Rosa Meriläinen

1990-luvun alussa Meriläinen näytteli televisiosarjassa Metsolat Veera Heikkistä.^[6] Hän on näytellyt myös YLE 2:n kuunnelmissa 1984–1993 ja Turun kaupunginteatterin näytelmissä 1987–1988.^[1]

Meriläinen opiskeli Tampereen yliopistossa valtio-oppia^[7] ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2001.^[1] Hän teki pro gradu -työnsä aiheesta Onko narkomaani kansalainen?^[8] Vuodet 2001–2003 Meriläinen työskenteli yhteiskuntatieteiden tutkijana Tampereen yliopistossa ja suunnitteli väitöskirjan tekemistä huumausainepolitiikasta.^[1][9]

Opiskelijapolitiikassa ja kansalaisjärjestöissä

Meriläinen oli aktiivisesti mukana ylioppilaskunnan toiminnassa: hän oli Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) edustajiston jäsen ja hallituksen jäsen (1996–1997), ja työskenteli Tamyn tasa-arvoprojektisihteerinä.^[7][14] Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa hän oli vuoden 1998.^[1]

Vuonna 2001 Meriläinen oli perustamassa Attacia Suomeen ja oli sen ensimmäisen johtoryhmän jäsen.^[15][16]

Vihreissä

Meriläinen toimi vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtajana 1997–1999^[17], puoluehallituksen jäsenenä 1999–2001^[18] ja puolueen varapuheenjohtajana 2001–2003^[19]. Hän työskenteli eduskunnassa kansanedustaja Satu Hassin avustajana 1997–1999.^[1][9]

Meriläinen on myös johtanut vuosiksi 2002–2005 hyväksytyn puolueen periaateohjelman ”Maailma muuttuu, koska sitä muutetaan” valmistelua.^[20] Hän on johtanut myös vihreiden demokratiatyöryhmää^[21], kulttuurityöryhmää^[22][23] ja työelämätyöryhmää^[23].

Eduskuntakauden jälkeen Meriläinen oli myös Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen 2007–2011^[24][25] ja ohjelmapäivitystyöryhmän puheenjohtaja 2007–2009.

Kunnallispolitiikassa

Meriläinen valittiin 25-vuotiaana Tampereen kaupunginvaltuustoon vihreiden äänikuningattarena 1 465 äänellä kunnallisvaaleissa 2000.^[12][26] Hän toimi Tampereen kaupunginhallituksen toisena varapuheenjohtajana 2001–2002.^[1] Hän teki aloitteita muun muassa siviilipalvelusmiesten määrän lisäämisestä ja pienten teatteriryhmien tukemisesta.^[26]

Meriläinen uusi valtuustopaikkansa 783 äänellä kunnallisvaaleissa 2004.^[13][27] Hän on ollut jäsenenä myös Pirkanmaan maakuntavaltuustossa.^[1] Kauden 2005–2008 jälkeen Meriläinen ei ole toiminut kunnallisissa luottamustoimissa.

Kansanedustajana

Rosa Meriläinen oli ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntaan vaaleissa 1999, mutta jäi 1 522 äänellä varasijalle.^[10] Eduskuntavaaleissa 2003 hänen äänimääränsä nousi 5 050:een ja hänet valittiin kansanedustajaksi.^[11] Kaudella 2003–2007 Meriläinen oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, hallintovaliokunnassa ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä varajäsenenä perustuslakivaliokunnassa ja Kansaneläkelaitoksen valtuustossa.^[1]

Meriläinen oli kansanedustajana aktiivinen: Hän teki 18 lakialoitetta, 15 talousarvioaloitetta, viisi toimenpidealoitetta ja 74 kirjallista kysymystä.^[28] Hän teki aloitteita muun muassa opintotukilain, asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain, eläinsuojelulain ja parisuhdelain muuttamisesta sekä kirkon ja valtion erottamiseksi toisistaan.^{[28][29][30][31]} Meriläinen vastusti turvapaikanhakijoiden pikakäännytyksiä^[32] ja teletunnistetietojen tallentamista ^[33].

Hän vastasi eduskuntaryhmässä vihreiden köyhyyspaketin valmistelusta^[34] ja opintoaikojen lyhentämiseen tähtäävästä ohjelmasta^[35].^[36] Osan ajasta Meriläinen toimi myös vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana.^[1]

Meriläinen koki tulleensa kiusatuksi ollessaan kansanedustaja.^[37]

Kohut

Meriläinen herätti huomiota muun muassa käyttämällä eduskunnassa poikkeuksellisen lyhyttä minihametta, ”roiskeläppää”, ja rintamerkkiä, jossa luki ”vittu haisee hyvältä”.^[38] Kansanedustajan työstä hän raportoi värikkäästi kotisivuillaan ilmestyneessä päiväkirjassa.^[39][40]

Meriläinen tunnusti huhtikuun 2004 Image-lehdessä käyttäneensä kannabista vuotta aiemmin, eli kansanedustajakautensa aikana.^[41] Asiasta heräsi kohu ja kun MTV3 haastatteli Meriläistä asiasta, hän romahti kesken haastattelun polvilleen. Hän aloitti 5. toukokuuta sairausloman vakavan uupumuksen takia.^[40] Uupumus oli diagnosoitu jo viikkoa aiemmin 29. huhtikuuta, mutta Meriläinen yritti työskennellä kansanedustajana siitä huolimatta.^[40] Hän palasi töihin eduskunnan syyskauden alkaessa.^[42] Meriläinen sai tapauksesta vapauttavan tuomion käräjäoikeudessa, eikä hovioikeus ottanut asiaa käsittelyyn.^[43]

Meriläinen oli kansanedustajan työstä kauden aikana poissa hieman yli neljä kuukautta sairauslomalla ja kahdeksan kuukautta äitiyslomalla.^[36] Syyskuussa 2006 hän ilmoitti ettei pyri jatkokaudelle enää vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.^[44]

2000-luvun alussa Meriläinen piti Sisters-lehdessä Isosisko-palstaa.^[45] Eduskuntakauden jälkeen Meriläinen on kirjoittanut kolumneja Helsingin Sanomiin.

Vuonna 2007 ilmestyi Meriläisen ja hänen silloisen puolisonsa Simo Frangénin päiväkirjateos Nollasta ykköseksi, joka kertoo heidän lapsensa ensimmäisestä elinvuodesta.^[46] Meriläisen esikoisromaani, vuo­den 1918 Tam­pe­reelle ja sisällissotaan sijoittuva Nainen punainen ilmestyi vuonna 2012.^[47][48] Meriläinen on kirjoittanut myös feministisiä tietokirjoja tutkija Liisa Huhdan kanssa.^[49][50] Meriläinen julkaisi 2022 yhdessä Kari Häkämiehen kanssa dekkarin Epäpyhä liitto.^[51]

Rosa Meriläisen isä on tuottaja Ari Meriläinen ja äiti näyttelijä Anneli Ranta-Meriläinen.^[1] Ari Meriläinen on säveltäjä Usko Meriläisen ja tanssija-koreografi Ruth Matson poika. Näyttelijä Lena Meriläinen on Ari Meriläisen sisar.^[52] Rosa Meriläisen biologinen isä on Vantaan kaupunginvaltuutettu Jussi Särkelä.^[53][54]

Meriläinen meni 21-vuotiaana naimisiin opiskelutoverinsa kanssa. Kolmen vuoden avioliitto päättyi eroon vuonna 2001.^[55]

Vuodesta 2004 Meriläinen oli kihloissa toimittaja-käsikirjoittaja Simo Frangénin kanssa.^[56] Heillä on vuonna 2006 syntynyt Frans-niminen lapsi.^[57][58] Meriläinen ja Frangén valittiin Vuoden positiivisimmiksi tamperelaisiksi vuonna 2009.^[59] Pari ilmoitti eroavansa tammikuussa 2017.^[60]

Meriläinen kihlautui helmikuussa 2017 ja avioitui lokakuussa 2017 toimittaja-tietokirjailija Tuomas Murajan kanssa. He asuvat uusperheenä Helsingin Töölössä.^[61][62][63]

Marraskuussa 2022 Meriläinen saavutti taekwondossa mustan vyön.^[64]

• Meriläinen, Rosa & Säteri, Matti (toim.): Seksibisnes. Pultti 3. Helsinki: Vihreä sivistysliitto, 1999. ISBN 952-5078-11-6.
• Meriläinen, Rosa (toim.): Mikä on Attac. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27472-0.
• Puheet ovat tekoja. Pamfletti 2. Helsinki: Vihreä Lanka, 2007. ISBN 978-951-98412-2-9.
• Meriläinen, Rosa & Frangén, Simo: Nollasta ykköseksi. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21115-0.
• Huhta, Liisa & Meriläinen, Rosa: Kilttien kapina: Tottelemattomuuden alkeet naisille. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5279-8.
• Huhta, Liisa & Meriläinen, Rosa: Feministin käsikirja. Helsinki: Ajatus, 2009. ISBN 978-951-20-7585-0.
• Valtio. Teesi-sarja. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-197-0.
• Hyvät miehet ja herrat!. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-356-1.
• Meriläinen, Rosa & Särmä, Saara: Anna mennä. Opas hauskempaan elämään. Helsinki: Kustantamo S & S, 2016. ISBN 9789515238320.

Romaanit

• Nainen punainen. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-385-1.
• Osteri. Helsinki: Teos, 2016. ISBN 978-951-851-608-1.
• Virhe. Helsinki: Teos, 2019. ISBN 978-951-851-931-0.
• Häkämies, Kari & Meriläinen, Rosa: Epäpyhä liitto. Helsinki: Teos, 2022. ISBN 978-952-363-244-8.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rosa Meriläinen.

• Sitaatteja aiheesta Rosa Meriläinen Wikisitaateissa
• Rosa Meriläisen kotisivut
• Rosa Meriläinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Rosa Meriläisen kolumnit Helsingin Sanomissa
• Rosa Meriläinen Prosak-proosaklubilla 13.9.2016, Kirjastokaista-video