimen kuristinta koskien.[15]
Maailmanmestaruussarjassa käytettyjen autojen lisäksi on useita muita autoluokkia. Muun muassa WRC2- ja WRC3-sarjoissa kilpaillaan nelivetoisilla Rally2- ja Rally3-luokkien autoilla (FIA:n rallipyramidi).[2]
Osakilpailut
Kaudella 2018 MM-sarjassa on 13 eri puolilla maapalloa ajettavaa sora-, asfaltti- ja lumikilpailua.
Osakilpailujen määrä vaihtelee eri kausilla. Rallit kuten Monte Carlon ralli, Ruotsin ralli ja Suomen ralli ovat olleet sarjassa lähes joka vuosi sarjan alusta alkaen.Alkukausien perinteisiä ralleja olivat muun muassa Safari-ralli, Norsunluurannikon ralli, Sanremon ralli ja Uuden-Seelannin ralli. Sarjassa ovat lyhyesti olleet muun muassa Norjan ralli, Irlannin ralli, Jordanian ralli ja Turkin ralli. 2020-luvulla sarjaan ovat uusina tulleet Kroatian ralli, Viron ralli ja Ypresin ralli. Maakohtainen MM-arvon mukainen kilpailu on vaihdellut ja esimerkiksi Italiassa MM-arvo on ollut Monzan rallilla ja Sardinian rallilla ja Ranskassa MM-arvo on ollut Korsikan rallilla ja Alsacen rallilla. Tavallisesti kauden aikana vain yhdellä kilpailulla per maa on MM-arvo, mutta tästä poikkeuksena esimerkiksi kaudella 2020 Italiassa ajettiin kaksi MM-arvon mukaista kilpailua poikkeustilanteen vuoksi.
Sarjan osakilpailut koostuvat tyypillisesti 15–25 erikoiskokeesta.[5]
MM-sarjan kaudet ja maailmanmestarit
Kuljettajien MM-sarja on ollut virallinen vuodesta 1979. Sitä ennen kuljettajien sarja tunnettiin FIA Cupin nimellä.
Osakilpailuvoitot
Päivitetty 31.12.2023
| Sija | Kuljettaja | Voittoja |
|---|---|---|
| 1. |  Sébastien Loeb | 80 |
| 2. | Sébastien Ogier | 58 |
| 3. | Marcus Grönholm | 30 |
| 4. |  Carlos Sainz | 26 |
| 5. |  Colin McRae | 25 |
| 6. | Tommi Mäkinen | 24 |
| 7. | Juha Kankkunen | 23 |
| 8. | Didier Auriol | 20 |
| 9. | Markku Alén | 19 |
 Ott Tänak | 19 | |
 Thierry Neuville | 19 | |
| 12. | Hannu Mikkola | 18 |
| Jari-Matti Latvala | 18 | |
| 14. |  Miki Biasion | 17 |
| 15. |  Björn Waldegård | 16 |
Kuljettajien mestaruustaulukko
.JPG)
| Kuljettaja | Mestaruudet | Kaudet |
|---|---|---|
| Sébastien Loeb | 9 | 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012 |
| Sébastien Ogier | 8 | 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2020, 2021 |
| Juha Kankkunen | 4 | 1986, 1987, 1991, 1993 |
| Tommi Mäkinen | 4 | 1996, 1997, 1998, 1999 |
 Walter Röhrl | 2 | 1980, 1982 |
| Miki Biasion | 2 | 1988, 1989 |
| Carlos Sainz | 2 | 1990, 1992 |
| Marcus Grönholm | 2 | 2000, 2002 |
| Kalle Rovanperä | 2 | 2022, 2023 |
| Sandro Munari | (1) | 1977 (FIA Cup) |
| Markku Alén | (1) | 1978 (FIA Cup) |
| Björn Waldegård | 1 | 1979 |
| Ari Vatanen | 1 | 1981 |
| Hannu Mikkola | 1 | 1983 |
| Stig Blomqvist | 1 | 1984 |
| Timo Salonen | 1 | 1985 |
| Didier Auriol | 1 | 1994 |
| Colin McRae | 1 | 1995 |
| Richard Burns | 1 | 2001 |
 Petter Solberg | 1 | 2003 |
| Ott Tänak | 1 | 2019 |
Kuljettajien mestarit kausittain
Valmistajien mestaruustaulukko (1973–2023)
| Valmistaja | Maailmanmestaruudet | Kaudet |
|---|---|---|
| Lancia | 10 | 1974, 1975, 1976, 1983, 1987, 1988, 1989, 1990, 1991, 1992 |
| Citroën | 8 | 2003, 2004, 2005, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012 |
| Toyota | 7 | 1993, 1994, 1999, 2018, 2021, 2022, 2023 |
| Peugeot | 5 | 1985, 1986, 2000, 2001, 2002 |
| Volkswagen | 4 | 2013, 2014, 2015, 2016 |
 / Ford | 3 | 1979, 2006, 2007 |
| Subaru | 1995, 1996, 1997 | |
| Fiat | 1977, 1978, 1980 | |
| Audi | 2 | 1982, 1984 |
 Hyundai | 2019, 2020 | |
| Alpine-Renault | 1 | 1973 |
| Talbot | 1981 | |
| Mitsubishi | 1998 | |
| M-Sport (Ford) | 2017 |
Valmistajien mestarit kausittain
Mestaruudet kuljettajien maiden mukaan
| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Ranska | 18 | 6 | 7 | 31 |
| 2 | Suomi | 16 | 15 | 17 | 48 |
| 3 | Italia | 3 | 2 | 1 | 6 |
| 4 | Iso-Britannia | 2 | 8 | 1 | 11 |
| 5 | Espanja | 2 | 4 | 7 | 13 |
| 6 | Ruotsi | 2 | 2 | 2 | 6 |
| 7 | Saksa | 2 | 1 | 1 | 4 |
| 8 | Norja | 1 | 3 | 4 | 8 |
| 9 | Viro | 1 | 1 | 4 | 6 |
| 10 | Belgia | 0 | 5 | 3 | 8 |
| Yhteensä (10 maata) | 47 | 47 | 47 | 141 | |
Suomalaiset
 | Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: puuttuu kuljettajia.. taulukko puutteellinen |
| Kuljettaja | Kilpailut | MM-1 | MM-2 | MM-3 | Pisteet | Voittoja | Palkintosijoja | EK-voitot | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | Juha Kankkunen | 161 | 4 | 1 | 3 | 1 136 | 23 | 75 | 700 |
| 2. | Tommi Mäkinen | 139 | 4 | 0 | 1 | 544 | 24 | 45 | 356 |
| 3. | Marcus Grönholm | 150 | 2 | 2 | 1 | 615 | 30 | 60 | 540 |
| 4. | Kalle Rovanperä | 66 | 2 | 0 | 0 | 749 | 11 | 21 | 169 |
| 5. | Ari Vatanen | 101 | 1 | 0 | 0 | 518 | 10 | 27 | 527 |
| 6. | Hannu Mikkola | 123 | 1 | 3 | 2 | 655 | 18 | 44 | 629 |
| 7. | Timo Salonen | 95 | 1 | 0 | 1 | 524 | 11 | 24 | 256 |
| 8. | Markku Alén | 129 | (1) | 2 | 4 | 840 | 19 | 56 | 774 |
| 9. | Jari-Matti Latvala | 210 | 0 | 3 | 2 | 1679 | 18 | 67 | 539 |
| 10. | Mikko Hirvonen | 163 | 0 | 4 | 2 | 1210 | 15 | 69 | 260 |
| 11. | Henri Toivonen | 40 | 0 | 0 | 0 | 194 | 3 | 9 | 185 |
| 12. | Harri Rovanperä | 111 | 0 | 0 | 0 | 171 | 1 | 15 | 77 |